Millainen ihminen voi vain hylätä toisen vuosien jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Raukkamainen ihminen, jolla ei ole munaa sanoa että haluaa erota. Olen sitä mieltä ettei noin vaan tehdä ihmiselle jonka kanssa ollaan oltu yhdessä. Se jättää helposti ikuiset arvet ja hylkäämisen pelon, jätetylle. Miksi ei vain voi kohdata sitä ihmistä ja puhua kunnolla asioista ettei pysty enää parisuhteeseen, ne asiat täytyy vain kohdata, eikä lähteä karkuun. Ongelmat seuraavat perässä uuteenkin parisuhteeseen jos niitä ei selvitä ensin.

Eihän tuossa puhuttu mistään sanattomasta katoamisesta vaan eroamisesta mutta exästä ei enää eron jälkeen kuulu vaikka olisi oltu yhdessä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raukkamainen ihminen, jolla ei ole munaa sanoa että haluaa erota. Olen sitä mieltä ettei noin vaan tehdä ihmiselle jonka kanssa ollaan oltu yhdessä. Se jättää helposti ikuiset arvet ja hylkäämisen pelon, jätetylle. Miksi ei vain voi kohdata sitä ihmistä ja puhua kunnolla asioista ettei pysty enää parisuhteeseen, ne asiat täytyy vain kohdata, eikä lähteä karkuun. Ongelmat seuraavat perässä uuteenkin parisuhteeseen jos niitä ei selvitä ensin.

Tässä on äänessä ulospäin suuntautunut ihminen, joka ei ollenkaan ymmärrä sitä toista osapuolta.

Miksi edes olettaa, että lähtenyt puoliso edes haluaa uutta parisuhdetta? Ehkä hän on tästä kokemuksesta viisastuneena tajunnut olevansa onnellisempi yksin. 

Jos suhde on "kuralla", niin silloin keskusteluyhteyskin on poikki. Ei sitä kiinnosta toisen osapuolen hylkäämisen pelko.. eikä pidäkään. Tällöin kumpikin ajattelee vain itseään ja omaa parastaan. Tämä asia olisi pitänyt korjata jo kauan sitten suhteen aikana, siten, että kumpikin huomioi toisensa ja toisen tarpeet. Ja tuohon ei riitä, että kysyt, mitä mieltä olet ja sitten teet kuitenkin miten haluat..  

Jos et osaa antaa periksi ja tehdä kompromisseja suhteessa, niin kaivat itsellesi vaan kuoppaa vuosien kuluessa. Kuinka syväksi tuo kuoppa ehtii tulla, riippuu puolison kärsivällisyydestä. Pohja tulee joka tapauksessa vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Eikä kyse ole raukkamaisuudesta. Kyse on henkisestä selviytymisestä.

EIkö se ole ihan yleistä että pariskunnat eivät eron jälkeen pidä yhteyttä?

Kuka tahansa ihminen. Ei ihmissuhteista voi valittaa mihinkään instanssiin.

Vaikea sanoa, jos ei tiedä millainen jätetty osapuoli on.

Usein siinä vaiheessa, kun joku hiljenee, hän on jo monta kertaa yrittänyt puhua huonoin seurauksin. Voi pelätä, että yhteydenpito voisi johtaa uuteen megaluokan riitaan tai siihen, että toinen saa ylipuhuttua palaamaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeekseen saanut ihminen.

Tämä. Mitta on tullut syystä ja toisesta lopullisesti täyteen. Luultavasti, vaikka olisi vuosien ajan kertonut useita kertoja jo aiemmin toiselle, mikä kaikki mättää suhteessa, ei toinen ole niitä kuullut, kuunnellut eikä varsinkaan yrittänytkään tehdä asialle mitään. Jonakin päivänä se mitta vaan sitten täyttyy ja silloinkin se voi toiselle tulla "yllätyksenä", vaikka kaikki merkit olisi näyttäneet jo ajat sitten, että näin tulee käymään. Sitäkin voi ihmetellä, miten niitä ei nähnyt eikä kuullut.

Roina-Jonna kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raukkamainen ihminen, jolla ei ole munaa sanoa että haluaa erota. Olen sitä mieltä ettei noin vaan tehdä ihmiselle jonka kanssa ollaan oltu yhdessä. Se jättää helposti ikuiset arvet ja hylkäämisen pelon, jätetylle. Miksi ei vain voi kohdata sitä ihmistä ja puhua kunnolla asioista ettei pysty enää parisuhteeseen, ne asiat täytyy vain kohdata, eikä lähteä karkuun. Ongelmat seuraavat perässä uuteenkin parisuhteeseen jos niitä ei selvitä ensin.

