Lue keskustelun säännöt.
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Siis pullukat syrjii pullukoita ja se on kenen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ylipainoa, mutta tuskinpa tämmöisellä vammapalstalla olisin haukkumassa heikompia laihempanakaan.
Onko syyllistäminen Hesarissa lihavampana kuitenkin ok?
Joillain on pokkaa kuitenkin esittää mielipiteensä omilla kasvoillaan. Sinä heität paskapommeja puskista, looser
Kuinkahan päädyt tuohon viiltävään analyysiin? Lihavat saavat aukoa luvalla suutaan, mutta muiden pitää olla hiljaa?
Otappa oikein ja mieti hetki kuinka tuohon päädyin :D Think! Think harder! sieltä se tulee....Aivan! Miisa oli Helsingin Sanomissa kasvoillaan kertomassa treffailukokemuksistaan, kun taas sinä ja sinun tapaisesi tässä ketjussa ovat kuka ties Jesse ja Roni 14 vee hissan tunnilla kirjoittelemassa salaa koulun padilla, weenerrrrr
Anteeksi. En tunnista itseäni. Kijoittelen ihan omalla koneellani ja ikääkin on reilusti enemmän. Eli nuo olettamuksesi olivat väärin. Hesariin pääseminenkö tässä on se huippusuoritus? Olisin siis voittaja jos en saisi parisuhdetta aikaiseksi ja pääsisin siitä valittamaan Hesariin omalla naamallani.
Meillä on eri käsitys looserista.
Olisit voittaja jos et nimettömänä haukkuisi itsellesi vierasta ihmistä -henkilöön menevästi- keskustelupalstalla vaan huolehtisit omista asioistasi.
Vaatii mielestäni rohkeutta myöntää julkisesti, että lihavuuteni on estänyt minua löytämästä kumppania ja se harmittaa. Eikö?
Tuo olisikin rohkeutta. Mutta kun kulma on alla oleva:
"Pluskokoisen naisen on paljon muita vaikeampaa päästä treffeille, sanoo 29-vuotias Miisa Asikainen. Myös lihavuustutkijan mukaan painosyrjintä on deittimaailmassa arkipäivää."
Voisitko näyttää selkeästi minulle kuinka olen haukkunut jotain henkilöä henkilöön menevästi.
Sinä väität hänen syyllistävän muita. Sinä kerrot, että vastaa enemmän sinun käsitystäsi loserista jos ei, ja lainaan; 'saa parisuhdette aikaiseksi ja pääsee siitä Hesariin valittamaan'.
Luin jutun. En löytänyt siitä Miisan valitusta, enkä syyllistystä. Jos toimittaja tai lihavuustutkija päättää käyttää ilmaisua 'syrjintä', niin mielestäni olet nyt tarkoituksella käyttänyt heidän kulmaansa moittiaksesi Miisan haastattelussa kertomaa kokemustaan.
Jos minä harmittelen, etten saanut hakemaani työpaikkaa niin valitanko; syyllistänkö silloin yhteiskuntaa, työnantajaa tai vaikkapa muita naisia, vai harmittelenko vaan, etten saanut haluamaani työpaikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pohtinut. Itse olen aina ollut normaalipainon rajoissa. Yleensä puhutaan, että on ”luonnostaan hoikkia”, joilta tämä ei vaadi mitään ponnisteluja: he pysyvät painossaan vaikka söisivät mitä. Minulla kuitenkin vähentynyt hyötyliikunta alkoi heti vaikuttaa painoon. Paino nousi loivasti, alle kilon kuukaudessa, mutta lopulta keväällä painoindeksini oli jo yli 24.
En ihan käytännön syistä halua muuttua ylipainoiseksi. Jo tuossa painossa vanhat vaatteet alkoivat puristaa ja liikkuminen oli raskaampaa. Siksi keväällä aloin tarkkailla elintapojani, lisäsin liikuntaa ja pitäydyin kohtuullisissa annosko’oissa. Tällä hetkellä painoindeksini on taas 22.
