Seksi ja seksuaalisuus henkisenä asiana

Samaa mieltä kanssasi, mutta hei pliis: [quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:36"]ja mielestäni tämä tekee tosi paljon järkeä.
[/quote

Pelkästään fyysinen asia, ja asia josta en ole juurikaan kiinnostunut. Olen aseksuaali.

Enemmän fyysinen, mutta miehelleni henkinen. En silti ole myöskään harrastanut yhdenillanjuttuja.

Eikö teissä herätä tuo kirjoitus mitään ajatuksia? Kolmosella ei herää mitään ajatuksia omasta aseksuaalisuudestaan tai esim. sen syistä? Nelosella ei herää ajatuksia siitä miksi se on sinulle fyysinen ja miehelle henkisempi asia, ja jos voisit kehittyä saamaan siitä henkisemmän kokemuksen, mitä kaikkea voisitte kokea yhdessä sen jälkeen, millaista seksi ja yhteys välillänne olisi sen jälkeen?

Minulla ainakin heräsi ihan hirveästi ajatuksia, halua tutkia itseäni (nimenomaan henkisesti siis) ja parisuhteeseen liittyviä pelkojani, jotka mahdollisesti estävät tämän henkisen kasvun. Tunnistin esim. itsessäni tuon omistamisen halun ja mustasukkaisuuden, pelon siitä että menetän toisen. Nämähän on juuri merkkejä siitä, että pelkään yksin jäämistä, pelkään etten olisi onnellinen yksin. Ja se aiheuttaa noita ongelmia, joista haluaisin eroon (esim. se omistushalu ja mustasukkaisuus). En ole koskaan ennen osannut ajatella näitä asioita tätä kautta, sain jotenkin tosi paljon avaimia käteen tuosta kirjoituksesta, ja voimaa lähteä kehittämään itseäni ihmisenä.

Ja ihan uusi ajatus tuo, että mustasukkaisuus on todellakin menettämisen pelon aiheuttama reaktio eikä todellakaan mikään rakkauden merkki, niinkuin tämä yhteiskunta aika usein antaa ymmärtää. Mutta niinhän se tosiaan on, jos silleen ihan objektiivisesti asiaa miettii. Eipä ole mikään artikkeli tai kirjoitus herättänyt näin paljon ajatuksia pitkään aikaan, avartanut omaa näkökantaa. Sori kun toistelen tätä samaa asiaa, olen vaan jotenkin niin häkeltynyt :D

En kyllä lukenut koko tekstiä mutta sekä että. Henkinen siinä mielessä että se lähentää meitä puolisoina. Sinkkuna ollessa oli pelkästään fyysinen.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 13:36"]

Onko seksi sinulle enemmän henkinen vai fyysinen asia? Miten itse koet sen? 

Minulle seksi on ollut aina tosi henkinen asia, enemmän kuin fyysinen, eikä minua esim. haluta jos olen tosi stressaantunut tai muuten huonolla mielellä. En ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja tai baaripanoja, minulle on tärkeää että minulla on jonkinlainen luottamus- ja tunneside henkilöön kenen kanssa harrastan seksiä. Rakastuneena en halua ketään muuta kuin rakastettuani, en esim. parisuhteessa ollessani näe muita miehiä mitenkään seksuaalisina. Näen siis kyllä tietenkin, että joku on komea, hyväkroppainen jne, mutta se ei herätä minussa minkäänlaista seksuaalista virettä. Tarvitsen siihen seksuaaliseen haluun sen henkisen yhteyden.

Nyt löysin tällaisen kirjoituksen ja mielestäni tämä tekee tosi paljon järkeä. Sain jotenkin tosi paljon tukea noille omille ajatuksilleni ja tuolle, miten olen aina kokenut seksin. Ja tämä kirjoitus avasi aika paljon omaa ajatusmaailmaani seksuaalisuuden suhteen ja auttoi ymmärtämään joitain parisuhteissani esiintyneitä ongelmia myös ihan uudella tavalla.

