Onko teillä lapsia, jotka ovat selvästi joko äidin tai isän perään?
Mun keskimmäinen on aina ollut erityisen läheinen mun kanssa. On nyt jo 13v ja poika, mutta saa mulle kerrottua edelleen hyvin murheitaan ja tulee usein juttelemaan ja kyselemään asioita. On ollut pienestä pitäen todella avoin, mutta huomattiin miehen kanssa jo pojan ollessa pieni, että hän halusi kertoa asiansa vain mulle. Jos näki vain isän, kysyi missä äiti on, mutta ei juuri koskaan suostunut kertomaan isälle mitä asiaa hänellä on. Mitään erikoista ei pojan ja isän välillä ole koskaan sattunut, mutta mies oli paljon työmatkoilla kun esikoinen ja keskimmäinen oli pieniä, joten uskon tämän johtuvan siitä. Esikoinen ja kuopus kuitenkin ovat aina hakeneet tasaisesti turvaa ja lohtua sekä multa että isältään ja ovat kertoneet iskällekin asioita, jotka painaa. Tosin 16v tytöllä on asioita, joista puhuu vain mun kanssa, mutta erityisesti pienenä haki tasaisesti mun ja isänsä huomiota.
Viimeksi viime viikolla oli koulussa sattunut jotain ikävää ja olin iltavuorossa ja mies lasten kanssa kotona, niin poika laittoi mulle viestiä, että on paha olla. Kysyin mieheltä illalla asiasta ja sanoi, ettei ollut huomannut mitään erikoista pojassa. Mä kuitenkin heti näin, että oli hiljaisempi kuin yleensä.
Kommentit (10)
Mä olin iskän tyttö. En ikinä halunnut avautua mistään äidilleni. Tosin olin jo lapsena ihan varma, että ei mun äitiä olisi edes kiinnostanut.
Poika on aina ollut minun, eli äidin, kanssa läheisempi ja tytär isänsä. Ja tilanne on nyt tyttärelle aika kurja, koska lasten isä päätti töskätä asiat niin, että tuli ero ja on nyt sitten aina kaksi viikkoa pitämättä mitään yhteyttä.
En tiedä, mutta vanhemmat jotka ovat vain toisen lapsen perään. Se lellipentunen.
Oma poika on aina selkeästi ollut enemmän mun kuin isänsä perään. Tasapuolisesti ollaan kyllä poika hoidettu ja huomioitu, mutta miehellä on huono itsetunto ja stressiperäisiä ongelmia, on tietyissä asioissa ajatusmaailmaltaan vähän erikoinen, johtuen ilmeisesti ei niin vakaasta ja turvallisesta lapsuudesta.
Nyt täysi-ikäisenä poika soittelee mulle jos kyse on jostain oikeasti tärkeästä asiasta, isänsä kanssa höpisee sitten ne päivän pienet sattumukset ja ilonaiheet.
Vierailija kirjoitti:
Poika on aina ollut minun, eli äidin, kanssa läheisempi ja tytär isänsä. Ja tilanne on nyt tyttärelle aika kurja, koska lasten isä päätti töskätä asiat niin, että tuli ero ja on nyt sitten aina kaksi viikkoa pitämättä mitään yhteyttä.
Miksi tytär jäi sinulle?
12-vuotias saa päättää, kumman luona asuu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta vanhemmat jotka ovat vain toisen lapsen perään. Se lellipentunen.
Ehkä heillä on ongelma, joka vaatii suhteelta enemmän.
Aloituksesta saa käsityksen, että isä on "hajuton ja mauton". Ja olot hieman epävarmat, kun pitää olla hakemassa lohtua ja turvaa.
Mitä sitten, kummalta vanhemmalta hakee enemmän pelastusta? Tyttö voi olla" isän tyttö" mutta psyykkisesti takertunut äitiin.
Toinen pojista on selvästi enemmän isänsä poika ja kysyy lupia ym enemmän isältään kuin multa, mutta ei meillä noin radikaalia tilannetta ole.