Lihavuustutkija Mustajoki nosti joskus haastattelussa esiin tutkimuksen, jonka mukaan muistaakseni collegen alottaneista opiskelijoista vähemmän lihoivat ne, jotka omistivat vaa’an. Samoin suomalaisia normaalipainoisia keski-ikäisiä yhdisti se, että he kävivät säännöllisesti vaa’alla. Havaintojeni mukaan vaa’an demonisointi taas yhdistää näitä bodypositivity-vaikuttajia. On vaakakapinaa ja yksi tätäkin uutista jakanut ja kommentoinut somettaja on julistanut, kuinka ei käy vaa’alla, ei tiedä paljonko painaa eikä esimerkiksi seuraa kävelyidensä pituutta. Omien sanojensa mukaan he lihavuudesta huolimatta ovat aktiivisia ja syövät terveellisesti. Satunnaisena seuraajana kuitenkin pistää silmään, kuinka osa näistä naisista on aina viime näkemän jälkeen lihonut.
Omasta mielestäni vaaka kannattaisi päästää pannasta ja reagoida tarvittaessa jo pienehköihin muutoksiin painossa. Tuntuu, että yleensä unohdetaan se, että vaikka esim 4 kilon painonnousu on vielä aika pientä ja harmitonta, johtaa kuitenkin +4kg vuodessa elintavat siihen, että 3 vuoden päästä painoa on jo 12 kg enemmän ja 5 vuoden päästä 20 kg. Pienikin muutos osoittaa, että energiansaanti on ollut liian suurta ja jos tilanteeseen ei puutu, painoa kertyy jatkuvasti lisää ja lisää. Vaikka muutaman kilon painonnousu on pieni ja melko yhdentekevä, on se suuntana todella huono eikä yleensä jää siihen, jos ei tarkasta elintapojaan.
Vaaka on erinomainen ja yksinkertainen painonhallintaväline.
Muita salaisuuksia siihen luonnostaan hoikkuuteen on. mm. kohtuulliset annoskoot, säännöllinen ruokarytmi, se ettei elämä pyöri pelkän syömisen ympärillä, vähintään kohtalainen arkiaktiivisuus, nälänsietokyky.
Tässä on se toinen syy, (toinen on seksuaalinen vetovoima) miksi en haluaisi parisuhteeseen ylipainoisen kanssa. Kyllä minäkin hyvästä ruoasta ja herkuista pidän, mutta elämä ei pyöri syömisen ympärillä eikä jokaisen ruokailukerran tarvitse olla aina suurensuuri nautinto ja spektaakkeli. Jonkun kaupunkireissun tai sunnuntain kävelylenkinkin pärjään ihan hyvin ilman, että pakko päästä tankkaamaan. Samasta syystä omasta deittipoolista on suljettu ulos myös kehonrakentajat. Ruoka on liian hallitseva tekijä heidän elämässään verrattuna omiin arvoihini.
Ennakkoluulot menevät muuten kahteen suuntaan. Moni ylipainoinen olettaa, että minä kitkutan salaatilla, ja se kerran viikossa vaa'alla käynti sekin jo tasoa hysteria.
Se vaaka ole edes kohtalainen painonhallintaväline. Mutta voi siitä tietenkin seurata, kuinka se numero siinä vaan nousee. Nimim. kokemusta on. Saman informaation sai ihan peilistä ja tunsi vaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Siis pullukat syrjii pullukoita ja se on kenen vika?
Se on pullukoiden vika. Muita kysymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
erektio häiriöt miehillä usein liittyy ylipainoon......siis NAISEN ylipainoon.
Ja naisten kuivuus rumaan mieheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä painosyrjin ja olen nainen. Kun lihavat miehet nyt vain ei itseäni viehätä. Teeskennelläkkö pitäisi?
N41
Naisille onkin hyväksyttävää, mutta mies ei voi laittaa ulkonäkövaatimuksia nykyään.
