Miksi lahjoja "on pakko" ostaa?
Nyt, kun joululahjojen osto on taas ajankohtainen, aloin miettiä lahjojen motiivia. Miksi ostaa jotain roinaa tai muuta tavaraa, jonka kys. lahjansaaja voi ostaa itsekin? Hirveä stressi, kun pitää poukkoilla ihmisvilinässä joidenkin romujen perässä, maksaa niistä kalliin summan, ja lopulta pahoittaa mielensä kun lahjansaaja ei tykännyt lahjastaan?
Joulussa on muutakin (parempaa!) sisältöä kuin lahjat, eim. hyvä ruoka ja yhdessäolo.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 20:47"]
Ei mielensäpahoittajille kannata ostaa.
[/quote]
Miksi materialisteille pitää ostaa?
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 20:47"]
Ei mielensäpahoittajille kannata ostaa.
[/quote]
Miksi materialisteille pitää ostaa?
[/quote]
Ei sitten tullut vastausta, hienot perustelut väitteelle.
AP
Ei ole pakko.
En osta kenellekään joululahjoja. Ostan sen sijaan lahjoja pitkin vuotta, kun keksin jotakin kivaa.
Ei tarvitse. Olen ilmoittanut kaikille, että en niitä itse halua, enkä aijo niitä ostaa. Vien toki joulutuliaisia syömisten ja juomisten muodossa, mutta tavaraa en ostele.
Toivoisin voivani vastata, että ei kenellekään ole pakko ostaa ja / -tai antaa Joululahjjaa. Pääsenkin sinkkumiehenä aikas vähällä, kun ainoa jolle koen hieman velvollisuudekseni ostaa, tai tehdä itse Joululahjan on kummityttöni. Hän on juuri siinä iässä, että en ole varma, voinko jättää lahjan Jolupukin huoleksi, vai ilahtuisiko hän enemmän, jos lahja olsi nimenomaisesti minulta. Aikanaan pienempänä lapsena itselläni ei tuolla ollut isoa merkitystä, mutta vanhempana arvostin suuresti, kun kummitättini muistii minua niin, että tunsin hänen ajatelleen erityisesti minua. Ja siten, vaikka hän oli kaukana hän tulli lahjansa/ muistamisensa kautta osaksi Jouluani. Voi tietysti olla, että olisi saattanut tulla muutenkin, mutta kun paketissa olleessa kortissa oli hänen toivotusensa/ nimi tiesin aina odottaa jotain, sanosinko lämmöllä ja ajatuksella valittua ja harkittua. - Ei suinkaa esimerkiksi rahallisesti mitattuna arvokkainta, vaan korostan ajatuksella valittua, eikä mitään sellaista, josta olisi jäänyt mieleen, että hän olisi hankkinut lahjan minulle, koska hyvän kummin (kai) odotetaan niin tekevän. - Samantapaisella toimintatavalla haluaisin yrittää itse muistaa, ainakin vielä tänä Jouluna kummityttöäni. Sanottakoon tämäkin vielä, niin vaikka kummitätini lahjoilla /muistamisilla on ollut erityinen asema minulle, niin vielä enemmän arvostan, että hän on tavallisena arkena aina välillä muistanut soitella ja kysyä vain, että mitä kuuluu? Ja nimenomaisesti, että mitä minulle kuuluu, eikä lainkaan niin, että hän olsi tällaisen kysymyyksen siivittämäni päässyt kippaamaan oman elämänsä myrskyt ja käännekohdat minun niskaani, niin että minun olisi tarvinnut toimia hänelle jonkinlaisena terapeuttina/ kuuntelijana.
Ei mielensäpahoittajille kannata ostaa.