Lapsikaste tuhoaa valtionkirkon: raha vs. oppi

Ev.Lut kirkko on luonut mahtavan asemansa valtionkirkkona. Asema on ollut mennenä aikoina niin vahv,a että lähtökohtaisesti kaikki kansalaiset on haluttu kastaa ev.lut. kirkkoon.

Kirkolla on edelleen valtionkirkon asema, se kerää veroa ja hoitaa vihkimisiä sekä hautaamiset yms. valtiollisia tehtväviä.

Nyt tilanne on sen verran muuttunut että kirkko ei voi toteuttaa hirmutekoja uskoa vastaan pullikoivia kohtaan, vaan uskominen on muuttunut vapaaehtoiseksi ja kirkosta voi halutessaan myös erota.

Veronkeruu on kuitenkin sidottu jäsenyyteen ja jäsenen tuloihin, joten kirkolle on tärkeää pitää jäsen määrä mahdollisimman suurena. Joten kirkko on ajatunut siihen tilanteeseen että se ei voi keskittyä oppiensa opettamiseen, vaan se yrittää hakea sivuroolia suurena hyväntekijänä ja erinlaisuuden hyväksyjänä yms., joka taa johtaa siihen että kun kirkko nuoleskelee ja kumartelee yhteen suuntaan, niin se samalla tulee pyllistelleeksi oikein kunnolla toiseen suuntaan. Kirkon eropiikeissä tyypillistä onkin se että kirkkovene vuotaa useammasta tapista, samaan aikaa eroaa sekä konservatiivejä, liberaaleja ja tapakristittyjä, kaikkia loukataan vuoron perään.

Kirkko ei voi saada kaikkea, nyt pitäisi tehdä valinta että yrittääkö sinnitellä näin ja rapistuu omaan mahdottomuuteensa, vai hylkääkö opit ja pitää jäsenet, vai hylkääkö valtionkirkon aseman ja keskittyy oppiin.

Minusta kirkon kannattaisi keskittyä oppiin. Luopua lapsikasteessta ja ottaa vainaikuisia oppiin uskovia jäseneksi.

Menneiden aikojen loistoon ei ole paluuta, se ei edes perustunut uskoon vaan pakkoon. Kirkon kuuluuu näivettyä muutaman sadantuhannen uskovaisen yhteisöksi, joka on yhtä mieltä opeistaan ja vaalii niitä.