Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jätin aikoinani yliopiston kesken ja hakeuduin duunaritöihin, nyt väsyttää...
15.11.2014 |
En saanut yliopistolla opinnoista oikein mitään irti, pärjäsin toki hyvin , mutta en saanut siitä mitään kokonaisuutta tai suunnitelmaa työelämää varten. Laitoksella henki oli karmea johtuen luonnevikaisesta diktaattorista laitoksen johtajasta. Naisia vähähteltiin ja ohjattiin suuntautumaan jonnekin opettajaksi, ja sitten naimisiin ja esim. muuttamaan aina miehen työn mukaan ynnämuita kommentteja. Miesopiskelijat olivat kiinnostavia ja heillä oli tulevaisuutta, naisilla ei.
Jättäydyin sitten loppuvaiheessa pois ja hakeuduin duunarihommiin, joita on tarjolla hyvin. Palkka on sikäli kilpailukykyinen, että saan 1000 enenmmän kk käteen vähemillä työpäivillä kuin minsteriön virkamiehenä sijaistaessani.
Nyt kun ikää on 50 ja vähän yli, niin alan väsyä. Olen ihan poikki työvuorojen jälkeen. Aikoinani halusin satsata vapaa-aikaan, jota vuoroja vaihtelemalla saan tästä työstä hienosti vuoden ympäri.
Mitä sillä vapaalla tekee, kun on niin väsynyt? Nytkin olen nukkunut torstaiyöstä asti, tänään eka kerran lähdössä ulos.
Sitä paitsi tuntuu, että duunikaverit tyhmentää mua. Ennen luin kaunokirjallisuutta, seurasin kulttuuria, nyt vain katson tv:stä täydellisiä kotirouvia ja selailen lehtiä. Työssä tehdään töitä ja puhutaan korkeintaan ilmoista tai käydään läpi juonia, riitoja, savustamisia, joita siellä siis on koko ajan.
Tiedän toki, että esimm. valtiolta ei saa vakivirkaa enää suurinpiirtein millään, eikä yksityisellä puolella ole töitä minun alallani. Tämä nykyinen työni on vakituinen, ja edut ja suoja esim. irtisanomisten kohdalla on ikäselleni hyvä. Olen ruotsissa, jossa yli 45-vuotiaiden työntekijöiden irtisanomisaika on aina 6kk, mikä on minulle todella hyvä uutinen. Lisäksi irtisanomisissa seurataan ns. las-listaa, jossa työntekijät sanotaan irti siinä järjestyksessä, joka on viimeksi tullut saa ekana lähteä. Työvuodet yhtiössä taas lasketaan tuplavuosiksi kun työntekjiä on täyttänyt 40. Eli minulla on asiat siinä mielessä hyvin.
Työ on fyysisesti kuormittavaa ja nyt alkaa tuntua että kremppaa ja särkyjä on jatkuvasti.
Ehkä tää on vain 50-kriisiä tai olen nyt vaan tylsistynyt tähän pimeytyeen. Jos nukkuu puoleenpäivään ja tekee iltapäivällä lähtöä vaikka lenkille, niin sitten on jo pilkkopimeä, taidankin jäädä sisälle.
Olisinko pärjännyt paremmin ja jaksaisinko paremmin jos olisin jäänyt pätkätyöläiseksi sinne virastoon? Olisinko paremmassa kunnossa, olisiko elämässäni enemmän jotain? Pitäisikö kaivaa se gradu korpulta (??) ja kirjoittaa loppuun? Mitä sitten?
Olen naimissa onnellisesti fiksun ja koulutetun mieheni kanssa, lapsettomia tosin. Suhteessa menee hyvin, eikä ole kriisejä ollut eikä näkyvissäkään.
Kommentit (11)
Äh, ap, ei elämäsi jossittelemalla parane. Tosin minäkin harrastan sitä. Joskus pohdin, olisiko elämäni ollut parempaa: olisiko minulla vakituinen työ ja hyvä rahatilanne ja ennen kaikkea jaksaisinko paremmin, jos en olisikaan suorittanut akateemista loppututkintoa vaan olisin mennyt vaikkapa ammattikoulun kautta töihin? Eikä näistä jossitteluista ole ollut pahemmin apua minullekaan. Joten se siitä. Tehty mikä tehty. Nyt keski-ikäisenä minusta ei ainakaan olisi fyysisesti raskaaseen työhön. Enkä varmaan kestäisi seuraakaan. En nimittäin perusta Kauniista ja rohkeista tai Big Brotherista sun muusta hömpästä, josta vähemmän koulutetut tuntuvat olevan kiinnostuneita.
