Isänpäivä on surun päivä
Isäni kuoli ollessani lapsi, enkä häntä juuri muista. En oikeastaan ollenkaan, mutta haluaisin.
On niin vaikeaa.
Katsoin vähän aikaa sitten jotain dokumenttia, jossa isä ja tytär näkivät toisensa pitkästä aikaa ja halasivat lämpimästi. Se iski ja lujaa, en oikein tiedä miksi. Purskahdin itkuun ja siitä lähtien isäni on ollut kokoajan mielessä. Haluaisin tavata isän taas, edes kerran. Sanoa miten paljon rakastan.
Muita surullista isänpäivää viettäviä?
Kommentit (9)
Jos olet ollenkaan uskossa, niin ajattele, että.elämä on pieni hetki vain ja kohta tapaatte.
Onko sinulla lapsia ja mies? Yritä saada isänpäivään iloa siitä että omilla lapsillasi on isä <3 Muistuta miehellesi kuinka tärkeä hän onkaan lapsilleen :)
Ap, hali ♡
Mun isä on jättänyt minut ja minuakin aina herkistää kaikki kadonneenjäljillä-tyyppiset kohtaamiset. Ja sekin tuntuu tosi pahalta, että isä on elossa mutta tavoittamattomissa.
Minun isäni kuoli keväällä. Ei oltu koskaan kovin läheisiä (todella vaikea lapsuus, isällä alkoholiongelmia), mutta tavattiin juuri pari kertaa ennen hänen äkillistä kuolemaansa. Ennen isän poismenoa en juurikaan miettinyt häntä, välillä meni siis useita kuukausiakin ettei puhuttu edes puhelimessa. Kuoleman jälkeen isä on ollut ajatuksissa joka ikinen päivä.. En tavallaan sure häntä (koska ei tosiaan oltu läheisiä) vaan sitä että olen isätön, ettei ole mahdollisuuttakaan enää saada kunnon isäsuhdetta. Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa? Mutta joo, surullinen päivä huominen kuitenkin on.
Minäkin vietän surullista isänpäivää. Tämä on ensimmäinen isänpäivä kun isäni ei ole enää täällä :'( Voimia huomiseen päivään meille isättömille <3
Lueskele kuolemanrajakokemuksista, elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Isäsi elää nyt jossain hyvässä paikassa!
Voimia sinulle :( koita keskittyä asioihin jotka tekevät sinut onnelliseksi ♡♥