Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun vauva raapii ja repii?
15.11.2014 |
Vauva on nyt 8 kk eikä tietenkään ymmärrä kieltoa, ei edes reagoi surulliseen ilmeeseen tai itkuun. Raapii hyvin voimakkaasti kasvoja, jos vaan pääsee käsiksi. Miehellä ja minulla on jatkuvasti verinaarmuja kasvoissa, muut eivät enää halua pidelläkään vauvaa. Lyö myös nyrkillä.
Jos muita vauvoja tai lapsia on käden ulottuvilla, raapii heitäkin ja/tai repii vaatteita. Muut lapset sitten tietysti itkevät ja välttelevät. Itseään ei raavi.
Kynnet leikataan joka päivä. Raapimislapaset tms. eivät pysy kädessä minuuttiakaan. Olemme jo joutuneet luopumaan perhepedistä tämän asian vuoksi. :(
Kohtalontovereita/vinkkejä? Vauva on iso, sekä pituuden että painon suhteen +2-käyrällä. Huolestuttaa, miten pärjään, kun lapsi kasvaa isommaksi, jos tämä jatkuu.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:58"]
sanoa nätisti "ei saa raapia äitin nassua, se sattuu", kyllä se siitä pikkuhiljaa menee jakeluun.
[/quote]
Irrotin tämän tuosta muusta tekstistä, koska pisti silmään tuo lässytys ja nätisti sanominen. Se ei auta. Tiukka kielto ja sylistä poistaminen auttaa ajan myötä. Aika kumma, että täällä moni naureskelee, että joo joo, kuuluu asiaan ja menee ohi. Niin kyllä, mutta ei mene ohi ainakaan nopeasti, jos ei kunnolla puutu. Lapsi pois sylistä aina kun repii, jos vain mahdollista. Harvoin on sellainen tilanne, että lasta olisi aivan pakko kannella, ettei ole mahdollista laskea sylistä. Jos on sellainen tilanne, ottaisin lapsen mieluummin vaikka kainaloon kuin syliin, ettei pysty repimään kasvoja.
Myös se vinkki, että itse näyttää, mikä kosketus tuntuu hyvältä, voi auttaa. "Äitiä ei saa repiä, mutta silittää saat!" voi neuvoa ja sanoa siinä vaiheessa, kun repiminen on jo loppunut. Pienikin lapsi oppii erilaisia pelejä, nyt esim. ap:n lapsi on oppinut, että repiminen on kivaa ja sitä tehdään aina sylissä. Siitä tavasta pitää oppia pois. Kun raapii ----> pois sylistä ja huomiotta jättäminen (rangaistus). Kun ei raavi ----> hellitään, jutellaan ja pidetään sylissä (palkinto).
Imettäessä ottaisin lapsen käsistä kiinni, ettei raavi. Imettäessä on äidin kädet vapaana, ainakin toinen, ja niillä kiinni lapsen käsistä. Kun lapsi rentoutuu ja lopettaa raapimisen, äiti laskee kädet vapaaksi. Tuttipullolla syöttäessä tämä onnistuu myös, samoin voi vetäytyä kauemmas ja kieltää lujasti, jos repiminen alkaa.
Meillä toinen lapsista teki samaa. Olin myös naarmuilla. Tiukasti aina kielsin ja laskin lapsen saman tien lattialle pois sylistä. Pärähti itkemään. Sitkeästi jatkoin. Meni jonkinlainen aika (en muista menikö viikkoja vai kuukausia), mutta hiljalleen lapsi oppi, että ei ole kivaa joutua sylistä pois ja raapiminen loppui. Kyllä tuollainen pienikin alkaa ymmärtämään asioita.
Joo, kaikkea täällä ehdotettua on kokeiltu. On kielletty (ensin hellästi ja myöhemmin jämäkämmin), pidetty käsiä kiinni, poistettu sylistä, ohjattu silittämään (josta kehuttu), kiinnitetty huomiota toisaalle. Todellisuus on sitä, että lapsi läppäisee kynsillä kasvoille yhtäkkiä yllättäen. Saattaa esim. silittää ohjattuna ja sitten yhtäkkiä taas raapaisee tai repii. Tai raapii heti syliin päästyään, kun on ollut ensin "jäähyssä" poissa sylistä. Tai kääntyy raapimaan, vaikka kuinka kantaisin kainalossa. Jos lapsi rimpuilee käsiä vapaaksi, en saa pidettyä niitä molempia yhdellä kädellä (ei saa miehenikään, joka on minua huomattavasti isompi ja voimakkaampi). Kaksin käsin saan, mutta aina ei ole kahta kättä vapaana.
