Kääk-raskaana taas!

jos lapsi ei ollut toiveissa niin.... en nyt halua olla ilkeä, mutta eikös silloin käytetä ehkäisyä?

mutta minua aina ihmetyttää, että halutaan lisää lapsia ja sitten kun tullaan raskaaksi, käydään vasta miettimään että miten sitä selviääkään pienten kanssa. En siis TODELLAKAAN tarkoita pahalla, kyllähän ihmiset tulevat ehkäisystä ja imetyksestä huolimattakin raskaaksi ja sinullakaan ei ilmeisesti ollut tarkoitus vielä raskautua? Mutta minä olen sitä mieltä, että ehkäisystä tulee huolehtia kunnolla, jos ei halua raskaaksi (viilaamatta nyt sitä pilkkua, ettei mikään ehkäisy ole 100% varma). Ja kun haluaa, täytyisi jo silloin miettiä miten pärjää pienten kanssa jne, koska tärppi voi tulla jo ekasta yrityskierrosta.



Mutta EN siis tarkoita mitään pahaa, tämä vain on tällainen mun yleinen mielipide asiasta. Varmasti täältä löytyy paljon pienten lasten vanhempia ja saat varmasti paljon vinkkejä ja kokemuksia. Ja kyllähän se luonto aina katsoo, ettei anna liikaa " taakkaa" kenellekään. Monilla on kaksosia ja sen lisäksikin pieniä sisaruksia, ja hengissähän nuo näyttävät selviävän :)



Onnea sinulle plussasta ja turvallista raskausaikaa! :)

En ollenkaan ihmettele sitä, että kauhistuttaa....uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa (vaikkei kyllä millään aina tiiä, että mikä??!) ja pärjäät aivan varmasti kahden pienen lapsen kanssa:)



Siltikin olen hyvin pitkälti samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa tuosta ehkäisystä...ainahan on olemassa se mahdollisuus, että tulee raskaaksi mikäli ei ole käyttänyt ehkäisyä eli eihän tuon mikään kovin suuri yllätys pitäisi olla...??!



Tsemppiä ja alku" järkytyksen" jälkeen varmasti jo pian osaat nauttia raskaudesta :)



Mukavaa raskausaikaa!



Toivottelee: Je_Ni 35+6

Toden totta oli tiedossa,että raskaus voi alkaa jo yhdestä kerrasta ilman ehkäisyä!...ja tosiaan se yksi kerta riitti. Ja molemmat kyllä mieheni kanssa olimmekin ajatelleet että teemme toisen suht perään, mutta että se onnistui näin pian oli todella yllätys...kai tämä kuuluu " shokkivaiheeseen" kun kaikki tapahtui niin nopeasti ja pienellä ajalla! Yksi vaihtoehtohan olisi tietysti keskeytys, mutta molemmat ajattelemme että " antaa tulla vaan, jos tullakseen" .Molemmat kuitenkin ollaan jo reilut 3-kymppisiä ja ei vuosia ole aikaa odotella, kun riskit ym. lisääntyy iän myötä.

Itse tein positiivisen testin esikoisen ollessa 6kk ja ikäeroksi tuli 1v2½kk. Todella hyvin on mennyt, lapset nyt 2½v ja 1v3kk. Me toivoimme pientä ikäeroa, joten mitään ehkäisyä ei ollut esikoisen syntymän jälkeen. Minullakin tuli pieni kauhu heti plussatestin tehtyä, että miten sitä oikeasti pärjää, mutta uskon sen olevan normaalia. Raskausaika meni hyvin pienen esikoisenkin kanssa ja vauva-aika myös kahden pienen kanssa. Nyt lapsista on paljon seuraa toisilleen, vaikka osaavat kyllä tapellakin. Tietysti oli rankkojakin päiviä, mutta keskimäärin meni tosiaan hyvin kaikki. Nyt olisi meille tulossa kolmas 1v8-9kk ikäerolla kuopukseen ja uskon selviäväni kolmestakin pienestä:) Tsemppiä sinulle, mitä ikinä päätätkään tehdä!