En ole mitenkään erityisen "henkinen" ihminen, ja vaikka tämä teksti on aika henkiseltä näkökulmalta kirjoitettu, niin koin silti tosi hyväksi kirjoitukseksi. Herätti ajatuksia. Entä teissä? Teksti löytyy täältä: http://kosminenvalo.wordpress.com/2014/11/18/mies_ja_nainen/

[/quote]

Tuskin lienen siis poikkeava, kun miehenä ajattelen kanssasi tismalleen samoin!:)

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:44"]

Eikö teissä herätä tuo kirjoitus mitään ajatuksia? Kolmosella ei herää mitään ajatuksia omasta aseksuaalisuudestaan tai esim. sen syistä? Nelosella ei herää ajatuksia siitä miksi se on sinulle fyysinen ja miehelle henkisempi asia, ja jos voisit kehittyä saamaan siitä henkisemmän kokemuksen, mitä kaikkea voisitte kokea yhdessä sen jälkeen, millaista seksi ja yhteys välillänne olisi sen jälkeen?

Minulla ainakin heräsi ihan hirveästi ajatuksia, halua tutkia itseäni (nimenomaan henkisesti siis) ja parisuhteeseen liittyviä pelkojani, jotka mahdollisesti estävät tämän henkisen kasvun. Tunnistin esim. itsessäni tuon omistamisen halun ja mustasukkaisuuden, pelon siitä että menetän toisen. Nämähän on juuri merkkejä siitä, että pelkään yksin jäämistä, pelkään etten olisi onnellinen yksin. Ja se aiheuttaa noita ongelmia, joista haluaisin eroon (esim. se omistushalu ja mustasukkaisuus). En ole koskaan ennen osannut ajatella näitä asioita tätä kautta, sain jotenkin tosi paljon avaimia käteen tuosta kirjoituksesta, ja voimaa lähteä kehittämään itseäni ihmisenä.

[/quote]

Kirjoitus herätti lähinnä ajatuksia että se on melko täyttä hörhöilyä ties mistä chakroista ja energioista. Ja kun lainattu tyyppi "Ra"kin on joku meedion kanavoima avaruuden henkiolento (tai ryhmä sellaisia) niin eipä sitä kovin vakavasti voi ottaa. 

Minusta paljon terveempää ottaa vain seksi seksinä, kokea se niin kuin sen nyt kokee, henkisenä tai epähenkisenä, ilman että siihen sotkee teorioita ties mistä vihreistä tai indigonvärisistä energioista sun muusta tai henkisiä tavoitteita.

Oman aseksuaalisuuteni syyt ei minua erityisemmin kiinnosta, koska tosiaan en halua mitenkään tilaani muuttaa. Olen tyytyväinen tällaisena, minusta tuntuu että se ettei minulla ole seksuaalisia haluja ja tarpeita tekee minusta tavallaan hyvin vapaan ihmisen. Joskus olen ajatellut että se etten tunne vetoa kumpaankaan sukupuoleen voisi johtua siitä etten ole itse oikein kumpaakaan myös henkisellä tasolla, vaikka fyysisesti olenkin nainen selkeästi. Henkisesti koen vain olevani, mutta en mitään sukupuolta.

t. 3

En avannut tuota linkkiä mutta ap:n teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:47"]

Ja ihan uusi ajatus tuo, että mustasukkaisuus on todellakin menettämisen pelon aiheuttama reaktio eikä todellakaan mikään rakkauden merkki, niinkuin tämä yhteiskunta aika usein antaa ymmärtää. Mutta niinhän se tosiaan on, jos silleen ihan objektiivisesti asiaa miettii. Eipä ole mikään artikkeli tai kirjoitus herättänyt näin paljon ajatuksia pitkään aikaan, avartanut omaa näkökantaa. Sori kun toistelen tätä samaa asiaa, olen vaan jotenkin niin häkeltynyt :D

[/quote]

Miksi rakkaus ja menettämisen pelko pitäisi laittaa vastakkain? Minusta rakkauteen inhimillisellä tasolla voi hyvinkin ihan terveesti kuulua myös menettämisen pelkoa, ilman että asia on mitenkään ongelmallinen. Kohta ei varmaan kuolluttakaan enää saisi surra, koska sekin on pelkkää menettämisestä johtuvaa omaa itsekästä ahdistusta...

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:47"]

Ja ihan uusi ajatus tuo, että mustasukkaisuus on todellakin menettämisen pelon aiheuttama reaktio eikä todellakaan mikään rakkauden merkki, niinkuin tämä yhteiskunta aika usein antaa ymmärtää. Mutta niinhän se tosiaan on, jos silleen ihan objektiivisesti asiaa miettii. Eipä ole mikään artikkeli tai kirjoitus herättänyt näin paljon ajatuksia pitkään aikaan, avartanut omaa näkökantaa. Sori kun toistelen tätä samaa asiaa, olen vaan jotenkin niin häkeltynyt :D

[/quote]

Miksi rakkaus ja menettämisen pelko pitäisi laittaa vastakkain? Minusta rakkauteen inhimillisellä tasolla voi hyvinkin ihan terveesti kuulua myös menettämisen pelkoa, ilman että asia on mitenkään ongelmallinen. Kohta ei varmaan kuolluttakaan enää saisi surra, koska sekin on pelkkää menettämisestä johtuvaa omaa itsekästä ahdistusta...

