Terapia-ala ja pohjakoulutus/työ

Sain vasta paikan sairaanhoitajaopinnoista opistosta eli AMK:sta, jossa oli ilmeisesti runsaasti tilaa ja kaikki otettiin mukaan, jotka mahtui.

Viime vuosina minulle on täsmentynyt se, minkälaista työtä haluan tehdä ja se on keskustelutyö kasvotusten tai kirjallisesti mieluiten yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Olen käynyt suuria kokonaisuuksia sosiaalialan, kasvatusalan, terveysalan ja psykologian (yo) opinnoista ja hieman kirkollisia opintoja myös eli minulla on taustaa kaikilta aloilta (paitsi toimintaterapia), joilla voisi hakea psykoterapiakoulutukseen tai on voinut hakea.

Mietiskelen nyt vielä tässä sitä, että minkälaista pakettia minun kannattaisi tarkalleen tavoitella ja missä järjestyksessä, että rahaa ja aikaa menisi mahdollisimman vähän hukkaan ja pystyisi oikeasti tienaamaan elannon tällaisessa työssä.
Ensi vuoden puolella saisin hakukelpoisuuden myös erityispedagogiikan yliopisto-opintoihin ja voisin avoimen väylän opintojen lisäksi saada huomattavia hyväksilukuja kandidaatin tutkinnosta ja tiedän, että tämä on koulutus, joka hyväksytään pohjakoulutuksena psykoterapiakoulutukseen, mutta miten sillä tutkinnolla saa tarvittavan kokemuksen mielenterveystyöstä (2v), jos erityisopetusta ei lasketa täksi työkokemukseksi? Tätä en ole ymmärtänyt. Ja tämä tutkinto on siis varavaihtoehtona siinä mielessä, että SH-opinnot ei jostain syystä onnistuisi; en ole ollenkaan kädentaitoihminen ja inhoan laskemista, mutta minua on kuitenkin kannustettu puremaan hammasta ja yrittämään päästä tuosta läpi.

Mietin sitten sitä, että mitä matalamman kynnyksen vaihtoehtoja ja jatkokoulutuksia on olemassa psykoterapian ohella? Olen kuullut esim.neuropsykiatrisen valmennuksen työllistävän ihmisiä ja hinta ja vaativuus koulutuksella ei päätä huimaa, kun viimeksi tarkistin. Vähän väliä somessa tulee myös mainoksia erilaisista ratkaisukeskeisistä terapioista.

Tässä ei nyt ollut ehkä selkeää punaista lankaa, mutta kiinnostaa kaikki aiheeseen liittyvät asialliset kannanotot.