Anemone rv 19+2

Mulla on ollut sama tilanne aikoinaan. Esikoinen oli saman ikäinen kun esikoisesi nyt kun ten positiivisen raskaustestin. Ikäeroksi vauvoille tuli 1v1kk, pari päivää vaille. Olin vasta kaksikymppinen, huonossa suhteessa ja aika lirissä.



Kakkonen oli " shokki" myös minulle. Mutta kai jollain alitajusella taballa positiivinen ja ehkä haluttukin shokki. Se ei sen sijaan ollut odotettua tai haluttua että jäin yksinhuoltajaksi noin 3kk ennen kakkosen syntymää eli elin ja kasvatin yksin 2 pientä lasta. Kuopus oli vielä koliikkilapsi.



Alku meni usvassa, mutta meni kumminkin. Lapset kasvaa, apua tuli suunnilleen viisi kertaa kotipalvelusta ja omilta vanhemmiltani. Pärjäsimme ja kasvatin kaksi normaalia ja tasapainoista lasta, jotka ovat nyt pian 7v ja 6v ekaluokkalainen ja eskarilainen. Heillä on pikkuveli vajaa vuoden ikäinen nyt.



Eli kaikesta huolimatta kaikki on mennyt hyvin, kaikki lapset rakkaita enkä kokenut ahaa elämystä että ei enää IKINÄ lapsia! Paljon tsemppiä teille ja kaikkea hyvää

mielsestäni raskaus voi olla " yllätys" , vaikka varmasti kaikki

tiedämme, miten se tapahtuu. Monet yrittävät vuosikaupalla

raskautta ja se voi olla iso yllätys silti. Ja kyllähän varmasti

kaikki olemme ajatelleet, että miten elämä muuttuu, miten

pärjäämme jne. raskaaksi tultuamme. Kuuluu asiaan.

Minulla on 3 lasta ja olen jokaisen raskauden kohdalla miettinyt

kaikenlaisia,vaikka raskaus on ollut mitä olen halunnut.

Toivon sulle kaikkea hyvää,Tiltu, ja varmaan vertaistukea löytyy

myös näiltä sivuilta, sillä tilanteesi ei ole mitenkään harvinainen.



onnea odotukseen toivottelee

pearl73

Eivätkös kaikki raskaudet ole jossain määrin vahinkoja?? Kukaan ei voi päättää ja itse määrittää omaa raskauttaan, sen ajankohtaa tai kestoa. Korvaani myös särähti kommentti/mielipide siitä, että alun järkytys kielisi suunnittelemattomuudesta. Jotenkin tuli sellainen olo, että eikö toisen lapsen odottaja saa tuntea pelkoa? Hänhän on jo kerran sen kokenut, joten kaikki epävarmuus on poissa??



Itse odotan toista lastani rv38. Esikoinen on 1v5kk. Lasten isä muutti pois yhteisestä kodistamme viime keväänä, joten tulen todennäköisesti kasvattamaan lapseni pääsääntöisesti yksin. Kun tein positiivisen raskaustestin, asuimme vielä mieheni kanssa yhdessä. Silloin pelotti, sama epävarmuus puski pintaan kuin ensimmäisellä kerralla. Kun mieheni muutti, yhteisellä päätöksellä, muualle, iski todellinen paniikki: en halua päätyä " epätoivoiseksi lähiö-yh:ksi" ym... Nyt kun synnytys on lähellä, tuntuu taas hyvältä. Viime kuukaudet ovat olleet antoisinta aikaa elämässäni. Olen saanut viettää korvaamattomia hetkiä pienen poikani kanssa. Minulla on ollut aikaa sopeutua ajatukseen yksinolosta, olen myös ihan käytännössä päässyt yh:n arkeen kiinni. Eikä se todellakaan ole mitään kamalaa! Olen suorastaan nauttinut ajasta. Huomaan ottavani paljon vähemmän stressiä kotitöistä ym. Nyt odotan vauvan syntymää aivan toisenlaisella innolla. Tuntuu jopa siltä, että tulen pärjäämään paremmin nyt yksin kahden lapsen kanssa, kuin esikoisen syntyessä, vaikka silloin meitä oli kaksi aikuista yhtä lasta hoitamassa. Olen vahvistunut äitinä huomattavan paljon.



