Mitä vastaisit, jos lapsesi sanoisi sinulle, että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu pitkälti lapsen iästä, onko 5, 10, 15, 18 vai jo täysin aikuinen sekä siitä miksi lapsi on tuota mieltä.

Mikä riippuu iästä? Sekö, että alatko selvittää lapsen pahaa oloa vai ei? Lapsesi on sinun, ei naapurin, oli hän ihan minkä ikäinen vain.

En ole keneltä kysyt, mutta onhan siinä nyt aika iso ero miten keskustelet asiasta 5-vuotiaan tai täysi-ikäisen kanssa.

Ja oletettavasti myös sanojan viesti tarkoittaa täysin eri asiaa. 

Tottakai se riippuuu lapsen iästä. 5-vuotiaan kanssa asioista keskustellaan ihan eri tavalla ja tasolla kuin 18-vuotiaan kanssa. Kysymys oli MITÄ sanoisit, ei sanoisitko mitään. dah.

Olen vastannut, että ok, mutta sinä olet minun lapsi ja rakastan sinua aina tilanteesta riippumatta. Ja kunhan lapsi vähän rauhoittuu, keskustelisin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu pitkälti lapsen iästä, onko 5, 10, 15, 18 vai jo täysin aikuinen sekä siitä miksi lapsi on tuota mieltä.

Mikä riippuu iästä? Sekö, että alatko selvittää lapsen pahaa oloa vai ei? Lapsesi on sinun, ei naapurin, oli hän ihan minkä ikäinen vain.

Iästä voi päätellä mistä tulee ja millä vakavuudella asian ottaa. 5-10v ei tiedä mistä puhuu, 15v tietää jo mitä sanoo, mutta hän ei välttämättä hormoneissaan kontrolloi kaikkea mitä sanoo ja saattoi satuttaa tuolla enemmän itseään kuin äitiä, mutta 18v sanomana tämä pitäisi jo paikkansa ja voi mennä jo itseensä tarkemmin miettimään mitä on tullut tehtyä.

Antaisin olla . En provosoidu. Rauhallinen olisin tuollaisessa tilanteessa enkä vaatisi selityksiä ja selvityksiä. Esikoisen kanssa oli murrosiän hetkinä aikajakso, kun poika sanoi vihaavansa. Nyt hän on 20v, ja hyvät välit on.

Tuonkin tilaanteen välttää ehkäisyä käyttämällä. Kukaan ei oikeasti tänne tahdo syntyä.

Sellaisia ne suomalaiset teinitytöt ovat. Totu siihen.