Miehen ei ole pakko seurustella ylipainoisen naisen kanssa eikä naisen ole pakko seurustella lyhyen miehen kanssa, se on täysin vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.
Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.
Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?
Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.
Ah, no sittenhän sinä tiedät vastaukset ihmettelyihisi lumipallon kierimisistä ihan kysymättä täällä asiasta. Kun kerran 2 läheisintä ihmistä omakohtaisesti on osannut sinulle kertoa ja olet jopa vierestä kehitystä seurannut.
Voi jessus sentään kun se päivä koittaa kun monella kirjoittajista ne norsunluutornit tulee alas korkealta ja kovaa.. Niin myrkyllisiä ihmisiä kun tässäkin keskustelussa riittää, niin en ihmettele jos ei yhtään ihmistä löydy sitten vierelle pitämään kädestä kiinni. Oon lähelläni todistanut niin paljon murhetta ja pettymystä, ettei tulisi mieleenikään alkaa raakkua jollekin niinkin triviaalista asiasta kuin ylipaino.
Vielä kerran; tämä nainen kertoi mielipahastaan kun kokee, että ylipainoisena on vaikea löytää treffikumppania ja saada edes mahdollisuutta tutustua. Hän ei syytellyt ketään. Toimittaja oli itse valinnut otsikkoon termin syrjintä. Mikä tämän naisen haastattelussa saa porukassa nousemaan tällaiset matelijan vaistot, että pitää aikuisten (?) ihmisten haukkua noin rumasti vierasta ihmistä tai vähän ovelampien tuoda inhonsa esille tuollaisena muka-kiinnostuneena hämmästelynä? Läskiviha ja syrjintä voi selvästikin hyvin tässä maassa, joten ehkä asiasta on syytäkin kirjoittaa.
Tule itse sieltä tornistasi alas ja hyväksy se, että lihavuudella on seurauksia nykypäivänä ja niitä ovat asenteet, haukkumiset, jopa viha, terveysongelmat, hämmästelyt, treffikutsujen vähyys, ei viehättävänä kokeminen ja vaikka muiden mielestä ulkonäköhaitta.
Hänellä on mahdollisuus tehdä asialle jotain ja se on hänelle itselleen suorastaan suurenmoista. Niin ei ole kaikkien kohdalla, jotka kohtaavat noita yllämainittuja asioita. Suomessa on oikeasti ihmisiä joilla olisi oikeus kertoa kuinka epäreilusti ja julmasti heitä kohdellaan ulkonäkönsä takia. Siis sellaisen ulkonäön, jolle he eivät itse voi mitään. Siihen nähden nuoren naamastaan nätin nuoren naisen on suorastaan naurettavaa itkeä suuressa valtakunnallisessa lehdessä, kuinka inhottavaa on kun miehet ei juokse perässä, itsevalitun elämäntavan seurauksien johdosta.
Asiallisen kohtelun ei tulisi olla kiinni ulkonäöstä tai ylipainosta. Johan se nyt normaalijärkikin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.
Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.
Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?
Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.
Ah, no sittenhän sinä tiedät vastaukset ihmettelyihisi lumipallon kierimisistä ihan kysymättä täällä asiasta. Kun kerran 2 läheisintä ihmistä omakohtaisesti on osannut sinulle kertoa ja olet jopa vierestä kehitystä seurannut.
Voi jessus sentään kun se päivä koittaa kun monella kirjoittajista ne norsunluutornit tulee alas korkealta ja kovaa.. Niin myrkyllisiä ihmisiä kun tässäkin keskustelussa riittää, niin en ihmettele jos ei yhtään ihmistä löydy sitten vierelle pitämään kädestä kiinni. Oon lähelläni todistanut niin paljon murhetta ja pettymystä, ettei tulisi mieleenikään alkaa raakkua jollekin niinkin triviaalista asiasta kuin ylipaino.
