Tunnetteko pinnallisia ihmisiä, jotka puhuvat vain pinnallisista asioista kuten sää, sisustus ja niin edelleen?

Mikä ei olisi pinnallista siis?

En muita tunnekkaan, enkä halua.

Ei pinnalliset tyypit on raskaita ja rasittavia.

No mistä pitäisi puhua..? Minusta on erittäin tylsää kun puolison sukulaiset tulee käymään ja puhuvat vain politiikasta ja maailmanmenosta. Seuraan uutisia ja osaan lukea mutta vapaa-aikana on myös kiva keskustella vähemmän vakavista asioista. Jos se tekee monusta pinnallisen niin tehkööt!

Vierailija kirjoitti:

No mistä pitäisi puhua..? Minusta on erittäin tylsää kun puolison sukulaiset tulee käymään ja puhuvat vain politiikasta ja maailmanmenosta. Seuraan uutisia ja osaan lukea mutta vapaa-aikana on myös kiva keskustella vähemmän vakavista asioista. Jos se tekee monusta pinnallisen niin tehkööt!

Politiikka ja maailmanmenokin on pinnallista.

Pinnallinen ja pinnallinen. Sisustus on ihan hyvä keskusteluaihe siitä kiinnostuneiden kesken. Toinen asia on, että esimerkiksi itseäni ei kiinnosta puhua mitään sen tärkeämpää monien ihmisten kanssa, koska on aika selvää että heidän kykynsä eivät riitä monimutkaisiin asioihin tai että asenne maailma on niin tuomitseva, että on ihan turha puhua mitään. Ja säästäkin voi puhua ainakin muista kulttuureista olevien ihmisten kanssa, joille small talk on tärkeää. Monet muut eurooppalaiset ahdistuvat hiljaisuudesta. Asia siis riippuu ihan siitä kenen kanssa puhuu. Tärkeintä on sovittaa keskustelun taso vastaanottajan tasolle. 

M52

Minä nykyään pidän erittäin paljon tuosta, että aiheet pyörivät säässä, politiikassa, maailman tapahtumissa jne. Tai vaikka siinä sisustuksessa.

Syynä että elämässäni on ollut ihan hirveästi näitä oman navan ympärillä pyöriviä "henkisen kasvun matkalla" olevia uniikkeja lumihiutaleita, joiden vuosia kestäneitä monologeja kilttinä kuuntelijana olen joutunut kestämään.

Loputonta pohdiskelua miksi jotkut kauniit värit taivaalla saikaan kyynelehtimään ja kuinka ravisutti ja vavisutti ja oli niin mahtava fiilis ja sydän pakahtui ja jalat suorastaan menivät veteliksi tästä mykistävästä maailman kauneidesta.

Tai kuinka hirveän kamalalta tuntui kun mies ei tykännyt leivotusta omppupiirakasta, se repi auki lapsuuden haavat ja traumat kun isä aina sanoi että kaakaon voi tehdä osaksi veteenkin.

Loputonta minäminäminä minun tunteeni minäminä kun olen näin uniikki minä minä minun ajatukset ja mietteet ja tuntemukset ja erityisherkkyys ja tarpeet ja minä ja minun ja minulla..