Entäpä jos meneekin niin päin, että kun otat eron puheeksi, niin toinen ilmoittaa, että jos lähdet niin sitten ei olla enää missään tekemisissä koskaan? Ja myös pitää uhkauksensa eli se suuri rakkaus ja sielujen yhteensopivuus muuttuukin yhtäkkiä kylmyydeksi, vihaksi ja välinpitämättömyydeksi jos et enää halua samaan sänkyyn.

Ystävyyttä odottanutkaan kun lähdin, mutta ettei voi edes kuulumisia vaihtaa silloin tällöin saa tuntemaan, että olin vain hyväksikäytetty asuinkulujen maksaja kun poismuuton myötä minusta tulikin persona non grata.

Olen itse juuri tuollainen, että helpompi olla olematta tekemisissä. Jos ei itse ole henkilö joka olisi halunnut erota, vaan selvittää ja keskustella asioista, kehittyä yhdessä, tehdä toisin mutta toinen onkin vain rusinat pullasta minäminä -ihminen, joka pahimmillaan antaa olettaa että jotain ystävyyttä suurempaa on eronkin jälkeen, minkä vuoksi haluaa yhteydenpitoa. On paljon helpompi kärsiä aikansa yksin, olla olematta tekemisissä eksän kanssa ja sitten antaa kaiken hyvän uudelle kumppanille jos sellaisen tapaa vielä. Eksä saa jatkaa pelejään muiden kanssa, en tahdo edes mitään mitä kuuluu viestittelyä. Jos kaupassa tulee vastaan voi sanoa moi, se on siinä.

Kaikista eniten siinä varmaan on pettynyt siihen että oletti toisen olevan jotain muuta, eikä halua sellaista shittiä vapaa-ajalleenkaan, kun on viimein yli päässyt.

Tilanne täysin eri jos yhteisiä lapsia, silloin pidettävä välit eri tavalla, mutta silloinkin kyse on lapsen isästä ei eksästä eksänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt.

Eksäni pahoinpiteli erotessa ja otti kamansa ja lähti. Ikinä en enää kuullut hänestä vaikka 5v asuttiin yhdessä.

Toivottavasti lähti iäksi etkä ota takaisin vaikka kuinka pyytäisi.

Pahoinpitelijät on alinta sakkaa.

Pahoinpitelijöillä vaikuttaa kuitenkin käyvä kova flaksi naismarkkinoilla, kun taas kiltit miehet jäävät usein yksin. Mistähän johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt.

Eksäni pahoinpiteli erotessa ja otti kamansa ja lähti. Ikinä en enää kuullut hänestä vaikka 5v asuttiin yhdessä.

Toivottavasti lähti iäksi etkä ota takaisin vaikka kuinka pyytäisi.

Pahoinpitelijät on alinta sakkaa.

Pahoinpitelijöillä vaikuttaa kuitenkin käyvä kova flaksi naismarkkinoilla, kun taas kiltit miehet jäävät usein yksin. Mistähän johtuu?

Sen enempää kantaa ottamatta onko oikeasti näin, mutta näin kilttinä miehenä 48-v. 

Nuo "pahoinpitelijät" ovat useasti niitä itsevarmimpia rintalihasten pullistelijoita, jotka lähestyvät näkyvillä olevaa naista itsevarmana ajatellen " tästä mä otan tämän viikonlopun hoidon"

Vastapelurina on ne kiltit, puolisoaan arvostavat miehet, jotka naista lähestyessään lähinnä tärisevät ja miettivät, miten kaunis ja mukava oloinen nainen tuo onkaan. Uskaltaisinkohan tehdä aloitteen. Ja tuo jännitys ei välttämättä kerro mitään yleisestä itseluottamuksesta, vaan vaan sen oikean kohtaamisesta.

Valitettavasti arpa ei suosi tuossa kohtaa.

Ookoo...

Minun eksäni jätti minut 6 vuoden jälkeen heti minun sydänleikkauksen.

Mies 38v

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni jätti minut 6 vuoden jälkeen heti minun sydänleikkauksen.

Mies 38v

No tämä on nyt sitten taas jo next level

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä jotain tekemistä on luonteen kanssa, ei normaalia sympatiaa ja välittämistä tunteva ihminen pysty tehdä toiselle noin.

Ehkä noin, tai sitten kyseessä saattaa olla ihminen joka välittää vähän liiankin paljon ja tuollainen totaalinen välien katkaisu on ainoa keino päästä edes jotenkin eteenpäin.

Omalla kohdalla oli 20 vuoden suhde. Viimeiset vuodet kylmää itsekkyyttä exältä. Etäännyin, ihastuin toiseen, lähdin.

Exän itsekkyys korostui eron jälkeen. Vuosi erosta oli, kun totesin ettei lapsista huolimatta ole mitään syytä olla tekemisissä. Niin makaa kuin petaa.