hyljeksitty

Jeesus tuli hyljättyjä varten. Hän on kokenit ne samat tunteet.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 01:04"]

Minullakin on aina ollut niin. Ja kyllä, minä otan kontaktia ja juttelen, mutta jotain selittämätöntä minussa on, koska vaikka ihmiset nyt toisinaan juttelevat takaisinkin, niin ystäviä minulla ei ole koskaan ollut. Tai siis olen tullut hylätyksi hyvin pian, porukkaan on tullut kolmas ja sitten ne kaksi ovat ystävystyneet paremmin ja minä olen jäänyt ulos.

Kovin paljon en ole viitsinyt yrittää soitella perään, kun joku on saattanut parikin kertaa lyödä luurin korvaan tai heti selitellä ettei voi nyt puhua, vaikka muka numeroita on vaihdettu että jatketaan yhteydenpitoa.

Aika varhain oikeastaan luovutin, että miksipä yrittäisin juurikaan kun ei kukaan koskaan kuitenkaan pidä minusta oikeasti ja halua olla seurassani jos vain vaihtoehtoja on.

[/quote]

kiva kuulla (toisaalta kenelläkään ei pitäisi olla tätä tunnetta) että koon kohtalotovereita. omituinen juttu, koska itse kyllä koen että joku saattaa minusta pitää, kun ollaan kahden kesken, mutta ryhmässä olen aina se hyljeksitty. seuraavassa elämässä sitten paremmin...

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 01:04"]

Minullakin on aina ollut niin. Ja kyllä, minä otan kontaktia ja juttelen, mutta jotain selittämätöntä minussa on, koska vaikka ihmiset nyt toisinaan juttelevat takaisinkin, niin ystäviä minulla ei ole koskaan ollut. Tai siis olen tullut hylätyksi hyvin pian, porukkaan on tullut kolmas ja sitten ne kaksi ovat ystävystyneet paremmin ja minä olen jäänyt ulos.

Kovin paljon en ole viitsinyt yrittää soitella perään, kun joku on saattanut parikin kertaa lyödä luurin korvaan tai heti selitellä ettei voi nyt puhua, vaikka muka numeroita on vaihdettu että jatketaan yhteydenpitoa.

Aika varhain oikeastaan luovutin, että miksipä yrittäisin juurikaan kun ei kukaan koskaan kuitenkaan pidä minusta oikeasti ja halua olla seurassani jos vain vaihtoehtoja on.

[/quote]

kiva kuulla (toisaalta kenelläkään ei pitäisi olla tätä tunnetta) että koon kohtalotovereita. omituinen juttu, koska itse kyllä koen että joku saattaa minusta pitää, kun ollaan kahden kesken, mutta ryhmässä olen aina se hyljeksitty. seuraavassa elämässä sitten paremmin...
[/quote]

Hei kuule! Nyt sullon ihan väärä asenne. Ei tollasella marttyyrilla, please! Olet just sitä mitä sä ajattelet olevas. Pää pystyy ja asennetta!!

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 21:19"]

Mulle käy usein tollee. Mut oikkeesti ihka oma moka, kun mullon sellanen tapa, et itekki tykkään jättäytyä syrjään aikas monesti ja kai ne toiset sit vähän vierastaa ja aattelee, et antaa sen olla rauhassa, kun se taitaa itte niin haluta...

[/quote]

entä jos yrität olla ystävällisempi? mulla käy ihan riippumatta omasta asenteesta....kai kyse on jostain epävarmuudesta, jonka ihmiset aistii.
[/quote]

Mistä sä noin päättelet et oisin jotenki epäyställine? En ole. En vaan välitä tyrkyttää itteeni ihmisille. Epävarmuutta osi ja osittain erakkoluonnetta. Mut jos joku tulee mulle juttelee ni oon aina ystävällinen ja iha aidosti sydämestäni.

Ap masennuin jo tästä kejusta kun olet niin downer. Mene itse seuraan, ei kukaan jaksa raahata kivirekeä mukana ja olla koko ajan pyytelemässä. Ihmisillä on omakin elämä ja asiat mietittävänä. Aikuinen tekee kuten itse haluaa. On rauhassa tai porukassa. Itseäni ärsyttää marisevat aikuiset joita pitäisi paapoa kuin lasta.

