Miten olette löytäneet aikuisen oman juttunne?

Otsikossa piti lukea AIKUISENA :D

Minä olen myös keskinkertainen, ellen huono, aivan kaikessa. Eikä minulla ole mitään omaa juttua. En harrasta mitään, enkä tee mitään juuri koskaan. Käyn töissä, olen kotona. Hoidan puolet kotitöistä, olen perheeni kanssa. Mihin tahansa ryhdynkään, se menee joko ns. reisille tai on "ihan ok". 

En meinaa jaksa tätä. Kehuisi joku edes joskus jostain, mutta ei.

Se oma juttu voi olla joku sellainen, jossa on keskinkertainen. Ei voi ajatella, että voi harrastaa vaan niitä juttuja, joissa on super hyvä, suurin osa meistä ei ole huippulahjakas eikä superhyvä missään. Jos nautit vaikkapa maalaamisesti, niin senkus maalaat, ei sun tartte mydä tauluja tuhansien eurojen hintaan.

Se on sitten tietysti eri juttu, miten sen oman lajin löytää. Yleensä jokaisella on jonkiasteinen kiinnostus johonkin, sitten vaan sitä kokeilemaan.

mulla ihan sama. musiikkia mua kiinnosti lapsena mut vanhemmat ei halunneet tukea sitä. nyt soitan vaikka tosi huonosti mut ainakin yritän :)

Mä olen kans sellainen, joka ei ole erityisen hyvä missään.
Lapsena olisin saanut harrastaa ties mitä, aina tuettiin ja kannustettiin, mutta olin alisuoriutuja enkä uskaltanut tehdä mitään, koska en ole paras missään ja siten "epäonnistunut".
Nyt aikuisena teen niitä asioita, mistä olen aina tykännyt; maalaan (tauluja), teen vaatteita, neulon, teen kaikkia pikku projekteja esim leikekirjoja jne. Ja valokuvaan! Rakastan näitä asioita, enkä mä vieläkään niissä mikään erityisen hyvä ole, tai ainakaan parempi kuin kukaan muukaan, mutta nautin niistä ihan täysillä. Sehän se on tärkeintä. :)

No minäkään en ajattele, että voisin tehdä vain niitä juttuja joissa olen ehdottoman hyvä. Uudenkin oppiminen on mukavaa, vaikka välillä haastavaa ja tylsääkin, mutta kun sen on oppinut, niin sitten pääsee nauttimaan tuloksista.

Olen viritellyt käsityöharrastusta uudelleen, tykkäsin siitä koulussa, mutta se jäi kun ei ollut ohjaajaa.

Lukeminen on aina ollut minun juttuni.

Lisäksi teen paljon kotihommia, nautin lapsistani ja miehestäni, löydän paljon iloa näistä arkisista ihanista asioista. Tykkään laittaa kotia. Kiertelen kirppiksiä ja teen hyviä löytöjä sieltä. Netti on myös kiva ja viihdyttävä juttu.

Mun juttu on yleistieto. Siinä olen hyvä. Tykkään lukea lehtiä ja kirjoja ja seurata dokumentteja yms. Tiedän monenlaisista asioista ja saan usein kommenttia siitä. Toinen juttu, jonka olen löytänyt aikuisena, on matkaoppaana toimiminen. Suomessa se on pääasiassa harrastus. Paikallisessa työväenopistossa järjestettiin opaskurssi, jossa perehdyttiin paikallishistoriaan ja välillä pääsee matkailijoille sitten kertomaan niitä asioita. Tykkään kovasti, olen jopa saanut kehuja.

