Miten selvitä 3-vuotiaan tempuista?.
Hei,
Meillä on todella voimakasluontoinen 3 v. tyttö, joka ei usko mitään mitä hälle sanotaan. Esim. kaupassa ei suostu enää istumaan kauppakärryssä eikä voikkaan sillä painaa jo n. 17 kg. Lupaa kävellä kiltisti vieressä, mutta lähtee heti kun vaan voi juoksemaan karkuun. Tänään esim. isossa kaupassa lähti juoksemaan useita kertoja. Minulla vauva kantorepussa, joten en voi juosta perään. Ei siis pelkää mitään eikä ketään. Komentamiseen ei reagoi juuri mitenkään. Meillä ei ilmeisesti ole häneen mitään auktoriteettiä. Tiukkoja olemme yrittäneet olla. On käytetty jäähypenkkiä tuloksetta. Pitää pitää tyttöä hartijoista penkissä, muuten lähtee siitä menemään. Omaa huonetta ollaan käytetty myös jäähyhuoneena. Ei vain pysy sielläkään. Uhkailtu ollaan, että viedään leluja pois yms. Mikään ei tunnu tehoavan.
Nukkumaan menee suht kiltisti ja iltarutiinit ovat aina samat. Iltapuuro, pesut ja iltasadut. Sitten alkaa väsytystaistelu, joka kestää tunnista puoleentoista. Vähän väliä karjuu yläkerrasta ja kun mennään katsomaan mikä on hätänä, pyytää vain rauhallisesti laittamaan peiton päälleen. Potkaisee peiton lattialle ja karjuu niin kauan että laitetaan taas peitto päälle. Yöllä herää pari-kolme kertaa ja pyytää peittelemään. Tyttö nukkuu jo omassa huoneessa, joten sinne täytyy sitten yöllä raahautua taas vain ns. peittelemään. Ollaan yritetty jutella tytölle, että on jo niin iso, että osaa jo itsekkin laittaa peittoa. Ettei aina tarvitsisi herättää meitä. Ei tulosta.
Siis pompottaa meitä ihan mennen tullen. Ollaankin jo ajateltu, että pitäis varmaan vaan huudattaa, mutta kun ei millään viitsisi keskellä yötä ja meillä on myös pieni vauva. Tämä tilanne on ollut päällä jo ennen vauvaakin, joten ei voi johtua siitäkään.
Mielellämme vastaanotamme vinkkejä miten tällaisia tilanteita voitaisiin käsitellä. Meiltä alkaa olla omat keinot jo vähissä.
t.Moolis
Kommentit (9)
Kauppareissuista en osaa sanoa, kun meillä esikoinen (vasta 2v4kk) istuu nykyään melko kiltisti ostoskärryjen kyydissä.
Mutta niistä öistä... Esikoisen yöt ovat aina olleet aika rikkonaisia. Heti, kun on tullut ns. parempi jakso, jolloin hän on nukkunut yöt läpi, on seurannut joku poikkeustila (kipeä, liikaa ohjelmaa, mitä ikinä...), minkä takia hän on alkanut taas enemmän heräillä, ja me olemme siellä sitten rampanneet palvelemassa. Varsinkin nyt 6 kk vanhan vauvan synnyttyä olemme varoneet, ettei esikoinen vain herättäisi tätä, ja olemme käyneet hyssyttelemässä vanhempaa lasta vähän väliä öisin, pahimmillaan neljä kertaa yössä.
Nyt kuitenkin tässä iässä olemme huomanneet, että oikeita, ajoittaisia kauhukohtauksia lukuunottamatta yöheräilyissä on kyse vain ja ainoastaan vedättämisestä ja äidin ja isin pompottamisesta. Kun vauvakaan ei oikeastaan koskaan ole oikeasti herännyt vanhemman huutoihin, päätimme (jälleen kerran) pitää huudatusunikoulun. Ja se tepsi - jälleen kerran :) Pahimmillaan meillä on mennyt 3 yötä kunnon unirytmiin pääsemisessä, josta lipsuminen on sitten ollut oma vikamme. Tällä kertaa siihen meni vain yksi yö, sen jälkeen poika oppi, että yöllä ei palvelu pelaa ja sillä siisti. Viime yön hän nukkuikin sitten yön läpi ja heräsi ihanan levänneenä ja hyväntuulisena.
