Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ahdistaaa eikä jaksa

Vierailija
10.11.2014 |

Varsinkin illat masentaa tosi paljon. En saa aikaiseksi mitään, lenkki päivässä tms. voisi piristää mutta kun en jaksa. Tuntuu vaan tyhjältä ja masentavalta varsinkin iltasin, itken melkeen joka päivä, jos en itke niin ahdistavalta tuntuu silti. Eikä ole edes tapahtunut mitään radikaalia viime aikoina.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ps. Kuuntelin sen Veskun biisin. Jotenkin alko tuntumaan valosammalta sinä, joka vastasit ensimmäisenä ja vihjasit tosta biisistä. Nyt sitten kuuntelen muutakin Veskua ja koitan miettiä asioita, kiitos sinulle kuka oletkaan! :)

 

-AP

Vierailija
2/8 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, itse on kans tullu kuunneltua elegiat ja muut moneen kertaan ja mietittyä asioita :D Mitä tulee tuohon läheisriippuvuuteen, on inhimillistä haluta tuntea olevansa rakastettu ja tärkeä. Luulen että sellainen riittämättömyyden tunne ja huono itsetunto johtuu pitkälti vääristyneestä naiskuvasta, jota media syöttää. Nykyään naisen arvo tuntuu olevan vain pitkälti ulkonäössä :/ en tiedä koetko itse tuommoista mutta tuli nyt vaan mieleen että ainakin itselläni tommoset fiilikset kytkeytyy tohon läheisriippuvuuteen/ hylätyksi tulemisen pelkoon. Jotenkin ei riitä itselleen ja sitten sitä helposti hakee liikaa arvostusta toisilta ja ripustautuu. 

Mun mielestä konkreettinen hyvä keino lievittää masennusta on toisten ihmisten auttaminen, mikä voi tietty olla hankalaa jos on itse niin pohjalla ettei jaksaisi nousta sängystä ylös. Mutta siitä tulee parempi mieli, kun tekee jonkun iloiseksi! Vaikka ihan pienillä arkipäiväisillä jutuilla :) esim. mulle tuli ainakin tosi hyvä mieli kun sanoit että susta tuntuu valoisammalta! 

t. eka vastaaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niih, se voi olla. Musta tuntuu enemmänkin että tää on lähtöisin lapsuudesta, kasvoin perheessä, jossa toinen vanhempi oli alkoholisti. Kun luin noita läheisriippuvuusjuttuja, tosi monet asiat täsmää ja kun mietin lapsuuttani syvemmin niin paikkansa pitää miksi läheisriippuvuus voi tulla alkoholistivanhemman lapselle.
Tykkään kyllä auttaa ihmisiä, tulee hyvä olo kun voi olla avuksi. Mutta joskus se menee sitten siihen että oon liiankin kiltti ja teen asioita muiden hyväks joita en ite edes oikeesti jaksaisi.
Tiäkkö semmosen tunteen kun rypee vaan itsesäälissä ja maassa, niin tuleekin yhtäkkiä semmonen "Nyt loppu tämmönen ruikutus, teen ittelleni listan hommista mitä teen ja ne on sitten pakko tehdä!", mulle tuli hetki sitten semmonen :D että kaippa tää tästä, toivotaan.. Mutta jos tää olo jatkuu vielä tänkin viikon niin varaan ittelleni ajan ammatti-ihmiselle, jolle voin purkaa kaikki tunteeni ja ajatukset, lapsuudesta myöten.
Kiitos paljon taas vastauksestas! :)


-AP

Vierailija
4/8 |
11.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä, että kirjoitit ja sait näkökulmia. 

Tää aika kuralätäkön harmaassa on sellasta hiipuvaa aikaa. Ehkä kerätäään varastoon hiljaisuutta. Kohta lumi ja joulu.

ei tää kai niin vaatallista ole. Aika monella mieli maassa tai matalalla. Kestää aikansa ja sitten tulee toinen mieli.

Vierailija
5/8 |
11.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on kanssa pahaa aikaa tämä pimeä vuodenaika, vaikuttaa mielialaan selvästi. Kesällä on paljon energisempi olo, ei väsytä aamuisin nousta sängystä kuten nyt. Sulla on paljon kohtalotovereita!

Vierailija
6/8 |
11.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

:/ Toivotaan että kaikki löydettäisiin voimia ettei ihan kokonaan masennuttais. Kaikki joudutaan tää pimeä syksy ja talvi läpi käymään, kyllä me selvitään! Tää on vaan väliaikasta, niinhän se meni. :)

 

-AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Feel you! Ootko miettiny miks tunnet ahdistusta ja masennusta? Jos pystyt nimeämään syitä mitkä aiheuttaa tota huonoa oloa niin mieti, voisitko tehdä asialle jotain. Vai onko ne semmoisia juttuja mille ei voi mitään ja joiden kanssa täytyy oppia elämään? En tiedä, onko tästä apua mutta ite oon vaikeina hetkinä kuunnellu loirin "väliaikaista" ja kelannu et vaik ois kuinka paskaa nii se on tosiaankin väliaikaista. Onko sulla läheisiä joiden kanssa voisit jakaa elämääsi? Kokemuksesta tiedän että yksinäisyys nakertaa :( suosittelen, että teet jotain juttuja joista saisit edes hieman revittyä iloa ja jotka vie ajatuksia muualle. Itteeni ärsyttää kun käsketään vain ajattelemaan positiivisesti, ei toimi. Älä kiellä niitä inhottaviakaan tunteita, mutta ei kannata myöskään jäädä niihin vellomaan. Jonain päivänä kaikki ei olekaan yhtä ikävää kuin eilen. Itse koen, että usko, musiikki ja läheiset pitävät minut kiinni elämässä. Luulen tietäväni aika hyvin, miltä sust tuntuu, tsemppiä!

Vierailija
8/8 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oi kiitos vastauksestas! :) En tiedä, epäilen vahvasti että mulla on jonkun asteinen läheisriippuvuus (lähinnä poikaystävään). Mutta silti mietin että miksen jaksa tehdä mitään, miksen innostu esim. liikunnasta josta vois tulla parempi olo. Ja se että joka ilta menee nykyään masistellen ja itkien jostain syystä. Sitte huomaamattani yritän päästä pahaa oloa karkuun esim. mässäilemällä jatkuvasti jotain tms. Huoh.

-AP

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi neljä