Mahdotonta saada äiti-tuttuja kylään

kerro mullekkin miten saa pirteen lapsen nukkumaan? ruoat kyllä voi ottaa mukaa, siinä olen kanssasi samaa mieltä :) mutta meillä ollaan samaan aikaan päivästä väsyneitä, ja jos nukuttaa aiemmin, niin ei kyllä varmasti nuku

No sitten tulet kylään ja laitat lapsen sen jälkeen nukkumaan. Niin meillä tehdään, lapsi saa leikkiä kavereiden kanssa ja sitten nukuttaakin jo.

Joo, huomannut samaa. Kertokaa jos joku on keksinyt ratkaisun siihen, miten näitä tiettyjä äiti-ihmisiä näkee. Missä vaan, milloin vaan käy mulle. Silti emme tapaa. Ja harvoista tapaamisajoista ollaan myöhässä reilusti, tunti pari, koska silloin juuri se super-rutiini pettää ja Petrus tekikin jotain yllättävää.

Haluan helpon elämän ja siihen kuuluu se, että lapsi saa elää omassa rytmissään. Unta seuraa ruokailu, ruokaliua leikki, leikkiä vaipanvaihto, vaipanvaihtoa uni jne. En todellakaan ryhdy muuttamaan helppoa arkeani siksi, että joku haluaa minut kylään klo 11 (siihen aikaan meilä syödään, kylään voidaan tulla klo 9, mutta silloin iltavirkkuperheissä vielä nukutaan). Isomman kanssa ei onnistu se, että mennään kylään ja siellä lapsi nukkumaan, 2v:lla on riemuvaihde päällä ja uni antaa odottaa itseään.

Minulla on ihan yhtä helppo elämä. Lapsi nukkuu silloin, kun hänet laitetaan nukkumaan. Yleensä n. Klo 12-14 välillä. Mutta jos meidät kutsutaan kylään klo 12 menemme sinne ja tulemme sen jälkeen kotiin nukkumaan. Ei mitään ongelmia.
Ap

Minä olen välillä koko päivänkin liikenteessä, kyläilemässä ystävillä jne. Lapset voi syödä ja nukkua päikkärit muuallakin kun kotona, aikataulutkaan (jotka meillä ei ole mitään kellontarkkoja muutenkaan) eivät siinä häiriinny. Siinä saa rauhassa kahvitellakin kun taapero käy nukkumassa eikä tarvitse vahtia ja komentaa ihan koko ajan :)

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:38"]Minulla on ihan yhtä helppo elämä. Lapsi nukkuu silloin, kun hänet laitetaan nukkumaan. Yleensä n. Klo 12-14 välillä. Mutta jos meidät kutsutaan kylään klo 12 menemme sinne ja tulemme sen jälkeen kotiin nukkumaan. Ei mitään ongelmia.
Ap
[/quote]

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia... Mun kumpikaan lapsista ei nukkunut kuin omassa sängyssä ja täydessä hiljaisuudessa. Vanhemmalla meni pari seuraavaa päivää sekaisin, jos päikkärit siirtyi edes puolella tunnilla. Onneksi nuorempi toipui rytmimuutoksista yhdessä yössä, niin saattoi välillä käydä jossakin :)

Samaa mieltä ap:n kanssa. Tässä asiassa vanhemmat jakautuvat aika lailla rentoihin ja kaavoihin kangistuneisiin. Onneksi mulla on ystäväpiirissä enimmäkseen noita rennon joustavia äitejä. Johtuu pitkälle ammatinvalinnasta, että opiskelukavereiden kesken lastenhoito ja kasvatus on hyvin samanlaista. Hae ap samankaltaisten äitien seuraan! Eihän siitä muuten mitään tuu.

Näitä suorittajaäitejä riittää. Sen oman mussun pillin mukaan tanssii koko lähipiiri. Ja aut armias jos joku ei tanssikaan... Tzsiiiz! Mahtaa näillä tällaisen "kasvatuksen" saaneilla mukuloilla olla kova paikka mennä tarhaan. Tai kouluun, jos saavat olla kotona siihen asti.

Tekosyitä, eivät vaan halua tulla sun luo kyläilemään. 

Sori vaan, mutta jos minä ja kaksi vilkasta poikaani tultais päiväuniaikaan kylään niin ehkä ymmärtäisit... ;-) Siitä on ilo kaukana ku väsyneet lapset villeinä hyppii seinille :-D

Sehän riippuu ihan lapsesta. Joillekin on katastrofi, jos rutiini ja rytmi rikkoutuu. Toisilla ei haittaa.

ole siis onnellinen ap, jos sinä ja lapsesi kuuluvat tässä asiassa helpompiin. se helpottaa sitä, että te voitte sitä rtmiä muuttaa ja tavata toisia.