Noin vanhalla lapsella ei ole yöllä mikään hätä, joten suosittelen lämpimästi menetelmää, jossa ensin käytte huoneessa 5 min päästä, huudon jatkuessa seuraavaksi 10, sitten 20, 40, 80... min päästä. Eli annatte huudella vaan, välillä käytte sanomassa, että ei mitään hätää, nyt on yö, nyt nukutaan. Tällöin lapsi tietää, ettei häntä ole hylätty. Jos vaikka nuorempi lapsi heräisikin, ei huutelu luultavasti kestä yhtä-kolmea yötä pidempään, jonka jälkeen saatte kaikki toivottavasti nukkua paremmin. Ja sitten vaan jatkatte tiukkaa ei-palvelu-linjaa vaikka itse piru tulisi vastaan :)
Tsemppiä!
ja todella omatahtoinen ja ollut muutenkin aina vaativa. nyt kuitenkin selvä uhma alkanut ja kaupassa istuu vielä kärryssä mutta on ruvennut rimpuilee siinä, nostaa jalkaa,sepiä ostoksia ja syö sormia yms..mitä vain keksii. kokeilimme myös vieressä kävelyä, mutta karkailee minne sattuuja ottaa tavaroita hyllyistä.
nämä kokeilu ovat joka paikassa. kotona tekee koko ajan " pahojaan" ja vaikka oisi joku kiva juttu niin vastaus on ei.
luulen kuitenkin että nyt ollaan uhmaiässä ja tämä menee tästä ohi. meillä on tiukat rajat ja niissä pysytään vaikka sitten itkun kera, mutta toivon että siitä on hyötyä tulevbaisuudessa.
itsellä toki meinaa hermo " välillä" mennä kun samaa saa jankata koko ajan.
meillä on ehdottomasti auttanut se että ottaa pojan auttamaan asioissa ja hkemaan milloin mitäkin, vanhempien kanssa tai yksin.
Ensinnäkin auttaa kovasti, että ei ole yksin tämän " ongelman" kanssa.
Vaikka tiedänkin, että tämä on sitä ns. uhmaa, niin välillä ottaa koville ja ei usko enää omiin kykyihinsä selvitä tilanteista. Ja kun tätä uhmaa on jatkunut jo niin perin kauan.
Asia on juuri niin, että isä on nukkunut vauvan syntymästä asti tytön huoneessa ja palvellut tyttöä aina kun inahtaa, ettei vaan herättäisi huudoillaan muita. On siis tottunut saamaan tahtonsa läpi. Vauva ei todennäköisesti heräisi huutoon ja jos herää niin nukahtaa varmasti uudestaan.
Meillä alkaa uudet tuulet puhaltaa. Toivottavasti :-)
Kiittäen,
Moolis
" Löysin" tämän jo muutamia päiviä vanhan viestin ja ajattelin kantaa korteni kekoon. Hyvä keko jo tulikin, mutta ajattelin vielä sanoa, että ihan tuota ap kirjotusta ekaks lukiessani en voinut olla huomaamatta, että mainitsit sen " uhkailun" . Tämä on nimittäin yksi todellinen kompastuskivi, mihin lankaan on helppo mennä. Olen huomannut itse ihan viime aikoina välistä vallattoman poikatrioni (11v, 8v ja 3v) kanssa, että taidan aivan liikaa uhkailla, mutta enpäs sitten toteutakaan läheskään aina uhkaustani, vaikka pojat eivät olisikaan totelleet...
Muutamia kasvatusneuvoja viime aikoina luettuani sanoisin, että kiinnittäkää tuohon huomiota. Minusta kuulostaa siltä, että lapsukaisenne varmasti on omatahtoinen (temperamenteissa ON isoja eroja!!), mutta aika lailla saa myös pompottaa teitä...
moolis:
Asia on juuri niin, että isä on nukkunut vauvan syntymästä asti tytön huoneessa ja palvellut tyttöä aina kun inahtaa, ettei vaan herättäisi huudoillaan muita. Moolis
Kuten itse sanoitkin, tämä on varmasti iso osasyy tuohon yölliseen huuteluun ym. Ja olisiko kuitenkin niin että olette lipsuneet muutenkin vähän liikaa uhkailu- ja kiristyslinjalle (kenties ripaus lahjontaakin...)? Siihen tiedän itse ainakin syyllistyneeni.... :-/
Jos olette yhtenä rintamana tässä asiassa, niin ihan varmasti saatte yhden 3-vuotiaan hiukan myötämielisemmäksi! Enkä nyt tarkoita lainkaan nyyristämistä tms., mutta oikeasti pieni lapsikin on hukassa ilman auktoritettia - pitää olla se äiti ja isä (tai edes toinen), joka viime kädessä sanoo, miten asiat tehdään. Se luo turvallisuuden tunnetta. Ainakin niissä tärkeimmissä asioissa, siis - niissä vähemmän tärkeissä kannattaa yrittää joustaa.
