Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vanheneminen henkisesti rankempaa rumalle vai kauniille?
06.11.2014 |
Aloin miettiä tätä asiaa, kun tajusin, että itselläni on käsillä se hetki kun on odotettavissa enää pelkkää alamäkeä ulkonäöllisesti.
Olen koko elämäni ollut ruma, mutta nyt kai täytyy luopua viimein toivosta, että rumasta ankanpoikasesta tulisi joutsen. Olen jaksanut sen ajatuksen voimalla, että kunhan naamastani katoaa babyfat/akne tai kun kehosta tulee naisellisempi tai kun mitä tahansa niin otan muita naisia kiinni ulkonäköosastolla. Mutta sitä hetkeä ei koskaan tullut.
Toisaalta en ole koskaan saanut huomiota miehiltä joten en tiedä mitä muut naiset menettävät vanhetessaan. Ja on kai ihan tutkittuakin että kauniit ihmiset saavat helpommin töitä ja ystäviä, koska ihmiset alitajuisesti liittävät kauneuteen myös muita positiivisia ominaisuuksia, kuten älykkyyttä ja kiltteyttä. Mutta siis omakohtaista kokemusta kauneuden ja nuoruuden tuomista eduista minulla ei ole, joten nämä ovat vain olettamuksia ja siksi kysynkin siis teiltä.
Onko siis parempi omistaa ja menettää vai olla koko elämänsä autuaan tietämätön siitä mitä voisi olla?
Kommentit (12)
Minua on aina pidettu kauniina. Itse en ole asiaa sen kummemmin koskaan ajatellut, koska asia ei ole tärkeysjärjestyksessäni kärkipäässä. Olen yli viidenkymmenen, joten vanhenemisen merkit ovat jo selvästi olemassa ja kaikkien havaittavissa.
Asia ei haittaa minua mitenkään, enkä oikeastaan edes ajattele sitä. Vanheneminen on normaali ihmiselämään kuuluva prosessi, joten se tottakai vaikuttaa myös ulkonäköön. Hyväksyn sen täysin, enkä haikaile nuoruuden perään.
Tärkeämpää minusta on säilyttää positiivinen elämänasenne. Se näkyy ulkomuodossa kaikenikäisillä, se on seikka, joka väkisinkin kaunistaa ketä tahansa ja minkä ikäistä tahansa.
En missään tapauksessa suostuisi kasvojenkohotuksiin tai muihin vastaaviin. Minusta naiset, ja miksei miehetkin, joille näitä kohotuksia on tehty, näyttävät lähinnä irvokkailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 12:27"]
Minua on aina pidettu kauniina. Itse en ole asiaa sen kummemmin koskaan ajatellut, koska asia ei ole tärkeysjärjestyksessäni kärkipäässä. Olen yli viidenkymmenen, joten vanhenemisen merkit ovat jo selvästi olemassa ja kaikkien havaittavissa.
Asia ei haittaa minua mitenkään, enkä oikeastaan edes ajattele sitä. Vanheneminen on normaali ihmiselämään kuuluva prosessi, joten se tottakai vaikuttaa myös ulkonäköön. Hyväksyn sen täysin, enkä haikaile nuoruuden perään.
Tärkeämpää minusta on säilyttää positiivinen elämänasenne. Se näkyy ulkomuodossa kaikenikäisillä, se on seikka, joka väkisinkin kaunistaa ketä tahansa ja minkä ikäistä tahansa.
En missään tapauksessa suostuisi kasvojenkohotuksiin tai muihin vastaaviin. Minusta naiset, ja miksei miehetkin, joille näitä kohotuksia on tehty, näyttävät lähinnä irvokkailta.
[/quote]
Asiaa kirjoitit! Mä luulen, että jos ulkonäöllä on ollu merkittävä rooli henkilön minäkuvassa ja elämässä, vanheneminen voi ottaakin koville. Koska silloin todellakin kokee menettävänsä jotain tärkeää. Jos taas työ, ihmissuhteet, harrastukset yms on ollut merkittävämmässä roolissa kuin ulkonäkö, niin rupsahtaminen ei juurikaan vaikuta mihinkään.
Jos se pelkkä kauneus on ollut elämässä tärkeintä niin on varmasti vaikea paikka vanheta.
Itse en ole kaunis enkä ruma vaan olen ihan tavis ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään ressiä vanhenemisesta mutta olenkin "vasta" 45v.
