Mies haluaa abortin, minä lapsen
Kaipaisin hieman vertaistukea tukalaan tilanteeseen.
Olemme yli 30 v. pariskunta ja ennestään on jo pari lasta. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta eivät enää mitään ihan taaperoita.
Meillä ei ole ollut kolmas lapsi suunnitelmissa ja mies on sitä mieltä, että kaksi lasta on hyvä - ei enempää.
Nyt kuitenkin raskaustesti näyttää positiivista. Meillä on ehkäisynä kondomi ja ymmärsimme kyllä kumpikin mitä voi seurata jos ilman sitä puuhataan -näinhän siinä kävi.
Eli nyt raskaustesti näyttää positiivista ja minä voisin hyvin toivottaa kolmannen lapsen tervetulleeksi perheeseemme. Mies on vaan kovin kielteinen ja haluaisi minun menevan raskauden keskeytykseen. Tämä on tosi hankala tilanne :( Rupeaa valmiiksi jo itkettämään kun mietin, että veisin tältä uudelta elämältä mahdollisuuden syntyä, mutta samalla pelkään, että mitä jos tämä hajoittaakin jo olemassa olevan perheemme. Entä mitä jos tämmöisen päätöksen tekee vastoin omaa tahtoaan, viekö se mielenterveyden?
Kaipaisin nyt siis vastaavassa tilanteessa olleiden kokemuksia.
Kommentit (9)
"Entä mitä jos tämmöisen päätöksen tekee vastoin omaa tahtoaan, viekö se mielenterveyden?" Tässä on mun mielestä olennaisin kysymys: pystytkö elämään itsesi kanssa, jos päädyt noudattamaan miehesi tahtoa?
Tottakai abortti vaikuttaa mielenterveyteen jos sen tekee vastoin omaa tahtoa. Ei teidän tilanteeseen ole muuta ratkaisua kuin lapsen ottaminen vastaan.
No tuota.. Tämän aiheen läpikäyneenä (kierukka petti).. Mies ilmoitti että se on joko ero tai abortti. Kummallakin tosi tiukka kanta asiaan. Itse en olisi pystynyt elämään sen asian kanssa,että olisin abortin tehnyt. Sain miehen kanssa puhuttua, että kaksihan siihen touhuun tarvitaan eikä tässä ole ainoastaan minun "ongelmastani" kyse. Alkuraskaus oli rankkaa. Onneksi ultrassa oli ymmärtäväinen kätilö ja uä olikin enemmän psykologinen istunto kuin ultra. Hiljalleen mies alkoi tajuamaan minunkin kantaani asiaan ja miettimään mitä elämä olisi,jos viimeinen lapsi ei olisi päivänvaloa nähnyt (siis lähinnä miten se olisi vaikuttanut minun nuppiini). Vaikka meillä olikin kyse suorasta ehkäisyn pettämisestä,eikä lapsi suoranaisesti ollut tervetullut, odottelen tässä rv36+6 edelleen ja mieskään ei lupauksistaan huolimatta lähtenyt. Välillä on ollut rankkaa ja yksinäistä odotusta,kun mies asennoitui normaalista poiketen kylmäksi paskiaiseksi. Kun vatsa alkoi kasvaa siinä rv25 kohdilla ja asia tuli jotenkin läheisemmäksi, muuttui asennekin paremmaksi. Tällä hetkellä tulevaisuus pelottaa perkeleesti-molempia- mutta kuitenkin odotamme tulevaa vauvaa kuin kuuta nousevaa. Taustoista sen verran, että kolme lasta on ennestään ja ikäerot kaikilla neljällä tulee olemaan todella pienet. Uskon kuitenkin, että koska tämä lapsukainen on päättänyt uida läpi kivien ja kantojen,on tällä oltava jokin tarkoitus. Kierukka saatiin poistettua nätisti ultran aikana ilman, että sikiölle tuli vaaratilannetta. Nyt olen steri-jonossa ja se ehkä sitten on se lopullisin niitti että lapsiluku jää tähän. Tuntuu pahalta ajatellakaan, että olisin laittanut miehen ajatukset etusijalle ja joutunut elämään pääkoppani kanssa lopun elämää tietoisena siitä,että minulla olisi voinut olla vielä yksi lapsi.
Se on nainen joka päätökset kropastaan tekee. Miehellä ei ole minkään valtakunnan valtaa. Jos painaa ilman kumia, on vastattava seurauksistakin. Piste.
Kiitos paljon vastauksestasi! Toivottavasti teillä menee kaikki lopulta parhain päin.
Vielä on itsellä kaikki niin hukassa, mutta toivon, että tässä johonkin yhteisymmärrykseen päästään. En halua rikkoa nykyistä perhettäni (siis etäännyttämällä mieheni), mutta en myöskään halua itse katkeroitua jos teen keskeytyksen haluamatta sitä itse - ei sekään ole perheelle hyväksi.
T. ap
Unohtui mainita, että kiitos siis nro. 5 viestistäsi :)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:10"]
Kiitos paljon vastauksestasi! Toivottavasti teillä menee kaikki lopulta parhain päin.
Vielä on itsellä kaikki niin hukassa, mutta toivon, että tässä johonkin yhteisymmärrykseen päästään. En halua rikkoa nykyistä perhettäni (siis etäännyttämällä mieheni), mutta en myöskään halua itse katkeroitua jos teen keskeytyksen haluamatta sitä itse - ei sekään ole perheelle hyväksi.
T. ap
[/quote]
Eroa miehestä ja pidä lapsi.
Kaamein tietämäni tapaus oli ikävästi käyttäytyneen miehen kanssa seurustellut kaverini, joka alkoi odottaa lasta. Mies vastusti ja pariskunta päätyi aborttiin. Puolen vuoden (kyllä, puolen vuoden) kuluttua mies halusikin lapsen ja nainen tuli raskaaksi. Tämä lapsi päätettiin pitää.
Ole kiltti ja pidä lapsesi. Löydät varmasti miehen, joka ei halua surmata lapsia.
Ei, vaan ysin tarinan mies hätiköidysti tahtoi abortin mutta havahtui sitten abortin jälkeen jossittelemaan tilannetta ja tajusi virheen ja huomasi tahtovansa sittenkin lapsen.
Menkää ensitilassa hei juttelemaan tosta johonkin. Neuvolaterapeutille tai muualle, yhdessä ja joku voisi näin ohjata teidän keskustelua.
Minä en tekisi aborttia noin vain. Varsinkaan jos siis itse lasta toivoo. Kyllä tuo pitäisi pystyä puhumaan niin että saatte jonkun päätöksen. Ei sekään tunnu hyvältä jos miehesi tunnin päästä sitten heittää tiskit naulaan ja sanoo että pidetään sitten lapsi - Minua ainakin se pelottaisi jos mies luovuttaisi.
Päätöstä ei tarvitse tehdä tältäistumalta mutta joku päätös on tehtävä, miten sen tekee jos toinen pitäisi ja toinen ei ja oman mielipiteen muuttaminen on luovuttaminen? Kyllä toi kriisinpaikka on. Minä en voisi sanoa miehelle että lapsi voi tulla kun on kerran pantu. Minkä ikäinen olet?