Tärkeintä on olla ehdottoman johdonmukainen (siihen aion itsekin yrittää pyrkiä...) Lapsi oppii hyvin nopeasti tietämään, milloin äiti ja isi on okeasti tosissaan. Kolmivuotias on jo sen verran iso, että hänelle voi jutellakin asioista ja kertoa (ei siis neuvotteluvaraa...), että nyt aletaan kaikki nukkua siivosti omissa sängyissä jne. eikä palvelua ole. Tämänikäisillä kaikenmaailman tarratulukot ja palkinnot toimivat ymmärtääkseni hienosti, joten niitäkin voisit kokeilla! Eikä kaikkia kannata sitten yrittää muuttaa yhdellä kertaa... Aloita joko iltakuviosta (koska voi tosiaan olla aika uuvuttava) ja siirry sen jälkeen kauppareissuihin...
Voimia ja kärsivällisyyttä teille!! ;o)
" Noin vanhalla lapsella ei ole yöllä mikään hätä, joten suosittelen lämpimästi menetelmää, jossa ensin käytte huoneessa 5 min päästä, huudon jatkuessa seuraavaksi 10, sitten 20, 40, 80... min päästä. Eli annatte huudella vaan, välillä käytte sanomassa, että ei mitään hätää, nyt on yö, nyt nukutaan. Tällöin lapsi tietää, ettei häntä ole hylätty. "
[color=red] Miksi 3-vuotiaalla ei muka voi olla jokin hätä yöllä? Kun kyllä minusta ainakin sen ikäinen on kuitenkin vielä aika pieni ja meillä ainakin saattaa herätä ja ikävöidä meitä tms. Saattaa myös nähdä pahaa unta tai muuten vaan haluta toisen lähelle, jos on pimeää/kuuluu outoja ääniä tms. No, tämä on vain minun mielipide ja ihmettelyn aihe. T. ZapZap [/color]
meillä 3,5 vuotias poika, ja 3-vuotiaaksi asti kaupassa istui aina kärryissa tai rattaissa ja hyvin meni, mutta sitten päätettiin alkaa opettelemaan itse kävelemistä kaupassa, välillä menee hyvin ja välillä menee tappeluksi, viimeksi tänään stockmanilla (yleensä sielläkin ollut tähän asti rattaissa kun pelkään niin että siinä ihmispaljoudessa katoaa lopullisesti) ja niinhän se pelko meinasi toteen käydä, aluksi käveli nätisti vieressäni kunnes sai päähänsä juosta karkuun, ihmisiä tuli eteeni joten pääsi livahtamaan ja poikahan juoksi minkä kintuista pääsi, kun lopulta pääsin kulman taakse minne oli juossut niin oli kadonnut, sydän kirjaimellisesti hyppäsi kurkkuun, puoli minuuttia oli kadoksissa, kunnes itsekin poika hieman hätääntyneenä tuli vaatehyllyn takaa esiin, poika lensi välittömästi takaisin rattaisiin ja harjoittelu jatkuu vastedes pienissä maitokaupoissa.
Samoin pöytätapojen kanssa on hieman ongelmia, ei pysy koko ruokailun ajan pöydässä, kurkottelee pöydän yli, kitisee ja esittää, ja joskus leikkii ruuallaan, tähän päätimme vasta nyt puuttua koska on viime aikoina pahentunut, uskon että tässä olemme tehneet virheen kun emme puuttuneet tarpeeksi lujasti jo ensi kerroilla kun alkoi temppuilemaan, mutta nyt on tiukka linja, mitään pelleilyjä ei suvaita, pöydässä istutaan kunnes saadaan lupa poistua.
Meilläkin jäähy on aika usein käytössä, mutta sillä tuntuu olevan hyvin lyhyt vaikutusaika. Uskon että meillä ainakin nämä käytösongelmat /tottelemattomuus ovat sen peruja kun emme vain ole tarpeeksi ajoissa niihin puuttuneet, olisi pitänyt jo kun poika 2 vuotiaana alkoi " isojen tuolissa" istumaan opettaa saman tien tiukasti miten pöydässä käyttäydytään, mutta aika paljon meni läpi sormien, hyi meitä, no nyt on vain isompi työ edessä.