Vielä kerran; tämä nainen kertoi mielipahastaan kun kokee, että ylipainoisena on vaikea löytää treffikumppania ja saada edes mahdollisuutta tutustua. Hän ei syytellyt ketään. Toimittaja oli itse valinnut otsikkoon termin syrjintä. Mikä tämän naisen haastattelussa saa porukassa nousemaan tällaiset matelijan vaistot, että pitää aikuisten (?) ihmisten haukkua noin rumasti vierasta ihmistä tai vähän ovelampien tuoda inhonsa esille tuollaisena muka-kiinnostuneena hämmästelynä? Läskiviha ja syrjintä voi selvästikin hyvin tässä maassa, joten ehkä asiasta on syytäkin kirjoittaa.
Tule itse sieltä tornistasi alas ja hyväksy se, että lihavuudella on seurauksia nykypäivänä ja niitä ovat asenteet, haukkumiset, jopa viha, terveysongelmat, hämmästelyt, treffikutsujen vähyys, ei viehättävänä kokeminen ja vaikka muiden mielestä ulkonäköhaitta.
Hänellä on mahdollisuus tehdä asialle jotain ja se on hänelle itselleen suorastaan suurenmoista. Niin ei ole kaikkien kohdalla, jotka kohtaavat noita yllämainittuja asioita. Suomessa on oikeasti ihmisiä joilla olisi oikeus kertoa kuinka epäreilusti ja julmasti heitä kohdellaan ulkonäkönsä takia. Siis sellaisen ulkonäön, jolle he eivät itse voi mitään. Siihen nähden nuoren naamastaan nätin nuoren naisen on suorastaan naurettavaa itkeä suuressa valtakunnallisessa lehdessä, kuinka inhottavaa on kun miehet ei juokse perässä, itsevalitun elämäntavan seurauksien johdosta.
Asiallisen kohtelun ei tulisi olla kiinni ulkonäöstä tai ylipainosta. Johan se nyt normaalijärkikin sanoo.
Totta, erikoinen näkökulma tuo, että jos ulkonäkösi saa jonkun haukkumaan sinua, vihaamaan sinua, kohtelemaan epäreilusti ja julmasti, niin tee asialle jotain kun kerran voit! Kaikki ei voi!
Mutta sen haukkujan, vihaajan ja julmasti kohtelevan, senhän ei tietenkään tarvitse tehdä mitään itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas kauheaa syrjintää. Rumia ihmisiä 'syrjitään' myös, eli on vaikeampi päästä treffeille, eikä se varmaan yllätä ketään.
Vielä kun lihavuudelleen voi tehdä jotain toisin kuin rumuudelle tai vaikka pituudelle.
Voikos sun tyhmyydelle tehdä mitään, onko ollut lääkärin kanssa puhetta?
Läheppä läzki lenkille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo on taas kumma aihe. Ihmislajin evoluutio on suosinut aina terveitä ja tietynlaiset piirteet omaavia yksilöitä. Niin se on aina ollut. Sitä on ihan turha yrittää muuksi selittää. Ei ole siis mitään järjestelmällistä painosyrjintää vaan evolutiivista valintaa.
Tosin jotkut ihmiset pitävät ylipainoisista ihmisistä seksuaalisesti. Joten kyllä heilläkin on ottajia.
Jos ihminen kokee, ettei pääse treffeille koska on lihava, olisiko kuitenkin fiksumpaa pistää ruoka-aikaan suu soukemmalle kuin teettää itsestään uhriutumisjuttu hesariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?
Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.
Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.
Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?
Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.
Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?
Mulle lihavuus kertoo siitä, että ihminen ei pysty vastustamaan tuollaisia melko alkeellisia nautintoja. Ja siis siitä, että elämässä ei ole oikein muutakaan mistä pitää. Eikä ehkä pidä itsestäänkään. Usein syöminen on isoa ja suurieleistä. En pidä sellasesta ääriajattelusta, että pitää syödä paljon. Mieluummin paremman makuista ja harkiten, että ehtii nauttimaan kunnolla.