[/quote]

Koen sen niin, että rakkaus ei rajoita. Pelko rajoittaa. Tottakai niitä mahtuu samaan sydämeen, mutta ei pitäisi luulla/väittää, että pelosta johtuvat asiat ovat rakkauden merkkejä. Kuten se mustasukkaisuus tai omistushalu. Jos en pelkäisi, että menetän puolisoni, ei minun tarvitsisi rajoittaa esim. hänen haluaan harrastaa seksiä välillä muidenkin kanssa. Nyt rajoitan, koska pelkään menettämistä ja sen takia koen mustasukkaisuutta. Haluan pitää hänet kokonaan itselläni ja se on itsekästä, tiedän sen.

Jos rakastaisin ja luottaisin täysin, että hän pysyy kanssani ja palaa luokseni, eikä rakasta minua sen vähempää kuin ennenkään, vaikka harrastaisi seksiä muiden kanssa, minun ei tarvitsisi kieltää tätä häneltä. Tai kokea mustasukkaisuutta aiheesta.

Kyllä minä rakastan, mutta samaan aikaan myös pelkään. Ja toivoisin pääseväni erilaisista parisuhteeseen liittyvistä peloista eroon, juurikin siksi mitä tuossa kirjoituksessa kuvattiin tuosta miten pelko rajoittaa ja pelkojen kanssa emme voi rakastaa 100 prosenttisesti. <3

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 15:11"]

Jos rakastaisin ja luottaisin täysin, että hän pysyy kanssani ja palaa luokseni, eikä rakasta minua sen vähempää kuin ennenkään, vaikka harrastaisi seksiä muiden kanssa, minun ei tarvitsisi kieltää tätä häneltä. Tai kokea mustasukkaisuutta aiheesta.

[/quote]

Niin se vaan ei ihmisten välilä toimi noin. Seksi usein luo jonkinlaisen siteen harrastajiensa välille, ja on aika todennäköisestä että tuollaisessa vapaasssa suhteessa jostain kumppanista joskus löytyy se johon sitten ihan oikeasti haluaisikin nykyisen vaihtaa. Ei ole siis kovin järkevää "luottaa täysin että toinen palaa luokse". Lisäksi tuollainen lause tarkoittaa että et ihan OIKEASTI halua hänen olevan vapaa, koska jos haluaisit, miksi sinun täytyisi tuollaisia luottaa, voisit antaa hänen mennä vaan toisen mukaan heti kun häntä niin huvittaa. 

Lisäksi täytyy muistaa biologinen todellisuus kuten raskaaksi tulemisen ja sukupuolitautien mahdollisuudet, kun alkaa miettiä kuinka hienoa olisi täydellinen seksuaalinen vapaus...

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:47"]

Ja ihan uusi ajatus tuo, että mustasukkaisuus on todellakin menettämisen pelon aiheuttama reaktio eikä todellakaan mikään rakkauden merkki, niinkuin tämä yhteiskunta aika usein antaa ymmärtää. Mutta niinhän se tosiaan on, jos silleen ihan objektiivisesti asiaa miettii. Eipä ole mikään artikkeli tai kirjoitus herättänyt näin paljon ajatuksia pitkään aikaan, avartanut omaa näkökantaa. Sori kun toistelen tätä samaa asiaa, olen vaan jotenkin niin häkeltynyt :D

[/quote]

Miksi rakkaus ja menettämisen pelko pitäisi laittaa vastakkain? Minusta rakkauteen inhimillisellä tasolla voi hyvinkin ihan terveesti kuulua myös menettämisen pelkoa, ilman että asia on mitenkään ongelmallinen. Kohta ei varmaan kuolluttakaan enää saisi surra, koska sekin on pelkkää menettämisestä johtuvaa omaa itsekästä ahdistusta...