Minä kyllä huomasin mitä olin menettänyt vasta kun olin sen menettänyt... En ollut ajatellut ulkonäköäni lainkaan ennen kuin sitten vähän yli nelikymppisenä huomasin sen olevan aika paljon huonompi kuin ennen. Olishan se kiva olla nätti ja rypytön, mutta asiat voisivat olla paljon huonomminkin: sen sijaan että olen ryppyinen ja ruttuinen, voisin olla vaikka kuollut.
Kauniille tietysti. Eihän "ruma" edes huomaa eroa. Kaunis taas ei enää ehkä saa huomiota, johon on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumalle. Koen itseni kauniiksi vanhanakin. Kauniille on nuorúus vaikeampaa, koska ilman meikkiä mitäänsanomattoman näköiset naiset pyrkivät alistamaan täysi pynttäys päällään ja ottamaan itselleen edes hetkeksi ne typerimmät, mutta silti ns"hottismiehet" (juttelin lapsenlapseni kanssa tästä).
Eikä se ole aivan niin, että miehet kiinnostuisivat vain 20-vuotiaista naisista. Vanhetessa kun pitää painonsa kurissa (kuten koko elämän ajan), huolehtii pitkistä hiuksistaan jne, niin kyllä leskimiehiä pörrää jaloissa ihan tungokseksi asti. Tulevat päiväkahveille ja kertovat, etteivät 60 vuotta sitten uskaltaneet lähestyä minua. Olen imarreltu, mutta riesakseni en huoli.
78 v
Olen tavallinen tallukka ja minua ei haittaa ulkonäön rapistuminen, mutta niille ystävilleni joille ulkonäkö on aina ollut iso juttu, tekee tiukkaa huomata rypyt yms. Olen huoliteltu mutta en ole koskaan saanut ylenpalttisesti kehuja kauneudesta. Eräs ystäväni on aina ollut kaunotar ja kerjännytkin huomiota, nyt ei enää olekaan huoneen kaunein ja tekee pahaa katsoa kuinka huomion kerjääminen on vain pahentunut. Perheellinen nainen lepertelee kenelle vain miehelle "kuka on susta kaunein täällä" Oikeasti. Huokaus. Olemme siis nelikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa vähän keskustelua henkisestä vanhenemisesta. Minä taas en niin ulkonäköasioita mieti. Kaunis on usein kauniin sorttinen vanhanakin ja taitaakin olla niin, että joutuvat vähemmän asiaa kelailemaan vaikka kade näin luulee. Sen sijaan jo huomaan joissakin ystävissäni henkisen vanhenemisen alkaneen ja pohdin jo miten vuosien päästä käy. Mitenkään en tohdi vihjaista (ärsytellä suotta), että kuule mihin se sun avarakatseisuutesi, kiinnostus elämään ja huumorintajusi jne. ovat kadonneet. Keskustelut pyörivät samaa kapeaa rataa ja aina osa jutuista on moneen kertaan jo kuultuja.
Naurava nainen on aina seksikas. Jos syo suht hyvin, niin voi kasvattaa kauniit hiukset. Siihen vahan tyylia ja itsevarmuutta, niin on jo top 10 % naisista. Miehet alkaa kuolata ja muut naiset puukottaa selkaan :-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se hyvännäköinen nainen on ikäistensä joukossa aina hyvännäköinen iästä riippumatta. Eipä sitä tule itseään nuorempiin verrattua, miksi pitäisi? En tosin ole koskaan ole ollut mikään ulkonäköpakkomielteinen.
Voihan se olla vaikeaa oli sitten kaunis tai ruma. Mutta oikeasti kaunis on usein kaunis vanhetessaankin, tällainen ruma taas vaan rumenee entisestään.
Alue: Aihe vapaa
En ole itse pitänyt itseäni koskaan hyvännäköisenä, mutta nyt kun rypistyminen on lähtenyt ihan kunnolla käyntiin (ikää yli 40), huomaan, että olin sentään aika hyvännäköinen vielä 10 vuotta sitten... Kaikki on suhteellista. Miesten huomiota olen saanut ihan tarpeeksi, mutta aika erikoisilta tyypeiltä. Onneksi itsekään en ole ihan tavallinen, joten on löytynyt vakituisempaakin miesseuraa. Kohta on kuitenkin myönnyttävä siihen, että kaikki huomio tulee perustumaan henkisille ominaisuuksille...