Tavallaan lihavat tykkäävät määrästä, itse arvostan laatua.
Vai niin. Minä teen niin hemmetin paljon töitä, ettei mulla ole minkäänlaista halua vastustaa mitään nautintoja. Ei herkkuja, ei viikottaista kukkakimppua tai jokailtaista takkatulta, kuten ei myöskään raskasta ja kuormittavaa säännöllistä liikuntaa. Mitään puritanistia en kyllä kumppanina katselisi -aivan hemmetin rasittavia nämä rahkan imijät, jotka on tehneet kieltäymyksestä jonkun ihmisen arvon mittapuun. Kavereissa on näitä, eikä niiden kanssa voi puhuakaan nykyisin muusta kuin jostain fitness-kelloista ja palkkareista. Seuraavaa hurahdusta odotellessa...
"Alkeellisia" :'D Anna mun nauraa. Tapasin kerran tällaisen miehen eräässä hiihtokeskuksessa, jonka mielestä kaikki alkaen ravintolavalinnoista kavereiden juomiin, mun viinimieltymyksiin tai ihan seksiin, oli alkeellista. Jotain, johon hän ei alennu, koska hänellä on kehittyneempi maku. Aamuyöstä tämä samainen mies änkesi viereen itkemään kun elämä on aivan sekaisin, eikä mikään tunnu miltään, ei ota edes eteen kun psyykenlääkkeet.
Mutta huomaatko miten paljon sä lisäät asioita tuon kirjoittamani edellisen kommentin päälle?
Viikottaiset takkatulet, ehkä jopa päivittäiset. Sauna. Kukkakimput, muutama superhyvä karkki tai joku viineri. Tietty ne on ihan sairaan hyviä. Itselläni ei ole mitään fitness-mittarivälineitä, ei salikorttia. Liikun normaalisti, juoksen jos juoksuttaa ja treenaan kahvakuulalla kohtuullisen usein. Sellasta ylläpitävää, lajit vaihtelee vähän vuodenajan mukaan. Ja toi viiniknoppailu on naurettavaa minustakin, en oikein tajua niistä muuta kuin että maistuu hyvältä / ei maistu hyvältä.
Syön mitä tykkään, mutta kohtuullisesti. Idea on huomata koska on tarpeeksi. Varuiksi ei kannata syödä.
Okei, mutta sinä oletat, ettei lihava ihminen ole halunnut kieltäytyä mielestäsi alkeellisista nautinnoista eikä hänellä itseasiassa ole juuri muuta nautittavaa elämässä. Saattaahan hänelläkin olla leikkokukat, konsertit, kasvonaamiot, hieronnat, joogat, kävelylenkit luonnossa, villiä seksiä, ihan mitä vaan. Ja luultavasti onkin.
Kun tässä nyt on saatu kuulla moneen kertaan painonhallinnan yksinkertaistakin yksinkertaisempi resepti: syö vähemmän (kaloreita) kuin kulutat, niin miksi oletat, että lihavan ihmisen lihomisen taustalla olisi jotain muutakin latausta kuin jossain vaiheessa elämää vallinnut epätasapaino energian saannin ja kulutuksen välillä? Tilannehan on voinut olla hyvinkin ohimenevä -vaikkapa masennus mene ja tiedä. Inhoiletko siis sitä silloista masentunutta ihmistä, joka ei jaksanut panna päätään ulos viikkoihin ja söi siksi vain woltattua noutoruokaa, vai kenties sitä joka ei ole onnistunut (tähän mennessä) urakassa, jossa jo puolet suomalaisista epäonnistuu -siis laihdutuksessa?
Entäpä hoikka nainen, joka tulee petetyksi avioliitossaan, masentuu ja lihoo ja kamppailee lopun elämäänsä kilojen kanssa. Oliko hän hyvä tyyppi, onnistunut yksilö, ennen lihomistaan ja sitten muuttui aviomiehensä saadessa au-lapsen toisen kanssa salamana itsekurittomaksi, alkeelliseksi mätisäkiksi?