[/quote]

Koen sen niin, että rakkaus ei rajoita. Pelko rajoittaa. Tottakai niitä mahtuu samaan sydämeen, mutta ei pitäisi luulla/väittää, että pelosta johtuvat asiat ovat rakkauden merkkejä. Kuten se mustasukkaisuus tai omistushalu. Jos en pelkäisi, että menetän puolisoni, ei minun tarvitsisi rajoittaa esim. hänen haluaan harrastaa seksiä välillä muidenkin kanssa. Nyt rajoitan, koska pelkään menettämistä ja sen takia koen mustasukkaisuutta. Haluan pitää hänet kokonaan itselläni ja se on itsekästä, tiedän sen.

Jos rakastaisin ja luottaisin täysin, että hän pysyy kanssani ja palaa luokseni, eikä rakasta minua sen vähempää kuin ennenkään, vaikka harrastaisi seksiä muiden kanssa, minun ei tarvitsisi kieltää tätä häneltä. Tai kokea mustasukkaisuutta aiheesta.

Kyllä minä rakastan, mutta samaan aikaan myös pelkään. Ja toivoisin pääseväni erilaisista parisuhteeseen liittyvistä peloista eroon, juurikin siksi mitä tuossa kirjoituksessa kuvattiin tuosta miten pelko rajoittaa ja pelkojen kanssa emme voi rakastaa 100 prosenttisesti. <3

[/quote]

Tuttu juttu luonnostakin: Hirvas on kiima-aikana mustasukkainen naaraslaumastaan muille uroksille! Evoluutioon näyttäisi perustuvan..!

tl;dr

Henkinen. Fyysesen puolen minä pystyn hoitamaan täysin yksinkin.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 15:19"]

Lisäksi tuollainen lause tarkoittaa että et ihan OIKEASTI halua hänen olevan vapaa, koska jos haluaisit, miksi sinun täytyisi tuollaisia luottaa, voisit antaa hänen mennä vaan toisen mukaan heti kun häntä niin huvittaa. 

[/quote]

Siis minä nimenomaan haluan, että voisin rakastaa häntä rajoitta ja hän voisi olla vapaa tekemään mitä haluaa. Haluaisin luottaa täysiä, että hän pysyy rinnallani siksi, että nimenomaan itse valitsee niin, eikä siksi, että minä kahlitsen häntä säännöillä ja rajoilla. Mutta en uskalla poistaa niitä rajoja ja sääntöjä, koska pelkään, ettei hän pysyisikään siinä. Eli haluaisin, jos en pelkäisi, nyt pelkään joten en halua.

Mikä tuossa on vaikea käsittää? Haluaisin asiaa X, mutta en uskalla toimia haluni mukaan koska pelkään, että siitä seuraa asia Y. Tuohan on ihan yleinen toimintamalli ihmiselle kaikissa muissakin asioissa kuin vain parisuhteessa. Ylipäätään tuntematon ja uusi pelottaa, ihminen tykkää rutiineista ja suunnittelusta ja ennustettavuudesta. Itse olen ainakin jättänyt tekemättä ihan sikana asioita elämäni aikana, että olen ollut jänishousu, olen pelännyt ja miettinyt, että "no mitäs jos, entäs jos".

Vähän niinkuin tiedän monia, jotka haluaisivat vaan lopettaa työnsä ja lähteä ulkomaille, mutta eivät uskalla koska pelkäävät etteivät tule toimeen. Pelkäävät ettei löydy uutta työpaikkaa.

Tiedän ihmisiä, jotka haluaisivat kokeilla ratsastamista, mutta pelkäävät liikaa selästä tippumista, joten eivät uskalla kokeilla.

Tiedän ihmisiä, jotka haluaisivat tanssia vapautuneesti ihmisjoukossa, mutta eivät uskalla, koska pelkäävät liikaa mitä muut ajattelevat.

Olen itse ihminen, joka haluaisi elää avoimessa parisuhteessa rajoittamatta ketään, mutta pelkään liikaa jääväni yksin jos en "kahlitse" toista itselleni, joten en uskalla ryhtyä avoimeen suhteeseen.

Menikö nyt jakeluun? 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 15:23"]

Tuttu juttu luonnostakin: Hirvas on kiima-aikana mustasukkainen naaraslaumastaan muille uroksille! Evoluutioon näyttäisi perustuvan..!