Kiellot ovat olleet muotoa "Ei", "Älä raavi", "Ei saa raapia", "Lopeta" yms., en lässytä enkä hymyile. Lapsi ei raavi vihastuksissaan eli ilmeisesti ei vaan tajua, että se sattuu. Turhauttavaa.
AP
Jos olet kaikkea kokeillut, ei kai auta muu kuin aika. Kun lapsi tajuaa lopulta, ettei ole järkeä raapia, koska muut ihmiset komentavat eivätkä ota syliin. Ilmeisesti on vain tosi kovapäinen.
Saatko itkun aikaan? Vai katsooko lapsi vai että mitäs nyt tai naureskelee? Jos ei itke, vaikka kuinka komennat, voi olla, ettei vaan mene sana perille. Jos saat lapsen itkemään, hän todennnäköisesti oppii, koska kokee sylistä pois joutumisen tai ignooraamisen harmillisena ja loukkaantuu siitä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei itke eikä muutenkaan reagoi "jäähyyn". Huomio siirtyy sitten vaan muualle. Tykkää kuitenkin olla sylissä, on hymyileväinen ja iloinen lapsi.
AP
Sanoit, ettei vauva reagoi vaikka laitat pois sylistä?
Tykkääkö muuten olla sylissä? Ottaako kontaktia miten muihin ihmisiin? Miten leikkii/ liikkuu? Tunteiden osoittaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jo 5kk vanha oppi ettei rintaa saa purra, kun heti joutui pois sylistä, niin luulisi 8kk ymmärtävän myös.
Jos olet kaikkea kokeillut, yhtä metodia kerrallaan järjestelmällisesti ja tarpeeksi pitkään niin vähän huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:27"]
Sanoit, ettei vauva reagoi vaikka laitat pois sylistä? Tykkääkö muuten olla sylissä? Ottaako kontaktia miten muihin ihmisiin? Miten leikkii/ liikkuu? Tunteiden osoittaminen?
[/quote]
On muuten aivan ns. normaali lapsi. Tykkää olla sylissä, hakee katsekontaktia, hymyilee, "juttelee" jne. Ilmeisesti tuo raapiminen on hänelle jonkinlaista tutkimista/mahdollisesti peräti hellyyttä, saattaa siis kurottaa koskettamaan poskeani ja sitten yhtäkkiä raapaiseekin tai ottaa vaikka korvasta tai huulesta kiinni ja kiskaisee lujaa. Ei reagoi mitenkään parahdukseen, älähdykseen, kieltoon, torumiseen, jäähyyn tms. vaan jatkaa hymyilyä ja juttelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:27"]
Sanoit, ettei vauva reagoi vaikka laitat pois sylistä? Tykkääkö muuten olla sylissä? Ottaako kontaktia miten muihin ihmisiin? Miten leikkii/ liikkuu? Tunteiden osoittaminen?
[/quote]
On muuten aivan ns. normaali lapsi. Tykkää olla sylissä, hakee katsekontaktia, hymyilee, "juttelee" jne. Ilmeisesti tuo raapiminen on hänelle jonkinlaista tutkimista/mahdollisesti peräti hellyyttä, saattaa siis kurottaa koskettamaan poskeani ja sitten yhtäkkiä raapaiseekin tai ottaa vaikka korvasta tai huulesta kiinni ja kiskaisee lujaa. Ei reagoi mitenkään parahdukseen, älähdykseen, kieltoon, torumiseen, jäähyyn tms. vaan jatkaa hymyilyä ja juttelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.
AP
[/quote]
Oletko koskaan kokeillut nipistää vauvaa samantien kun hän repii sinua? Jos olet sitä mieltä että se on väkivaltaa etkä voi tehdä sitä, älä tee, mutta se voisi auttaa. Luulisi että saisit reaktion aikaan.
Alue: Aihe vapaa
Ole jämäkkä ja tarkoita, mitä sanot. Ei tarkoittaa ei ja pidä ilmeesi silloin jämptinä. Kanna lasta selkä itseesi päin niin kauan, kunnes repiminen loppuu. Opeta lasta silittämään ja paijaamaan ja anna tästä hyvää palautetta ja kiitosta. Lapsi oppii, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Vanhemmat joskus viestivät väärin eli kielletään, mutta samalla hymyillään. Joskus 3-4-vuotisetkin potkivat ja purevat vanhempiaan ja nämä vain naureskelevat, että äläs nyt Sampsakalle potki isiä. Yhden kerran on kohdalle sattunut lapsi, joka repi kasvoista. Ikää tytöllä oli vajaa 2v. Myöhemmin paljastui vakavat tunne-elämän häiriöt. Surullista, mutta totta.