Kuinka tukea pitkäaikaissairasta ystävää, kun omat voimat ovat lopussa?

Tunnen itseni umpisurkeaksi ystäväksi, mutta minulta loppuvat kesken sanat ja voimat. En enää jaksa :(

Ystävä on kärsinyt kroonisesta sairaudesta yli 15 vuotta, yli 20 vuotta olemme olleet ystävyksiä. Ystävällä on takana lukuisia leikkauksia, takapakkeja ja kaikesta tästä seuranneita uusia sairauksia, mm. mielenterveyspuolelta. No vähemmästäkin!! Ystäväni ei valita turhasta.

Vaan kuinka asettaa sanansa, kun kuulumiskyselyt ovat aina yhtä pitkää kertomusta siitä, mikä meni pieleen? Niistä pienistäkin ilonhetkistä löydetään se negatiivinen puoli.
Maailma on pullollaan kertomuksia siitä, kuinka "sairashenkilö X säilytti aurinkoisen puolensa kaiken sairauden keskelläkin". Mutta entä jos niin ei ole?

Ystävän perhe ei tue häntä, vaan on kietoutunut omiin ongelmiinsa. Rakastava puoliso ystävällä kyllä on. Ja toki muitakin ystäviä. Tunnen silti itseni paskiaiseksi, kun edes kehtaan ajatella omaa väsymistäni kaiken sen rinnalla, mitä hän on kokenut :(