Meillä näihin käytöstapojen opetteluun tarvitaan ehdottomasti kaksi aikuista, eli kaupoissa/parkkipaikoilla harjoitellaan liikkumista niin että toinen keskittyy ostosten keräämiseen ja toinen huolehtii että lapsi todella kävelee vieressä, jos poika saa kohtauksen (kuten käy joskus) niin sitten saa, emme katsele sivuille mitä siitä ollaan mieltä, pakko nämä asiat on vain opetella.
Samoin ruokapöydässä toinen saa vuorollaan syödä rauhassa, ja toinen huolehtii pojan pöytätavoista ja palauttaa/pitää paikoillaan jos pöydästä meinataan karata ilman lupaa.
Meille on tulossa puolen vuoden päästä vauva, ja seuraavaksi olisikin haaste saada poika nukkumaan omassa huoneessaan, hankalaksi menee koska poika tulee joka yö nukkumaan viereemme. Hyvän vinkin sain kaveriltani, että hankkii lapsen sängyn alle patjan että jos yrittää tulla viereemme, toinen vanhemmista vie takaisin sänkyyn, ja jää viereen nukkumaan jos tarpeen, mutta näin oppii ettei ainakaan meidän sänkyymme enää pääse, mielestäni olisi ok jos lapsi pahan unen jälkeen haluaa viereen mutta kun tullaan ihan huvin/tavan vuoksi niin yritämme opettaa tavasta pois, ja jokaisen omassa sängyssä nukutun yön jälkeen saa palkinnoksi tarran, ehkä tämä tarralla palkitseminen voisi toimia teilläkin että saa tarran/tai muun palkinnon kun on nukkunut yön ilman että teidän tarvitsee hänen luonaan käydä peittelemässä.
Jotenkin lohduttavaa kuitenkin kuulla että on niitä muitakin jotka ovat välillä helisemässä 3 vuotiaan kanssa :)
Ihanaa oli lukea että myös muillakin on pompottamisongelmia ja päänsärkyä lapsen tempuista! Voimia ja järkeä kaikille!
Meillä 2,5v tyttö ollut " ok" siihen asti kunnes vauvamme täytti puoli vuotta. Tekee juuri samoja hommia, osaa ollu joskus todella ärsyttävä ja omapäinen... Vielä ollaan turvallisella alueella,ei uskalla lähteä karkuun ja tottelee karkkihyllyn kohdalla ei-sanaa (ainakin vielä).
Meillä ongelma onkin ÄIDIN reagoiminen tytön huutoon tai temppuiluun!!? En ymmärrä mikä minuun menee (tai pikemminkin minusta ulos tulee)... Raivoan ja temppuilen itse, kuin pistoksen saanut. Hiljaa mielessä toistan sanoja; älä tee näin, älä tee niin, hellitä hetkeksi, pyydä anteeksi, OLE AIKUINEN! Mutta kun ei... Takerrun liikaa siihen vihaan tai kyrsiintymiseen etten osaa laskea irti!
MITÄ MINÄ TEEN?
Lapset 3v9kk 2v5kk ja 4kk. Nuorempien kanssa tunnen pärjääväni paremmin, mitä nyt keskimmäisen kuivaksiharjoittelu vastustaa väliin ja huomaan hänelle siitä raivoavani :(
Mutta tämä voimakastahtoinen esikoiseni kyllä kärsii kiukunpuuskistani eniten. Usein tulee syyllistettyä häntä, jos nuoremmille sattuu jotain. Johdonmukaisuus olisi erittäin tärkeää, mutta jos esim. imetän vauvaa, niin vaikeaa on valita, ollako komentamatta sellaisesta mitä ei tavallisesti saa tehdä, kun en kuitenkaan pysty häntä siinä kontrolloimaan, vai huutaako naama punaisena vauva tissillä että älä tee ja sitten jättää vauvan syöttö kesken, jotta saa vanhimman tottelemaan.
Tiedän kyllä että olisi pitänyt jo kolme vuotta sitten miettiä näitä ja jatkuvasti olla oma kasvatusstrategia kirkkaana mielessä. En vain aina jaksa olla hyvä äiti. Väliin kun tympäisee kaikki, saavat lapset touhuta turhankin vapaasti mitä haluavat. Sitten kun hermostun heidän riehumiseensa, kohtelen heitä liian ankarasti samalla itseäni inhoten. Toisaalta taas ollessani " parempi äiti" ymmärrän heitä ehkä liikaakin.
