Exä ja vaimonsa "omivat" lapseni

Ap jatkaa. Ehdottomasti asiat on hyvin ja olen tosella onnellinen, että exäni välittää lapsestamme. Olen itse vaan tästä hämilläni, mutta yritän tietysti olla sitä lapselle näyttämättä. Tilanne vaan on minusta outo, ja tuntuu kummalliselta, että exä ikään kuin "vaihtaa" lapsen äidin. Ei koskaan kerro minulle lapsiviikon kuulumisia, keskustele lapsen asioista tms, mutta sitten kuulen yhteisiltä tutuilta, että ovat miettineet paljon esim. tytön harrastusta, millä tavalla ja tasolla sitä tulisi jatkaa jne. Eli yhteisten tuttujen kanssa illanvietoissa juttelevat näistä, mutta minun kanssani ei.

Asia olisi varmaan paljon helpompi, jos kaveripiiri ei olisi niin sama, voisi antaa lapsen elää isänsä luona omaa elämää, josta sitten kuulisi lapsen kautta, mutta ei muuten.

Ehkä tässä osittain on surua siitäkin, että itsekin haluaisin jakaa lapsen asioita jonkun kanssa, jolle hän on myös tärkeä. Omasta mielestäni vanhemmuussuhde on eri asia kuin parisuhde ja olisin myös valmis siihenkin, että exän vaimo osallistuisi keskusteluihin myös. Nyt todella tunnen itseni ulkopuoliseksi puolesta lapsen elämästä.

Ap:n pohdinnoista tuli mieleen, että nyksän hanakan osallistumisen taustalla saattaa olla sekin, että hän lapsen asioihin paneutumalla vähentää miehen yhteydenpitoa eksään.

Onneksi sossut eivät ole vieneet lapsiasi. Minä menetin lapseni lastensuojelulle.

No onhan tuo vähän, miten nyt sanoisin, outoa käytöstä. Toisaalta on ihana ja hyvä asia, mutta yhtäaikaa myös tahditonta ja rajatonta. Miksi äitipuoli huolehtii lapsen harrastuksista, eikö se olisi isän tehtävä? Ja on aika ikävää että lapsen asioista keskustellaan kaikkien muiden kuin äidin kanssa, en kyllä oikein tajua että miksi noin tahdittomasti haluaa käyttäytyä, jos kuitenkin pitää siitä lapsesta? Vai haluaako vain esittää pitävänsä? Silloin se on sen lapsen kannalta ikävämpi juttu, koska asia tulee ilmi sille lapselle jossain vaiheessa, että on ollut vain kulissia. Ap on kyllä oikeassa siinä, että osa ongelmaa on samat sosiaaliset ympyrät. Asia tuntuu varmasti oudolta myös siitä kummitädistä, ja hän on ehkä vahingossa ap: lle asiaa kertoessaan vielä lisännyt ap: n epävarmuutta asian suhteen. Mitä ap voisi sitten tehdä? Eipä juuri mitään muuta kuin purra hammasta. Lapsen niskaan ei missään nimessä saa asiaa kaataa, omat tunteet täytyy vain käsitellä. Yrittää ajatella että parempi lapsen kannalta tuo, kuin kylmäkiskoinen käytös. Ja keskittyä lapsen ja itsensä väliseen suhteeseen, ei niinkään lapsen ja muiden ihmisten välisiin suhteisiin. Ajan myötä asia ratkeaa, jos lapsen kohtelu on vilpitöntä, niin lapsi saa lisää luottoihmisiä elämäänsä, ja jos ei ole vilpitöntä, niin sekin paljastuu ajan myötä.

Minun mielestä tässä ei kukaan "omi" lastasi. Kyseessä on lapsesi ISÄ. Kuulostaa hyvältä, että lapsen "äitipuoli" hyväksyy lapsesi perheenjäseneksi. Kaikki lapset ei ole näin hyvässä asemassa. Ajattele lastasi, hänellä on hyvä olla.