[/quote]

Niin on, tottakai. Mutta ihminen on psyykkiseltä tasoltaan ja kyvyiltään kykenevä ajattelemaan ja toimimaan yli vaistonvaraisten selviytymistoimintojen. Se on myös järjellä ajateltuna ja selviytymisen kannalta täysin mahdollista tässä yhteiskunnassa. Joten en näe, miksi emme pikkuhiljaa yksilöinä ja sitä kautta lajina myös pyrkisi siihen suuntaan. Tällä hetkellähän käytöstämme ohjaavat tosi alkukantaiset pelot ja selviytymisvietti (joille ei siis ole mitään järkiperäistä perustetta nyky-yhteiskunnassa), joten emme esim. sen puolesta eroa mitenkään eläimistä. Siitä huolimatta ihmisellä on halu nostaa itsensä paremmaksi ja älykkäämäksi kuin muut eläimet, joten tässä olisi yksi tapa näyttää se asia sitten toteen: toimia eri tavalla kuin eläimet, kerta siihen meillä olisi kyky.

Enemmän fyysinen mutta mös vähän henkinen. Nautin esim yhdynnästä fyysisesti enkä voisi kuvitella harrastavani sitä jos en pitäisi miehen kalun tunnusta sisälläni.

Täysin henkinen asia, siksi en siihen fyysisesti pysty jos henkistä yhteyttä ei ole. Seksi / yhdyntä tuntuu iljettävältä jos henkistä yhteenkuuluvuutta ei ole riittävästi. En lukenut vielä linkkiä...

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 15:19"]

Lisäksi tuollainen lause tarkoittaa että et ihan OIKEASTI halua hänen olevan vapaa, koska jos haluaisit, miksi sinun täytyisi tuollaisia luottaa, voisit antaa hänen mennä vaan toisen mukaan heti kun häntä niin huvittaa. 

[/quote]

Siis minä nimenomaan haluan, että voisin rakastaa häntä rajoitta ja hän voisi olla vapaa tekemään mitä haluaa. Haluaisin luottaa täysiä, että hän pysyy rinnallani siksi, että nimenomaan itse valitsee niin, eikä siksi, että minä kahlitsen häntä säännöillä ja rajoilla. Mutta en uskalla poistaa niitä rajoja ja sääntöjä, koska pelkään, ettei hän pysyisikään siinä. Eli haluaisin, jos en pelkäisi, nyt pelkään joten en halua.

Mikä tuossa on vaikea käsittää? Haluaisin asiaa X, mutta en uskalla toimia haluni mukaan koska pelkään, että siitä seuraa asia Y. Tuohan on ihan yleinen toimintamalli ihmiselle kaikissa muissakin asioissa kuin vain parisuhteessa. Ylipäätään tuntematon ja uusi pelottaa, ihminen tykkää rutiineista ja suunnittelusta ja ennustettavuudesta. Itse olen ainakin jättänyt tekemättä ihan sikana asioita elämäni aikana, että olen ollut jänishousu, olen pelännyt ja miettinyt, että "no mitäs jos, entäs jos".

Vähän niinkuin tiedän monia, jotka haluaisivat vaan lopettaa työnsä ja lähteä ulkomaille, mutta eivät uskalla koska pelkäävät etteivät tule toimeen. Pelkäävät ettei löydy uutta työpaikkaa.

Tiedän ihmisiä, jotka haluaisivat kokeilla ratsastamista, mutta pelkäävät liikaa selästä tippumista, joten eivät uskalla kokeilla.

Tiedän ihmisiä, jotka haluaisivat tanssia vapautuneesti ihmisjoukossa, mutta eivät uskalla, koska pelkäävät liikaa mitä muut ajattelevat.

Olen itse ihminen, joka haluaisi elää avoimessa parisuhteessa rajoittamatta ketään, mutta pelkään liikaa jääväni yksin jos en "kahlitse" toista itselleni, joten en uskalla ryhtyä avoimeen suhteeseen.

Menikö nyt jakeluun? 

[/quote]

Tuostakin kirjoituksestasi jää vähän kaksijakoinen olo. En vieläkään ole varma, pidätkö sitä ihan ok:na että kun luopuisit siitä pelostasi ja ryhtyisit vapaaseen suhteeseen, niin jos tosiaan sitten kävisi niin että mies lähtisi ja jäisit yksin. Jos kannatat vapautta, hyväksyt senkin ilman sisäistä vastustusta, vaikka vähän pelottaisikin. Jos taas edelleen toivot että mies jäisi vapauden annettuasi, niin et sinä mitään vapautta kannata, vain vapauden illuusiota. Sanot että saat kyllä olla vapaa, kunhan mielellään vapauden saatuasi toimit kuten minä toivoisin etkä jätä minua.