Voipi siinä lapset olla siis ihmeissään, kun äiti reagoi joskus liikaa, toisinaan taas ei juuri mitenkään. Esimerkki: Tänään esikoinen pissasi sopimattomaan paikkaan (Paikalla ei tosin ollut muita ihmisiä...) On siis kesän aikana tottunut laskemaan housunsa aina hädän tullen ja lorottelemaan vähän minne sattuu (asutaan maalla, sallitut paikat kuitenkin puiden ja pensaiden alustat). Ensiksi tiukasti totesin, että nyt lähtään kotiin kun et osaa käyttäytyä. Alkoi sitten kuitenkin itkeä ja selittää, ettei tiennyt että ko. paikka on kielletty. Noo, sanoin ymmärtäväni häntä, kehotin vain ensi kerralla muistamaan ettei niin saa tehdä ja juttu unohtui. Ja niin inhosin taas itseäni ja vaihtuvia mielipiteitäni :(
No huh mitä vuodatusta! Oletetaan kuitenkin että jokainen äiti on lapselleen paras mahdollinen..
Kauppareissut ovat toisinaan aika tuskaisia, kun poika sattuu sille päälle, ettei usko mitään. Meillä poika ei kovin usein lähde juoksentelemaan, mutta sitäkin enemmän räpeltää kaikkia tavaroita ja esim. HEVI-osastolla meiaa tiputtaa (vahingossa) kurkut yms. kun ne lähtevät vierimään. Meillä auttaa vähän se, jos poika saa hakea itse ostoksia hyllyistä. Oletko kokeillut sitä? Tosin ei se meilläkään aina auta. Joskus kun poika on lähtenyt juoksentelemaan kielloista huolimatta, olen mennyt itse " piiloon" jonkun hyllyn taakse (niin, että näen kuitenkin missä poika menee) ja poika onkin sitten hätääntynyt, kun ei enää näekään minua. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta sen jälkeen on pysynyt visusti rattaiden vieressä, kun on selitetty, miten voi eksyä, jos lähtee juoksemaan. Vielä joskus vuosi sitten tämä ei olisi toiminut, koska silloin poika olisi juossut vaikka ulos asti, eikä olisi ollut yhtään huolissaan siitä, missä äiti on. Jos meidän poika edelleen karkailisi kaupoissa, ottaisin valjaat mukaan ja laittaisin pojan kaupassa niihin. Eipähän pääsisi karkuun ja seuraavalla kerralla ehkä uskoisi, mitä sanotaan (tai sitten ei...).
Sitten siitä peitosta. Potkiiko tyttö peiton siis tahallaan lattialle? Jos potkii, niin silloin pysyisin kyllä tiukkana, enkä kävisi nostamassa/laittamassa peittoa lapselle kertaakaan sen jälkeen, kun on sen tahallaan potkinut. Kyllä tuon ikäisen luulisi aika pian oppivan, ettei äiti/isä tule todellakaan laittamaan peittoa uudestaan, jos sen tahallaan potkii pois. Ja 3-v kyllä osaa laittaa peiton itse uudestaan. Toinen juttu on sitten se, jos peitto lähtee itsestään pois ts. tyttö pyörii, niin että peitto menee huonosti tai lähtee pois. Meillä piti ennen käydä pari kertaa illan aikana laittamassa pojan peitto kunnolla, mutta se johtui siitä, että peitto oli liian pieni, eikä pysynyt siksi pojan päällä. Nyt on ostettu isompi peitto (tai itse asiassa vilä on pelkkä pussilakana käytössä, mutta isompi sekin) ja se pysyy päällä.
Kun teillä alkaa ne iltaiset peitto-huudot, onko vauva vielä hereillä vai nukkumassa? Jos nukkuu, niin herääkö oikeasti tytön huutoon vai pelkäätkö vaan, että herää? Meillä on aika herkkäuninen vauva, mutta veljensä karjuntaan ei useinkaan herää. Jos vauva kuitenkin heräisi isosiskon huutoon, olisiko teillä mahdollisuutta nukuttaa vauvaa pari iltaa/yötä eri kerroksessa, jospa tyttö lopettaisi ne peitto-huudot parissa illassa?
Tsemppiä joka tapauksessa!