Parisuhdepsykologian lyhyt oppimäärä

Juolahtipa mieleen muutama ajatus parisuhteista, kun tuossa vierestä olen katsellut miten muutamissakin tuttavaperheissä ei aina mene ihan hyvin...

Ihminen toistaa aina parisuhteessaan lapsuudenkodissaan ja lähipiirissään näkemiään ihmissuhdemalleja. Miettikää, mistä on lähtöisin teidän tapanne olla parisuhteessa. Olenko minä miehenä/vaimona samanlainen kuin oma äitini/isäni? Nämä mallit eivät mene suoraan sukupuolelta toiselle, eli mies ei aina ole automaattisesti isänsä kaltainen eikä nainen äitinsä mutta joka tapauksessa omasta käytöksestään löytää usein samoja piirteitä kuin lapsuudenkotinsa parisuhdemallista. Lapsuudenperheestä perityt parisuhdemallit vaikuttavat usein hyvin alitajuisella tasolla eikä näiden mallien vaikutusta voi täysin poistaakaan elämästään. Kuitenkin tiedostamalla mistä johtuu että minä käyttäydyn näin, voi katkaista itseä/parisuhdetta haittavan käytösmallin.

Lisäksi lapsuudenkodissa koetut elämänkokemukset, kodin ilmapiiri ja yleiset elämänkokemukset muovaavat ihmisen tapaa olla olemassa. Nämä kokemukset vaikuttavat kaikkeen siihen miten me olemme, elämme ja kommunikoimme; olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Ihminen myös tapaa toistaa parisuhdemallejaan suhteesta toiseen, jos ei tunnista niitä kaavoja jotka suhteessa esiintyvät. Vasta tunnistamalla mikä saa minut toimimaan näin, voi katkaista haitallisen toiminnan mallin.

Ihminen ei voi olla yksinään parisuhteessa. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä. Parisuhde rakentuu aina ihmisen teoista toista kohtaan ja toisen reaktioista näihin tekoihin. Tämä tarkoittaa sitä että hyvin harvoin yksi ihminen on yksinään syypäänä kaikkiin parisuhteen ongelmiin. Jos ei saa palautetta toiminnastaan, on hyvin vaikea tietää tekeekö oikein vai väärin. Tyypillisesti ihminen myös provosoi saadakseen reaktioita aikaiseksi. Huono käytös voi myös jatkua silkkaa ajattelemattomuutta, jos toinen osapuoli ei tee selväksi sitä että tämä loukkaa minua.

Jokaisessa parisuhteessa tulee kriisiaikoja säännöllisin väliajoin. Tyypillisesti nämä kriisiajat toistuvat syklisesti noin 7 vuoden välein sekä suurien elämänmuutosten yhteydessä. Yleensä ns. 7 vuoden kriisit liittyvät ihmisen kasvuun ja itsensä sekä omien toiveidensa tutkiskeluun mutta jos ihminen ei ole lainkaan kosketuksissa omaan itseensä ja siihen mitä kaipaa, nämä kriisit alkavat heijastua parisuhteeseen. Parisuhde on se ensimmäinen kohta joka alkaa näyttää siltä että siinä on kaikki pielessä. Tyypillisesti myös lasten syntyminen laukaisee kriisivaiheita kun ihminen joutuu kohtaamaan vastuuta ja uutta tuntematonta, erityisesti silloin jos oman minän kehittyminen on jossain vaiheessa jäänyt kesken.

Toista ihmistä et voi muuttaa, vain itseäsi. Parisuhteessa elettäessä on hyväksyttävä se tosiasia että puoliso on sellainen kuin hän on. Et voi väkisin muovata häntä mieleiseksesi. Voit antaa palautetta ja toivoa, että hän ottaa sen vastaan ja ehkä muuttaa käytöstään. Jos näin ei tapahdu, joko sinä hyväksyt sen tai sitten et. Sen jälkeen sinun on päätettävä pystytkö elämään asian kanssa vai et. Tämä koskee myös ihmisen arvovalintoja kuten uskontoa, ruokavaliota, ammatillista elämää jne. Toinen tekee valintansa sen suhteen millaista elämää haluaa elää ja toinen valitsee haluanko olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ajattelee näin.

Parisuhde ei ole taistelu siitä kumpi on oikeassa. Parisuhteessa on aina kahden ihmisen näkemys asioista ja arvoista. Nämä näkemykset voivat olla täysin samankaltaiset mutta myös täysin vastakkaiset. Sillä ei ole merkitystä, kumman näkemys on parempi tai huonompi. Tärkeintä on se että molempien näkemys asioista tulee kuulluksi ja käsitellyksi. 

Hyvä parisuhde edellyttää toisen kunnioittamista. Kunnioitetuksi ja arvostetuksi tuleminen on ihmisen yksi psykologinen perustarve. Kaikki ihmiset kaipaavat arvostusta ja hyväksyntää. Jos arvostuksen ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta ei saa parisuhteessa, sitä etsitään jostain muualta kuten työn tai harrastusten parista. Miettikää osoititteko toisillenne kunnioitusta ja arvostusta? Kehuitteko toisianne? Kiitittekö toistanne vaikkapa hyvästä ateriasta, kivasta illasta, lasten kanssa heräämisestä jne. Puhuitteko toisillenne kauniisti ja arvostavasti?

Puoliso ei ole ajatustenlukija. Sellaista parisuhdetta ei ole olemassakaan, jossa toinen ymmärtäisi sanoitta sinua. Puoliso ei pysty arvaamaan miltä sinusta tuntuu, jos et sitä itse kerro. Tullaksesi kuulluksi ja ymmärretyksi, sinun täytyy avata suusi ja kertoa mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Jos ei saa suutaan auki, pitää vaikka kirjoittaa kirje tai lähettää tekstiviesti tai jotain. 

Puoliso ei ole orja eikä palvelija. Parisuhteessa molempien tarpeiden ja toiveiden pitäisi täyttyä. Parisuhde ei ole olemassa vain toisen osapuolen tarpeiden ja toiveiden tyydyttämistä varten vaan molempien tulee vastavuoroisesti ”palvella” toisiaan.

Puolison pitää olla liittolainen, ei vastustaja. Parisuhteessa pitäisi pikemminkin olla ”me vastaan muu maailma”- asenteella, ei niinkään ”minä vastaan sinä”-asenteella.

Ei mulla muuta...