Mulla taas on päinvastoin. Tosi vaikea valita ammattia kun tuntuu, että sovin kaikkeen. Harrastuksissa sama. Olen oikeasti hyvä maalaamaan, musikaalinen, tykkään urheilusta, kiipeilystä, matkustelusta, olen hyvä valokuvaamaan, laittamaan ruokaa, leipomaan...olisi miljoona asiaa opettelematta. Toki mullakin on niitä, joista en pidä tai en usko pärjääväni. Uskoisin, että tämä johtuu positiivisesta asenteesta. Monesti huomaa, että negatiiviset ihmiset eivät koe pärjäävänsä missään. luovutetaan heti tai tehdään alusta asti vasemmalla kädellä. Ei kai siitö mitään tule.  Musta on kamalaa, jos ei löydä elämästä mitään mielekästä. Itsestäni tuntuu, etten millään ehdi kokea kaikkea yhden elämän aikana. Haluaisin suurperheen, mutta koska se rajoittaa niin paljon, tyydyn kahteen. Haluaisin taiteilijaksi, toisaalta haluaisin lääkäriksi. Olisi mukava myös korjata autoja tai myydä asuntoja. Haluaisin asua maalla, mutta toisaalta elämä kaupungissa kattohuoneistossa kuulostaa mukavalta. 

Joillekin taas ystävien suuri määrä on se juttu. Itse en ole mikään maailman sosiaalisin vaan viihtyisin vaikka viikon yksin. Toisaalta kaipaan välillä juttuseuraakin.

Mulla oli kyllä lapsena harrastuksia, mutta ne vaihteli eikä mikään ollut "se" juttu. Ei mulla oikein nykyäänkään oo mitään erityisjuttua, oikeastaan aika harvalla aikuisella tuntuu olevan? Tuleva ammattini on kiinnostava ja haluan tulla siinä huipuksi, ehkä se on mun juttuni.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:47"]

Mulla taas on päinvastoin. Tosi vaikea valita ammattia kun tuntuu, että sovin kaikkeen. Harrastuksissa sama. Olen oikeasti hyvä maalaamaan, musikaalinen, tykkään urheilusta, kiipeilystä, matkustelusta, olen hyvä valokuvaamaan, laittamaan ruokaa, leipomaan...olisi miljoona asiaa opettelematta. Toki mullakin on niitä, joista en pidä tai en usko pärjääväni. Uskoisin, että tämä johtuu positiivisesta asenteesta. Monesti huomaa, että negatiiviset ihmiset eivät koe pärjäävänsä missään. luovutetaan heti tai tehdään alusta asti vasemmalla kädellä. Ei kai siitö mitään tule.  Musta on kamalaa, jos ei löydä elämästä mitään mielekästä. Itsestäni tuntuu, etten millään ehdi kokea kaikkea yhden elämän aikana. Haluaisin suurperheen, mutta koska se rajoittaa niin paljon, tyydyn kahteen. Haluaisin taiteilijaksi, toisaalta haluaisin lääkäriksi. Olisi mukava myös korjata autoja tai myydä asuntoja. Haluaisin asua maalla, mutta toisaalta elämä kaupungissa kattohuoneistossa kuulostaa mukavalta. 

Joillekin taas ystävien suuri määrä on se juttu. Itse en ole mikään maailman sosiaalisin vaan viihtyisin vaikka viikon yksin. Toisaalta kaipaan välillä juttuseuraakin.

[/quote]

Kuulostat ihan adhd-tapaukselta.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:47"]

Mulla taas on päinvastoin. Tosi vaikea valita ammattia kun tuntuu, että sovin kaikkeen. Harrastuksissa sama. Olen oikeasti hyvä maalaamaan, musikaalinen, tykkään urheilusta, kiipeilystä, matkustelusta, olen hyvä valokuvaamaan, laittamaan ruokaa, leipomaan...olisi miljoona asiaa opettelematta. Toki mullakin on niitä, joista en pidä tai en usko pärjääväni. Uskoisin, että tämä johtuu positiivisesta asenteesta. Monesti huomaa, että negatiiviset ihmiset eivät koe pärjäävänsä missään. luovutetaan heti tai tehdään alusta asti vasemmalla kädellä. Ei kai siitö mitään tule.  Musta on kamalaa, jos ei löydä elämästä mitään mielekästä. Itsestäni tuntuu, etten millään ehdi kokea kaikkea yhden elämän aikana. Haluaisin suurperheen, mutta koska se rajoittaa niin paljon, tyydyn kahteen. Haluaisin taiteilijaksi, toisaalta haluaisin lääkäriksi. Olisi mukava myös korjata autoja tai myydä asuntoja. Haluaisin asua maalla, mutta toisaalta elämä kaupungissa kattohuoneistossa kuulostaa mukavalta. 

