Ihastuksen seurassa jännitys -> ahdistus. Normaalia?

Sama :( Jos etenee seurusteluksi, niin kokemuksesta tiedän, että ensimmäisen "fyysisen kanssakäymisen" jälkeen helpottaa...

Onko ap mies vai nainen? Jännittääköhän miehiä koskaan :/

Nainen olen. Enkä koe itseäni mitenkään viehättäväksi. Eli itsetunnossa on ainakin vikaa.

ap

Juuri tuollaistahan se on. Pahimmillaan ei pysty edes puhumaan, ainakaan mitään järkevää.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 15:15"]

Onko ap mies vai nainen? Jännittääköhän miehiä koskaan :/

[/quote]

Voin miehenä sanoa, että kyllä jännittää. Osaan kyllä olla naisten suerassa, kauniidenkin, mutta auta armias jos olen ihastunut..

Onko kenelläkään helpottanut tämä millään?

Sama täällä..  hikoiluttaa, kädet tärisee ja joko en saa sanaa suustani, tai sitten höpisen jotain juttuja joissa ei ole päätä eikä häntää. Kerran lopetin yhteydenpidon erään ihastuksen kanssa täysin, koska kammosin vaan niitä tilanteita niin paljon 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 15:15"]

Onko ap mies vai nainen? Jännittääköhän miehiä koskaan :/

[/quote]

Voin miehenä sanoa, että kyllä jännittää. Osaan kyllä olla naisten suerassa, kauniidenkin, mutta auta armias jos olen ihastunut..

[/quote]

Tietenkin jännittää, siitä sä huomaatkin onko joku suhun ihastunut, että jos se muiden kanssa on rento ja sun kanssa hermoilee niin ihastunut on! :)

Ihan normaalia. :D Mua ahistaa ihan hitosti etenkin ennen ekaa tapaamista, ei maistu ruoka ja tekis mieli vaan perua koko juttu. Kaikki helpottaa heti kun näen kyseisen henkilön ja vaihdetaan pari sanaa. Tai no ei kaikki, toki jännittää vielä vähän mutta ei paljoa.

Meillä töissä yksi työkaveri todella hot nainen ja se energia iski muhun heti. Menen hänen seurassaan ihan pöljäksi kuin teinipoika konsanaan ja olen 34v :D. Jotenkin järki ei pelaa kun nainen on liian viehättävä. Jos olisin hänen kanssaan treffeillä varmaan jännittäisin vielä enemmän

Mulla on aina noissa ollut niin, että mies on narsisti ja kyseessä on kehon reagointi toisen vaarallisuuteen ja sairauteen. Meni 30 vuotta tajuta asiayhteys. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään helpottanut tämä millään?

Ei. Sehän tässä on niin vaikeaa. En voi seurustella sellaisen kanssa johon olen ihastunut koska vain panikoin. Sitten taas jos yritän seurustella sellaisen miehen kanssa johon en ole ollenkaan ihastunut, aika nihkeetä sekin on. Mieskin huomaa sen. Onko se sitten vaan oltava ikuisesti sinkku? Olen jo nelikymppinen ja vieläkin jännitän miehiä! Luulin että tässä iässä olisin jo kovaksi keitetty itsevarma viettelijätär, mutta ei. Edelleen menen ihan paniikkiin jos ihastun. Välillä mietin, onko tämä jokin lapsuuden trauma? Jokin hylätyksitulon pelkääminen erittäin tärkeän ihmisen taholta, tai muuta vastaavaa, koska tämä tulee niin tuolta selkärangasta että en mahda sille yhtään mitään.

Ja sitten mulla on tavallaan sellainen unelma, että mies "tajuaisi" mistä on kyse ja ottaisi ohjat käsiinsä, mutta eihän sellaista koskaan tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten mulla on tavallaan sellainen unelma, että mies "tajuaisi" mistä on kyse ja ottaisi ohjat käsiinsä, mutta eihän sellaista koskaan tapahdu.

Jos vaan selität tilanteen että hei, tällein mun keho reagoi koska olen ihastunut? Niille jotka ahdistuu oman kehon toiminnasta, on vaan pakko sanoa että sitten kun hyväksytte että reagoin näin, niin helpottaa.