3917

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:49"]

Samaa mieltä ap:n kanssa. Tässä asiassa vanhemmat jakautuvat aika lailla rentoihin ja kaavoihin kangistuneisiin. Onneksi mulla on ystäväpiirissä enimmäkseen noita rennon joustavia äitejä. Johtuu pitkälle ammatinvalinnasta, että opiskelukavereiden kesken lastenhoito ja kasvatus on hyvin samanlaista. Hae ap samankaltaisten äitien seuraan! Eihän siitä muuten mitään tuu.

[/quote]

Rentojen vanhempien lapset erottaa koululuokassa välittömästi. Ei mitään tajua muiden kunnioittamisesta, tunnin kulusta (kun opettaja sanoo, että nyt tehdään tehtäviä, ryhtyy nämä sankarit puuhaamaan omiaan tai haluaa ulos) ja muutenkin ovat kokonaan hakoteillä siitä, miten muiden kanssa ollaan. Kun on koko lapsuutensa joutunut elämään äidin tahdittamaa elämää, niin on oppinut aika holtittomaksi.

Kyllä lapsi voi jättää päiväunet väliin ja leikkiä muiden kanssa, mutta onko taaperosta oikeasti kivaa, että kun hän on väsynyt niin muut käy kepeillä tökkimässä? Koska äidit juttelee olohuoneessa, lapset keskenään väsyneinä lastenhuoneessa.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:00"]

Näitä suorittajaäitejä riittää. Sen oman mussun pillin mukaan tanssii koko lähipiiri. Ja aut armias jos joku ei tanssikaan... Tzsiiiz! Mahtaa näillä tällaisen "kasvatuksen" saaneilla mukuloilla olla kova paikka mennä tarhaan. Tai kouluun, jos saavat olla kotona siihen asti.

[/quote]

Tarhassa nämä rytmissä elävät selviää helpolla: heille se tarhan systeemi on tuttu juttu jo kotoa, tiettyä asiaa seuraa toinen jne. Nuo rytmittömät siellä hukassa ovat, kun heille selviää, että joka päivä saa ruokaa - kotona kun ei aina saa, äidillä on kahvitteluseuraa.

Minä otan ruuat kylään ja syötä lapsen, sen jälkeen käy nukuttamassa vaunuihin ( nukkuu aina ulkona) ja sitten onko jo aika lähteä kotiin. Sujuu se lapsen hoitaminen kylässäkin, mutta en ymmärrä, miksi juuri lounasaikaan täytyy pyytää pikkulapsiperhe kylään. Miksi ei aamupäivällä, jolloin meillä on aikaa? Kun itse pyydän, niin nämä äidit sanovat, että heillä nukutaan ja syödään tai katsotaan telkkaria. Tulisivat meille nukkumaan ja syömään aamupalaa :-)

Vauvani on 7kk eikä hänellä ole mitään säännöllistä päiväunirytmiä, ruoka-ajat on melko samat riippuen miten vauva nukkuu. Yö noudattaa aina aika tarkalleen samaa rytmiä. Vauva nukkuu kun on väsynyt eikä selvästikään kärsi vaihtelevista päivistä, päinvastoin kummankin elämä on kivaa kun voidaan lähteä ex tempore kyläilylle kun ruuat kulkevat kätevästi mukana ja lapsi osaa kyllä ilmoittaa kun haluaa nukkua. Nukkukoot sitten vaikka kylässä vaunuissaan jos liiaksi väsyttää - aikuisetkin osaa jutella sen aikaa keskenään.

Off topic,

mun mielestä oli ihanaa tavata ei-äitituttuja kun lapset olivat pieniä. Äitituttujen kanssa puheet pyörivät lasten ja kotielämän ympärillä, oli kuin maailmaa ei olisi ollut lainkaan ympärillä. Naisten, joilla ei ollut lapsia tai joiden lapset olivat isompia kuin omani, kanssa saattoi puhua niin paljon monipuolisemmista asioista. Se oli virkistävää ja innostavaa. 

Kun menin lapsen/ lasten kanssa samassa elämäntilanteessa olevan ystävän luo kylään, ei aikataulut yleensä muodostaneet estettä. Lapset voivat syödä ja nukkua muuallakin kuin kotona. Ekan lapsen kanssa olin varmaan jännittyneempi ja tarkkailin kelloa, mutta sitten rauhoituin.