No tuota, mitä hän tekee ratkaistakseen asiat?
Ja suurimmalla osalla syynä lihomiseen kuitenkin liikasyönti, joka voi toki johtua monestakin seikasta. Ettei jaksa panostaa itseensä. Mutta apuja pitäisi saada.
Yrittää hoitaa avioliittoaan ja sitä kriisiä, ettei neljä lasta kulkisi kahden kodin väliä loppu lapsuuttaan. Yrittää panna omat tarpeensa taka-alalle, että saa lasten kodin ja elämän pidettyä mahd kuosissa. Käy töissä ja hoitaa siellä tehtävänsä.
Liikasyöntihän se aina on se lihominen, päivänselvä asia, mutta tilanteet ja syyt, joissa ihminen syö liikaa voivat olla niin moninaiset, että on älyllisesti epärehellistä vetää liikakiloista minkäänlaista johtopäätöstä ihmisen persoonan ominaisuuksista.
Vastaatko vastavuoroisesti minun kysymyksiin, kiitos
Okei, oletin ettei lihava pysty kieltäytymään alkeellisimmista nautinnoista. Vaikka hänellä olisi siis mitä muuta hyvänsä, niin silti mielestäni on inhottavaa että ruoka näyttelee niin suurta osuutta elämässä. Muita asioita ei näe ulkopuolinen, eikä sitä mistä lihominen aiheutuu. Todennäköisesti lihava itsekään ei tiedä, tai ei halua tietää. Tai on vain voimaton.
Mutta kysymyksiin, en oikein välitä ihmisistä joilla on kohtuuttomat elintavat. Inho on liian vahva sana, mutta vierastan sitä että ollaan jossain ääripäässä. Menettää jotain nautintoja elämästä siten sekä joutunee elämään stressissä. Ei hyvä minulle, muut voivat tehdä mitä haluavat tietenkin.
Mitä ne muut kysymykset olivat?
-miksi oletat, että henkilön ruokailu- ja liikuntatottumusten energiatasapainon puutteen (jossain hetkessä) taustalla on jotain persoonaan liittyvää latausta kuten laiskuus, tyhmyys tai äärimmäinen nautinnonhalu?
-miksi oletat, että ruoka näyttelee suurta roolia lihavan elämässä? Eikös useammin ole taustalla ihan todetusti huonosti suunniteltu ruokavalio ja olematon ateriarytmi? Eli syödään mitä sattuu osumaan käteen millon sattuu hiukomaan.
-muuttuuko 40 vuotta hoikkana elänyt ihminen persoonaltaan epämiellyttäväksi mielestäsi 41 vuotiaana kun lihoo? entä jos jälleen laihtuu? Mitä se kertoo persoonasta, muuttuiko se takaisin miellyttäväksi? Entä jos laihtui koska solunsalpaajahoito?
Ihminen tekee arviota yhten piirteen perusteella muistakin piirteistä. Voi olla että lihava ei ole tyhmä, laiska tai muuten omaa vääristynyttä ruokasuhdetta. Varsinainen sairaus on hyvin harvalla lihavalla, enemmäkin on todennäköistä se että lihava ei välitä syömisestään joka muokkaa esim suolistobakteerikoostumusta lihomiselle altistavaan suuntaan.
Eli lihava ei jollain tavalla välitä itsestään. Jos syynä on masennus, se on sairaus tietenkin. Mutta sitten hoidetaan sairautta ensin.
Kysymykset olivat ehkä hieman abstraktilla tasolla, koska lihavuus nyt on lihavuutta jonka koen epämieluisana omalle kumppanilleni. Sen verran terveet geenit kiinnostavat, että haluan toisenkin itsestään huolehtivan. Eikä ylipaino ole koskaan mitenkään hyväksi, sitä on ihan turha koettaa sanoa. Eikä kiitos mitään kommentteja että "voi nekin juoda ja polttaa" - niin voivatkin. Mutta samalla ihmisyksilöllä, samoilla elintavoilla hoikempana elää terveemmin.