Itse olen yksin ihan omasta halusta. Olen ystävällinen jos joudun tekemisiin mutten erityisesti ole kiinnostunut kenestäkään. Syön, työskentelen ja kulken matkat mielelläni yksin.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 21:19"] Mulle käy usein tollee. Mut oikkeesti ihka oma moka, kun mullon sellanen tapa, et itekki tykkään jättäytyä syrjään aikas monesti ja kai ne toiset sit vähän vierastaa ja aattelee, et antaa sen olla rauhassa, kun se taitaa itte niin haluta... [/quote]   entä jos yrität olla ystävällisempi? mulla käy ihan riippumatta omasta asenteesta....kai kyse on jostain epävarmuudesta, jonka ihmiset aistii. [/quote] Mistä sä noin päättelet et oisin jotenki epäyställine? En ole. En vaan välitä tyrkyttää itteeni ihmisille. Epävarmuutta osi ja osittain erakkoluonnetta. Mut jos joku tulee mulle juttelee ni oon aina ystävällinen ja iha aidosti sydämestäni.

[/quote]

mun kohtalo on olla hyljeksitty, vaikka yrittäisin olla ystävällinen, sen takia kysyin että vaikuttaako sun mielestä sun oma käyttäytyminen tilanteeseen. mä oon myös erakkoluonne. pinnallset tuttavuudet ei vaan anna mulle mitään, osittain sen takia kai tilanne on mikä on. mutta ei sitten oo kivaa sekään, että ihmiset hyljeksii.

mä luulen, että epävarmuus on niin syvällä ihmisen kropassa, että kroppa jo kertoo hyljeksitystä ihmisestä, ja tilanne ei muutu.

Minullakin on aina ollut niin. Ja kyllä, minä otan kontaktia ja juttelen, mutta jotain selittämätöntä minussa on, koska vaikka ihmiset nyt toisinaan juttelevat takaisinkin, niin ystäviä minulla ei ole koskaan ollut. Tai siis olen tullut hylätyksi hyvin pian, porukkaan on tullut kolmas ja sitten ne kaksi ovat ystävystyneet paremmin ja minä olen jäänyt ulos.

Kovin paljon en ole viitsinyt yrittää soitella perään, kun joku on saattanut parikin kertaa lyödä luurin korvaan tai heti selitellä ettei voi nyt puhua, vaikka muka numeroita on vaihdettu että jatketaan yhteydenpitoa.

Aika varhain oikeastaan luovutin, että miksipä yrittäisin juurikaan kun ei kukaan koskaan kuitenkaan pidä minusta oikeasti ja halua olla seurassani jos vain vaihtoehtoja on.

Voi harmi! Mutta oletko ajatellut omaa suhtautumistasi muita kohtaan? Hymyiletkö? Otatko katsekontaktia? Entä jos seuraavan kerran reippaasti pyytäisit jotakin työkaveria istahtamaan viereesi?

olen kokeillut käyttäytyä seurallisemmin, mutta jotain minussa vain on, joka saa ihmiset välttelemään minua.

nykyään olen aika harvoin tilanteissa, jossa tämä tosissaan häiritsisi, mutta harmittaa välillä olla se jota muut hyljeksivät ja olisi kiva tietää, onko jollakulla vastaavia kokemuksia.

Mulle käy usein tollee. Mut oikkeesti ihka oma moka, kun mullon sellanen tapa, et itekki tykkään jättäytyä syrjään aikas monesti ja kai ne toiset sit vähän vierastaa ja aattelee, et antaa sen olla rauhassa, kun se taitaa itte niin haluta...

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 21:19"]

Mulle käy usein tollee. Mut oikkeesti ihka oma moka, kun mullon sellanen tapa, et itekki tykkään jättäytyä syrjään aikas monesti ja kai ne toiset sit vähän vierastaa ja aattelee, et antaa sen olla rauhassa, kun se taitaa itte niin haluta...

[/quote]

entä jos yrität olla ystävällisempi? mulla käy ihan riippumatta omasta asenteesta....kai kyse on jostain epävarmuudesta, jonka ihmiset aistii.