Vaikutat stressaantuneelta. Jo tuo nukkumisen määrä kielii siitä. Käy lääkärissä kertomassa vaivastasi. Kerro myös fyysisistä oireistasi. Jonkinlaista helpotusta elämääsi pitää tulla, ettet uuvu työsi vuoksi. Kerrot myös, että tunnut tyhmistyväsi työkavereidesi seurassa. Etsi itsellesi uusia harrastuksia, hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voit keskustella kirjallisuudesta ja kaikesta muusta, mistä haluat puhua. Rupea vaikka opiskelemaan. En tiedä Ruotsin systeemeistä mitään, mutta arvelen sieltä löytyvän avoimen yliopiston ja kansalaisopistojen kaltaisia opiskelumahdollisuuksia.
En oikein jaksa uskoa, että sinua otettaisiin koulutustasi vastaavaan työhön enää, koska opinnoistasi on kulunut jo melkoisesti. Voisit kuitenkin päivittää tietojasi opiskelemalla lisää ja sillä tavalla parantaa mahdollisuuksiasi työmarkkinoilla. Ehkä alan vaihtaminenkin voisi vielä olla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsissa voit olla viikon sairaslomalla pelkästään omalla ilmoituksella! Ota ensin tommonen viikon oma saikku ja lepää kunnolla. Levänneenä pystyy pohtimaan asioitaan paremmin ja jaksaa etsiä uutta näkökulmaa. Väsyneenä on vain väsynyt ja ajatukset ja olotila kiertää samaa kehää. Tsemppiä!
Raskas työ kuluttaa kroppaa vaikka miten yrittäisi vapaa-ajallaan levätä. Sitä vaan ei palaudu eikä sitten enää oikein jaksakaan. Tulee kulumia, jotka ovat kivuliaita mutta ei kuitenkaan niin vakavia että ikinä saisi sairaslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä!
Missä on 55-vuotiaat tarjoiljat? Oletteko nähneet yhtään? Mihin ravintolaan sen ikäisiä ylipäätään palkattaisiin? Jos ei siinä iässä ole jo siirtynyt jonnekin taustahommiin toimistoihin tai siivoojaksi, niin ei ne ainakaan tarjoilijana brikkaa kanna salissa. Missä ne on? Kiertelin kesällä Tukholmassa lomalla ravintoloita päivällä ja illalla eikä siellä ainakaan ollut yhtään yli 35-v. edes näkyvillä työssä.
Vaikka nuorena tuntuu että tässähän voi vähän puuhastella ja välillä vaikka olla työttömänä, niin mieli muuttuu jo alle 40-v. Kannattaa opiskellla oikeesti ja hankkiutua hyviin töihin.
Lepo ei ole ratkaisu. Opiskelu, urheilu, aktiivisuus on. Mee sinne taidenäyttelyyn. Varaa matka. Mee lenkille. Ala elää.
Maailma muuttui tässä välillä. Yli 50 vuotias Ei Voi vaihtaa enää työpaikkaa. Päivitä tietosi tästä asiasta. Onni löytyy itsestä, oman pään sisältä. Harrasta ja elä muuten täysipainoisesti. Lasi on aina puoliksi täysi, ei tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele että työ on vain keino saada rahaa ja keskity korkeakulttuuriin vapaa-ajallasi. Yritä jaksaa harrastaa jotain liikuntaa vaikka ei aina huvittaisikaan lähteä että pysyt kunnossa. Opiskelu sekä toiselle uralle lähteminen ovat kyllä oikeassa elämässä yli 50 vuotiaalle jo myöhäistä.
"Koska työ on raskasta, niin kaikkinainen katellisuus ja toisten kyttääminen on ihan älytötöntä: ettei tuo toinen vaan pääse vähän helpommalla kuin minä, miten toi sai ylitöitä 30 min mutta mä en saanu vaikka tein periaatteessa saman homman? Jne jne. Loputtomiin."
Tuo on ihan ymmärrettävää sillä toisen helpommalla pääsemisen saat tuntea itse omassa selässäsi ihan kirjaimellisesti. Pienituloisella toisen saamat ylityöt herättävät luonnollisesti kateutta.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:05"]
Ruotsissa voit olla viikon sairaslomalla pelkästään omalla ilmoituksella! Ota ensin tommonen viikon oma saikku ja lepää kunnolla. Levänneenä pystyy pohtimaan asioitaan paremmin ja jaksaa etsiä uutta näkökulmaa. Väsyneenä on vain väsynyt ja ajatukset ja olotila kiertää samaa kehää. Tsemppiä!
[/quote]
Missä mielikuvitus maailmassa sinä elät? Euroopan lama tuntuu Ruotsissakin ja sielläkään ei viisikymppisen todellakaan kannata vaarantaa työpaikkaansa millään ylimääräisillä sairaslomila. Taidat olla itse jossakin kunnan tai valtion suojatyöpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:05"]
Ruotsissa voit olla viikon sairaslomalla pelkästään omalla ilmoituksella! Ota ensin tommonen viikon oma saikku ja lepää kunnolla. Levänneenä pystyy pohtimaan asioitaan paremmin ja jaksaa etsiä uutta näkökulmaa. Väsyneenä on vain väsynyt ja ajatukset ja olotila kiertää samaa kehää. Tsemppiä!
