~~~~~~ Olenko liian salliva? Lasten (4-6v) ulkoleikeistä ~~~~~~

Rajoitatteko 4-6v. lapsenne ulkoleikkejä, etteivät lapset "riehaannu" liikaa? Itse olen aina ajatellut, että ulkona saa tehdä kaikkea sitä mitä sisällä juurikaan ei, eli juosta, hyppiä, huutaa, kiljua jne. Siis myös riehua! Vaatteet ulkoleikkeihin valitaan sen mukaan, etteivät säikähdä likaantumista. Rajoitan ja kiellän, jos alkaa olla vaarallista itselle tai muille (esim. kivien heitteleminen), mutta muuten juurikaan en. Kerrostalossa kun asutaan, niin sisällä on oltava sen verran "kusi sukassa", että ulkona pitääkin mielestäni saada riehua. Sitä paitsi juoksemin yms. tukee lapsen liikunnallisuutta!

Nyt kuitenkin muuan puistotuttava (yhden lapsen äiti) on alkanut huomauttelemaan kummastelevaan sävyyn lasten riehaantumisesta. Hänen asenteensa on se, että meidän poikamme opettavat hänen normaalisti niin rauhallisen kullannuppunsa riehumaan ulkona. Hänen mielestään asialle "pitäisi tehdä jotain". Olen hieman ihmeissäni!! Eikö hän pyri rajoittamaan lastaan hieman liikaa? Vai olenko minä ollut liian salliva ja syystäkin paheksuttava??

eri asia on, jos toisia tahallaan satutetaan, mutta muu riehuminen kuuluu kyllä lapsen oikeuksiin.

Mielestäni lasten kuuluu ulkona, juosta, hyppiä, kiipeillä, huutaa ja riehua. Toki ketään vahingoittamatta. Tukee lapsen liikunnallisuutta, tasapainon kehittymistä, ym. ym.



Asumme rivitaloalueella, ja kesäloman aikana tuli paljon istuttua omassa pihassa ja kuunneltua äitien puheita läheiseltä hiekkalaatikolta. Omat lapset eivät enää ole hiekkalaatikkoikäisiä. Äidit komensivat lapsiaan koko ajan: ei saa juosta, ei saa kiivetä, ei saa mennä kiville, ei saa mennä metsikköön (kyseessä tosi pieni metsäpläntti). Minä en ymmärrä tätä alkuunkaan. "Ei saa juosta"? Pieni lapsi liikkuukin luontevammin juosten kuin kävellen.

kunhan se ei ole liian vaarallista (pienet putoamiset ja kaatuilut kuuluvat elämään) eikä vahingoiteta ja pelotella toisia tai tuhota mitään.



Rajoitan kyllä meteliä sillä puolen taloa, jossa vauva nukkuu ja joskus tulee kyllä mitta täyteen sitä kiljuntaakin, jos se tapahtuu lähellä ja on erityisen pahaa. ELi toiset pitää ottaa huomioon, mutta kohtuudella.



Olen samaa mieltä siitä liikunnan tärkeydestä kehitykselle. Lisäksi liikkuvasta lapsesta tulee yleensä liikkuva nuori ja aikuinen. Toki osa on synnynnäistä, mutta tottumuksillakin on merkitystä. Ja motorisesti taitavan on helpompi nauttia liikunnasta .

ei vaan, jossainhan lasten on sitä energiaa purettava. Ei meilläkään sisällä huudeta ja juosta vaikka onkin omakotitalo (no hyppiä saa mutta ei sängyllä). Ulkona sitten saakin mekastaa ja leikkiä vauhdikkailta leikkejä.

Enköhän tämän "toverituomioistuimen" perusteella uskalla jatkossakin pitää oman linjani :-).

terv.ap