Tarina syöpälapsesta
Kirjoitan tämän siksi että haluan kysyä teidän äitien mielipidettä.
Meillä on 2v poika joka sairastaa leukemiaa ja hoito on nyt hyvässä vaiheessa ja elämämme tasaista. Kesäkuussa syntyi perheeseen toinen poika joka on tuonut iloa ja ns.muuta sjstrltsvas tämän sairauden keskellä.
Kysymys kuuluu: olisiko teistä liian raskasta lukea esim.meidän tarina lehdestä? Tai voisiko se lukijoita kyseiseltä lehdeltä tai antaisitko se negatiivisen kuvan lehdestä?
Meidän tarinan piti ilmestyä marraskuun kaksplussassa mutta toimitus ilmoitti ettei julkaise koska meillä on tämä elämänvaihe nyt menossa...
Itse petyin koska olimme tehneet ison työn jutun tekemisessä ja nähneet vaivaa den eteen.
Tarkoitus ennenkaikkea oli kertoa tässä jutussa että kun lapsi sairastuu niin miten voidaan jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti js näin tarjota molemmille lapsille mahd.normaali elämä ja lapsuus.
Kiitos jo etukäteen mielipiteistänne :-)
Vaikea aihe ja vaikea vastata niin että sanoma välittyy oikein. Kyllä lukisin tarinanne vaikka se ei vielä ole selviytymistarina (näin käsitänlehden vastauksen miksei ole julkaistu vielä) Ehkä jos kohdalleni tuo tilanne osuisi, ei ehkä omakohtaisesti mutta vaikkapa tuttavapiiriinkin; osaisin tarinanne luettuani suhtautua tilanteeseen. Nyt kun ei kokemusta ole olisin ehkä ymmälläni ja toimisin väärin, esim. luulen että koettaisin olla kohtelias ja antaa tilaa ja aikaa joka saattaisi helposti mennä siihen että olisin pitämättä yhteyttä - vaikka luulenkin että tuki joka antaa mahdollisuuden muullekin kuin murehtimiselle ja mahdollisimman "normaali" kanssakäyminen olisi parempi vaihtoehto... Mutta siis, kun en tiedä miten teidän perhe asiat kokee, olisin ihan pihalla.