[/quote]
Missä mielikuvitus maailmassa sinä elät? Euroopan lama tuntuu Ruotsissakin ja sielläkään ei viisikymppisen todellakaan kannata vaarantaa työpaikkaansa millään ylimääräisillä sairaslomila. Taidat olla itse jossakin kunnan tai valtion suojatyöpaikassa.
Jasso? Justiin viime kuussa laitoin meilin osastonvastaavalle, että kan ej tyvärr inte komma ja että yritän päästä 6 päivän kuluttua. Jos en vielä sittenkään ole parantunut niin menen lääkäriin ja ilmoitan siitä sitten. Mulla oli flunssa. (vähän ehkä oli joo). Tack och hej. Menin sitten 6 päivän kuluttua pokkana töihin eikä siinä kukaan mitään pulissut. Vielä ei ole irtisanomislappuakaan tullut. Ei ole mielikuvistusta vaan normaalielämää täällä svärjessä.
Ei edes täällä kansankodissa ole laillista irtisanoa ketään ,50 tai 20- vuotiasta, siksi että se on ollut sairaslomalla. Suojatyöpaikkoja en tiijä missä on , ei meidän firmassa ainakaan.
Nimenomaan tuntuu että työn kyllä jaksan ja siitä suoriudun vaikka silmat kiinni, mutta ne työkaverit tyhmentää mua. Mistään muusta ei puhuta kuin tyhjänpäiväsyyksistä. Niin varmaan jossain asiantuntija toimistoissakin, mutta en usko että ihan samalla tavalla.
Koska työ on raskasta, niin kaikkinainen katellisuus ja toisten kyttääminen on ihan älytötöntä: ettei tuo toinen vaan pääse vähän helpommalla kuin minä, miten toi sai ylitöitä 30 min mutta mä en saanu vaikka tein periaatteessa saman homman? Jne jne. Loputtomiin.
Jos vähänkään näyttää siltä, että jollain toisella menee vähän paremmin, tai elämä on inan paremmalla mallilla, niin kateus ja piikittely on suoraa. Esim. ei kannata missään nimessä ajella "liian" kalliilla autolla, se johtaa mikä-se-oikein-luulee-olevansa mutinoihin. Lisäksi joku voi vituillessaan vielä kysäistä että "mitä sä täällä töissä käyt, eihän sun tarttis töissä käydä".
Mistä ne tietää mun ja mun miehen elämästä yhtään mitään. Mistä ne voi arvioida ettei mun tarttis käydä töissä ollenkaan. Eli miksi mä vien työpaikan joltain joka sitä tosiaan tarvii.
Pelkkää vittuilua. Tai sitten pitää vaan pitää puheenaiheet seiskassa ja muistaa valittaa, elää täysin näköalattomasti ja ilman mitään muuta kuin: töitä- viikonloppu, koska lomat, pitäiskö ottaa saikkee ja kesäloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se yliopiston käyminen ja alan työt mikään ratkaisu välttämättä noihin olisi. Itse olen akateeminen (DI) ja koulutusta vastaavissa töissä, eikä täälläkään todellakaan työkaverien jutut mitään älyllisesti ylentäviä tai kulturelleja ole :D
Ja kyllä minulla ainakin on uupumuskausia tässä istumatyössäkin, varsinkin näin pimeään vuodenaikaan. Itse asiassa minä usein haaveilen fyysisestä työstä, tuntuu niin puuduttavatlta tämä ainainen istuminen ja ruudun tuijottaminen. Sekä työn äärimmäinen henkinen stressaavuus ja kuormittavuus.
Alue: Aihe vapaa
Mietit elämääsi ja tilannettasi aika analyyttisesti.
Suomessa kun menisit tuon kertomuksen kanssa työterveyshuoltoon saisit heti masennus- ja nukahtamislääke reseptin, etkä sitten muuta saisikaan. Reseptit uusittaisiin jatkossa ajanvarauksen kautta.
Minusta ulkopuolinen ei voi antaa sinulle elämän vastauksia, mutta ajattele positiivisesti, sinä mietit näitä jo viisikymppisenä ja ehdit halutessasi tehdä haluamiasi muutoksia. Minun äidilläni on samat mietteet. Hän jäi vajaan viidenkymmenen vuoden työuran jälkeen eläkkeelle kolmisen vuotta sitten ja miettii mihin se 'työ'elämä meni. Olisiko voinut tehdä jotain toisinkin.
Mitä sinä haluat tehdä loppuelämäsi ajan? Sinulla on vain yksi elämä ja se on ainutkertainen. Tiedän että tämä kuulostaa kliseiltä. Mutta keskity tulevaisuuteen älä menneisyyteen. Menneisyyttä et voi muuttaa.
Viiskymppisenä ehdit vielä tehdä toisenlaisenkin työuran, tai tietoisesti päättää että duuni nyt on duunia jota tehdään rahan takia ja keskittyä elämässä muihin asioihin.