Olen eri, mutta mulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että sinä (tai joku muu) pitää ylipainoa esteettisesti epämiellyttävänä ja turn offina. Se mikä häiritsee, on juurikin tuo, että tehdään oletuksia ihmisen persoonasta ja sama ihminen onkin yhtäkkiä hyväksyttävä ihmisenä, kun laihtuu. Ihan kuin teille olisi mahdoton ajatus hyväksyä se, että joku on hyvä ja rakastettava tyyppi ylipainosta huolimatta. Jos se ylipaino on kynnyskysymys, se on kynnyskysymys, sillehän ei mitään mahda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas kauheaa syrjintää. Rumia ihmisiä 'syrjitään' myös, eli on vaikeampi päästä treffeille, eikä se varmaan yllätä ketään.
Vielä kun lihavuudelleen voi tehdä jotain toisin kuin rumuudelle tai vaikka pituudelle.
Voikos sun tyhmyydelle tehdä mitään, onko ollut lääkärin kanssa puhetta?
Läheppä läzki lenkille!
Laskepa kolmisorminen, paljonko on 1 plus 1. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas kauheaa syrjintää. Rumia ihmisiä 'syrjitään' myös, eli on vaikeampi päästä treffeille, eikä se varmaan yllätä ketään.
Vielä kun lihavuudelleen voi tehdä jotain toisin kuin rumuudelle tai vaikka pituudelle.
Voikos sun tyhmyydelle tehdä mitään, onko ollut lääkärin kanssa puhetta?
Läheppä läzki lenkille!
Buahahaa, et edes suomea osaa, tuskinpa paljon muutakaan.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta itseäni jäi kummastuttamaan kovasti jutun väite: "Huomaamatta voi jäädä, että lihavuuteen vaikuttavat myös monet sellaiset asiat, jotka eivät ole yksilön hallittavissa, kuten perimä, taloudellinen asema, koulutus ja sosiaali- tai yhteiskuntaluokka."
Sen ymmärrän, että ihminen ei voi hallita sitä, keiden lapseksi syntyy ja millaiset lähtökohdat saa elämäänsä, mutta eiköhän esimerkiksi koulutukseen (ja sitä kautta hankittaviin työpaikkoihin ja mahdolliseen sosiaaliseen nousuun) voi jokainen omilla valinnoillaan vaikuttaa. Vai hyväksymmeko ajatuksen, että koulussa pärjääminen on ainoastaan geeneistä kiinni? Että omalla ahkeruudella ei voi vaikuttaa lainkaan siihen, mihin elämässä päätyy? Luulin, että rot*tiede ei ole enää tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas kumma aihe. Ihmislajin evoluutio on suosinut aina terveitä ja tietynlaiset piirteet omaavia yksilöitä. Niin se on aina ollut. Sitä on ihan turha yrittää muuksi selittää. Ei ole siis mitään järjestelmällistä painosyrjintää vaan evolutiivista valintaa.
Tosin jotkut ihmiset pitävät ylipainoisista ihmisistä seksuaalisesti. Joten kyllä heilläkin on ottajia.
Tähän on yksi, hyvin dokumentoitu poikkeus. Esimerkki on graavi, älä lue jos olet herkkä.
——————
Kun puna-armeija valloitti toisessa maailmansodassa Saksan, raiskaaminen sai hirvittävät mittasuhteet. Kaikenlaisia ja -ikäisiä naisia raiskattiin, mutta noissa erityisolosuhteissa tuhdit naiset olivat halutuimpia. Tähän vaikutti ilmeisesti sota-aika ja ruokapula. Merkittävä osa siviileistä oli jonkin verran aliravittuja.