Joillekin taas ystävien suuri määrä on se juttu. Itse en ole mikään maailman sosiaalisin vaan viihtyisin vaikka viikon yksin. Toisaalta kaipaan välillä juttuseuraakin.

[/quote]

Kuulostat ihan adhd-tapaukselta.

[/quote]

Ai? Mun mielestä hän kuulostaa ihan tavalliselta nuorelta aikuiselta. Nykyisin tuntuu, että on niin paljon vaihtoehtoja ja maailma auki, että monella on vaikea valita, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mutta ehkä onkin luutunutta ajatella, että koko elämä, vuosikymmenestä toiseen, pitäisi tehdä samaa työtä, asua samassa paikassa, harrastaa samoja asioita.

Onneksi nykyisin voi kokeilla erilaisia tapoja elää, olla ja elättää itsensä. Voi olla jonkin aikaa automekaanikkona maaseudulla ja sitten muuttaa Hong Kongiin elämään suurkaupunkielämää. Tai ihan mitä tahansa.

Mä harrastan yhdessä miehen kanssa ulkoliikuntaa. Sen myötä tulee myös matkustettua kotimaassa ympäri vuoden. Me lenkkeillään, hiihdetään ja melotaan. Käydään marjassa ja sienessä. Joskus vaan retkeillään. Joskus telttaillaan. En muista miten noi harrastukset on löytyneet, varmaan vaan kiinnostuksen kohteista. 

Ei kaikkien tarvitse olla mestarieta. Harrastuksessa riittää kun itse nauttii siitä mitä tekee. Harrastus voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

Mieti mistä sinä itse nautit. Mitä haluaisit tehdä. Kun olet löytäny sen niin sitten vain etsimään paikaa missä sitä voi harrastaa.

Tajusin aikuisuuden kynnyksellä (n. 18-20-vuotiaana) kuin salamaniskusta että elämän ei tarvitse kulkea sitä normaalia opiskelu-työ-aviomies-lapsia-työ-eläke-rataa. Opiskelin kyllä ja sain pari hyvää ammattia, kävin töissä ja tapasin tulevan aviomieheni ollessani 26-vuotias. Tajusimme tarvitsevamme elämäämme "vain toisemme", maailma on täynnä nähtävää ja koettavaa, joten päätimme jättää lapset tekemättä ja keskittyä matkusteluun ja uusiin kieliin ja kulttuureihin tutustumiseen. Se on meidän juttumme.

Nyt, ollessamme jo reilusti yli nelikymppisiä, olemme edelleen ns. matkalla, muutama kymmentä maata on kahlattu läpi ajan kanssa, vielä useampi on to-do-listallamme. :) Meidän "jutusta" tuli siis elämäntapa, mikäs sen mukavampaa.

Teen ristikoita ja luen. Tykkään kirjaimista. :D

ups

Älä ajatteele, oletko hyvä siinÄ, vaan mieti, oletko onnellinen tekiessäsi sitä. Missä tilanteessa ajan tajusi katoaa ja uppoudut täysin? 

Kun ihnisellä on intohimo, vaikka ei osaisikaan, niin ajan myötä osaa. 

Säädän mitä milloinkin ikinä huvittaa. Se on aikuisuudessa parasta. Aikalailla samoilla linjoilla 9:n kanssa.