Mitä ajatuksia sinussa herättää sellainen vanhempi, joka syyttää ja syyllistää avioerostaan lapsiaan?

Päästään tyhmä

Millaisena näet täysi-ikäisen lapsen, joka syyttää avioerostaan vanhempiaan? Että ei saanut tarpeeksi apua parisuhteen hoitamiseen ja lopputuloksena on ero. Ja huom! perheessä ei ole lapsia eli kyse ei ole siitä, että isovanhemmat eivät hoitaneet lapsenlapsia.

Näitäkin valitettavasti on. Tiedän tapauksen jossa äiti kaatoi avioeronsa tyttäriensä niskaan, sanoi heille kuinka joutui ottamaan eron kun ex-aviomies ja lasten isä ei alun perinkään olisi halunnut lapsia. Eli lapset olivat kai sitten vahinkoja, kun piti oikein sen takia erota. Jumankauta mitä ajattelua!

Vierailija kirjoitti:

Millaisena näet täysi-ikäisen lapsen, joka syyttää avioerostaan vanhempiaan? Että ei saanut tarpeeksi apua parisuhteen hoitamiseen ja lopputuloksena on ero. Ja huom! perheessä ei ole lapsia eli kyse ei ole siitä, että isovanhemmat eivät hoitaneet lapsenlapsia.

Taukkihan tuommoinen lapsi on. Aikuisten pitää ottaa vastuu omista virheistään.

Narsistit syyttävät kaikesta muita.

Omassa suvussani on tapaus, että vanhemmat erosivat kun poika ei tullut murrosiässä toimeen äitinsä kanssa. Näitä vanhempia ei voi syyttää siitä, etteivät olisi kaikkeaan tehneet poikansa hyväksi.

Sittemmin ilmeni, että pojalla on vakava mielenterveysongelma. Hän ei ole pärjännyt muissakaan naissuhteissaan vaan on eronnut kolmesti. Eli HÄN todennäköisesti on paitsi psykoottinen, myös narsisti.

Lapset ja lapsiperhe-elämä voi realistisestikin ajatellen toki olla syy avioeroon.

Mutta lapsia siitä on turha aktiivisesti tai julkisesti syyttää.

Ne ihmiset ketä itse tunnen, ketkä näkevät lasten olleen osasyy avioeroon ovat erosta helpottuneita ja nykyään paremmassa paikassa elämässään, eikä heillä ole tarvetta syyttää lapsiaan erosta vaikka lapset ja lapsiperhe-elämä syy eroon olisikin. Toki tunnen vain niitä ”perheestä lähteneitä” jotka eivät ole lähivanhempia nykyään.

Joten vain luonnevikainen katkera ihminen syyttää lapsiaan erosta. Mutta toki joku lähivanhemmaksi jäänyt voi katkeroitua, että puoliso lähti , ja syyttää lapsiaan. Vaikka tosiasiassa ei syy ole lapset sinänsä vaan ihan vaan se ydinperhe-elämä, mitä moni ei jaksa.

Kaikille ei sovi lapset, joten voi olla että se onkin syy. Onhan se sanontakin, että lapset tuhoaa parisuhteen. Senhän ne tekee silloin kun siirtää kahden aikuisen fokuksen toisistaan itseensä. Silloin jää helposti parisuhde hoitamatta ja tulee laiminlyötyä itsensä. Lopulta on kaksi toisilleen tunnistamatonta aikuista ja lapset. Siksi parisuhde on aina tärkein ja sen jälkeen tulee lapset, koska ilman parisuhdetta lapsilla ei ole ehjää kotia.

Inhosin vanhempieni avioeroa (olin silloin 8-vuotias). Sen jälkeen tuntui siltä, että minusta tuli juureton ihminen: ei kotia missään. Kun olin äidin luona, kaipasin isän luokse ja päinvastoin.

Lievästi sanottuna sairas paskiainen.

Jätä se sika.

Vähän samaa kuin meillä. Todella vanha äitini on jo pitempään puhunut siitä kuinka ei halunnut naimisiin ja lapsia. Ei ole puhunut minulle (tytär) vaan yhdelle lapsenlapsista. Sieltä kautta kuulin.

Minkälainen mummo kertoo tällaisia asioita! Äitini olisi pitänyt puhua näistä ystävilleen …

Itse en jaksa kuunnella tällaisia itsekkäitä juttuja - tiedän että haluaa minullekin kertoa tämän ”ei halunnut” - lapsia jutun. Mutta en halua kuulla.

Tiedän asian kyllä sillä äitini on todella ilkeä ihminen. Muistan kun esim pienenä putosin korkealta ikkunasta niin äitini sanoi ”saisit pudota uudestaan”.

Tuollaisia idiootti-möläyttelijöitä on olemassa. Inhoan näitä ns totuuden puhujia jotka haluaa vain loukata jopa lapsiaan.

Luonnevikainen julmuri, joka sysää omat mokansa aina muiden syyksi.

On miehiä, jotka antavat lastensa kohdella vaimoaan huonosti. Mitä ajattelet teini -ikäisestä pojasta, joka työntää ja jättää huomiotta isänsä vaimon? Isä ei sano mitään.

Aivot mukaan petitouhuihin! Järjenkäyttö on enemmän kuin sallittua myös silloin. Jos ei halua lapsia, siihen on olemassa keinot: ehkäisy, vasektomia jne.

Tulee mieleen, että on narsisti. Ei terve ihminen tuollaista tee.

Jaaha, ei sentään haikaraa syyttänyt.

Olin 9 kun äitini sai tietää isäni syrjähypyistä. En koskaan kuullut heidän keskustelevan pettämisistä mutta minulle äitini vaikeroi niistä aamusta iltaan, päivästä toiseen. 9-vuotiaalle tytölle! Sain kuulla kuinka isäni poissa kotoa ollessaan varmaan p _ _ ee juuri nyt sitä ja sitä naista. Sen jälkeen koko kaupunki oli äitini mukaan täynnä petollisia, viekkaita ja seksihulluja naisia. Mykkäkoulua jatkoi kolmisen vuotta. Ero tuli lopulta kun olin 12. Se oli minulle suuri helpotus. Sen jälkeen pystyi taas hengittämään ihan eri tavalla.

Epäkypsä vanhemmaksi.