Miksi nuorempana pärjäsi vähällä ravinnolla eikä tullut

Joo, samaa mietin kerran. Olin hoikka nuorena. Söin kaurapuuron marjoilla, yhden jogurtin ja kupin teetä aamuisin. Sitten sain oikeastaan pakottaa itseni, että söin ennen koulua eli kello 17. Söin n kello 15 jälkeen pari voileipää ja kupin teetä. Sitten kun tulin iltakoulusta n kello 21,niin söin jonkun ns kunnon ruoan. Siinä se. Pysyi hyvin hoikkana, toisin kuin nyt. Lisäksi koulu yms oli toisella puolella kaupunkia eli tuli liikuntaa.

Sun elimistö osasi käyttää paremmin rasvaa energian lähteenä.

Sitten rupesit syömään suositusten mukaan hiilaria parin tunnin välein, niin elimistösi unohti miten rasvaa käytetään.

Vielä kolmikymppisenä minä pystyin olemaan ja olinkin ajoittain pari kolme päivää kokonaan syömättä - ei vain tullut mieleen syödä, kun työkin olin yksin tien päällä olemista, eikä ollut työkavereita luomassa ruoka- ja kahvitaukoja. Puhtia riitti urheilemiseen ja vaikka mihin. Olin hyvässä kunnossa ja upean hoikka ja samalla muodokas, ja näin viisikymppisenä voin vain nyyhkiä sitä, että en nuorena oikeasti edes tajunnut, että minulla oli varsinainen unelmavartalo.

Olen pitkäaikaistyötön ja tulen olemaan sitä loppuikäni. Syöminen on ainoa ilo, vaikkei näillä tukipennosilla varsinaisia herkkuruokia saakaan. Energiaa ja mielenkiintoa ei kerta kaikkiaan ole. Pahimpina aikoina olen joutunut olemaan pari kolme päivää ilman ruokaa, mutta pakon edessä se ei ole yhtään sama juttu kuin nuorena palkannauttijana. Eikä sillä muuten pysy edes hoikkana enää.

Samaa mietin. Aamulla en syönyt ollenkaan, päivällisen korvasi kahvi ja suklaapatukka, iltapalaksi pari palaa paahtista ja mehua. Nykyään tuolla ruokavaliolla kärsisin jatkuvasta päänsärystä ja pahoinvoinnista!