Toivonkin sinulle rutkasti onnea uuteen raskauteen! Aivan varmasti tulet pärjäämään hienosti. Ja mitä fyysiseen jaksamiseen tulee, olen voinut tässä uudessa raskaudessa lähes yhtä hyvin kuin ensimmäisessä, vain nyt viime aikoina alkavat supistukset olla hidasteena.

Ja olen pärjännyt ihan hyvin, ei mitään ongelmia. Meillä on vielä miehen ex-liitonkin lapsi tällä asumassa; hän tosin on jo koululainen. Mulle ei ois katastrofi, vaikka tulis neljäskin.....On niitä lapsia tullut maailman sivu ja kyllä sitä selviää.

Onnea raskaudestasi! Kummallisen ilkeitä kommentteja sait ehkäisystä... älä välitä. Meille on tulossa vauva " ehkäisystä huolimatta" . Toisaalta taas monelle ei tule vauvaa vaikka kuinka suunnittelisi ja toivoisi. Meillä perheessä on kaksosetkin ja kyllä siitäkin hengissä selvisi :-)

kaikki ei saa yhtään lasta,vaikka käy läpi kalliit ja raskaat hoidotkin.

Jos olet helposti lisääntyvää sorttia, kannattaa miettiä ennenkuin touhuaa ilman ehkäisyä,että onko todella valmis tulevaan.



Itse olen odotellut pikkukakkosta 1,5-vuotta.Ei näy eikä kuulu.

Ekan kanssakin meni vuosi.



Mitäs tuota valittamaan? Sitä saa mitä tilaa.Tai sitten ei.



Olisin onnellinen,jos tärppäisi.

Meille kävi ihan samalla tavalla, poikkeuksena vain se että lapsille tulee ikäeroa 1v2kk. Meilläkin oli toiveissa saada pikkukakkonen pian perään, mutta ihan näin nopeaan raskautumiseen en uskonut, koska menkkojakaan ei ehtinyt tulla. Toki tiesimme että mahdollisuus on, tosin pieni sellainen. Älä ota itseesi noita ilkeitä kommentteja ehkäisystä....



Olemme mieheni kanssa onnellisia tästä uudesta tulokkaasta. Raskauden kestosta ei ole tietoa koska ultraan ei olla vielä päästy. Epäilisin että nyt 6+ - 8+. Esikoinen vajaa 7kk.



Rankkaa tulee varmasti alku olemaan, mutta se " pahin" aika (jos sitä ihanaa pikkuvauva-vaihetta nyt pahaksi voi sanoa) menee varmasti nopeasti ohi. Ja sitten lapsosista on iloa toisilleen.....



Kiva että täällä palstalla on samassa tilanteessa oleva toinenkin pikkukakkosen odottaja... =) Voimia!

Meille on tulossa ikäeroa vajaat puolitoista vuotta ja välillä hirvittää. Mutta eiköhän sitä pärjää, kun on " pakko" .



Aika negatiivisia kommentteja kieltämättä tuli ehkäisyyn liittyen. Meillä esikoista tekemällä tehtiin yli vuosi (taisi mennä puolitoista), tämä tuleva pikkukakkonen sai alkunsa todella helposti (yhdet menkat ehti olla ja tasan kaksi kertaa puuhailtiin koko kierron aikana). Itsekin olin yllättynyt ja hieman järkyttynytkin nopeasta tärpistä, vaikka toiveissa olikin lapset pienellä ikäerolla.

Onnea myös teille! Kiva lukea todella, että muitakin samassa tilanteessa olevia!..Ja tuollainen positiivisuus tarttuu=)

..Arvasin jo alkuun että varmaan tulee kommentteja " ehkäiyn laiminlyöntiin" viitaten...