Ilmeisesti suvunjatkamisvietti aiheutti tuhtien naisten piinan. Heidän koettiin (ehkä alitajuisesti) olevan paremmassa kunnossa lapsen saamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä lihavuutta (tai laajemmin ulkonäköä) ja parisuhteita koskevissa keskusteluissa mua ärsyttää pinnallisuus ja sokeus argumentoinnissa. Jos sanoo, että ei halua deittailla ylipainoista ihmistä koska ylipaino ei miellytä ulkoisesti tai ei pidä lihavan ihmisen oletetusta elämäntavasta, se on kehäpäätelmä eikä vielä selitä yhtään mitään. Pitäisi osata kysyä, miten tietyt ulkonäköarvostukset sosiaalisesti syntyvät ihmisyhteisöissä ja millaisia ominaisuuksia tietynnäköisiä kehoja ja niitä kantavia ihmisiin liitetään. Ne eivät ole kiveen hakattuja tai taivaasta meille tipahtaneita, vaan ovat muuttuneet ja muuttuvat ajan saatossa ja paikasta toiseen. Niitä yksilöiden ja yhteisöjen pitäisi pystyä tarkastelemaan kriittisesti ja kysyä, olisiko jokin muu ajattelu ja toiminta mahdollista.
Hyllyvä ihra inhottaa, koska se ei kerro lajityypillisestä elämäntavasta. Vai kuvitteletko, että paleoliittinen metsästäjä-keräilijä jäljitti mammuttia tuollaisessa kunnossa? Ei. Tutkimusten mukaan paleoliittisten naisten käsivarretkin olivat vahvemmat kuin nykyään olympiasoutajien (tämä pystytään luista päättelemään). Meidän lajityypillinen olomuotomme on olla lihaksikas ja hyväkuntoinen.
Yksikään lajityypillistä elämää viettävä eläin ei ole lihava. Eri eläinlajeilla on toki erilaiset rasvavarastot (merinisäkkäät tästä ääriesimerkkinä), mutta lajin sisäistä vaihtelua sen suhteen ei ole. Esim. kotoisista hirvieläimistämme kaikki keräävät rasvaa kesällä ja laihtuvat talvella, kun ravintoa on niukemmin. Mutta yksikään ei kerää millään ilveellä niin paljon rasvaa, että olisi ihmisilmaisuin "obeesi". Eli merkittävästi rasvapitoisempi kuin lajitoverinsa.
Ihmisilläkin on sen verran vaihtelua, että perinteisellä ruokavaliolla inuiitti on hiukan rasvapitoisempi kuin masai. Koska pohjoisilla leveysasteilla tarvitaan enemmän vararavintoa ja eristettä. Mutta perinteisillä ruokavalioilla ei tule hyllyväksi ihrakasaksi -sellainen kuin ei pystyisi pitämään itseään hengissä. Luonnonoloissa ei voi olla niin lihava, että on vaikea kumartua tai istua ja nukkua maassa.
On turha syyttää jotain "ylhäältäpäin annettuja kauneusihanteita" kun kyse on ihan siitä, että ihmisen ruumis on toimintakykyisin tietyssä olomuodossa. Eikä se olomuoto ole obeesi. Vain suuren osan elämästään vedessä viettävillä eläimillä on varaa suuriin rasvakerroksiin: vesinisäkkäät ja esim. virtahevot.
Yksikään lajityypillistä elämää elävä eläin ei myöskään liiku kuluttaakseen energiaa vain kuluttamisen ilosta. Eivätkä ne käytä muuta kuin lihasvoimaa liikkuakseen pitkiä (tai lyhyitä) matkoja. He myös etsivät ruokansa muualta, kuin supermarketista tai drive-inistä, toisinaan siinä onnistumatta.
Jos tuolle linjalle lähdetään, ainoastaan luonnonkansat elää jokseenkin ihmiselle "lajityypillistä" elämää.
Jotenkin hassua että ylipainokauhistelussa se kohdistuu aina naisiin, ei ikinä miehiin. Joku kommentoi että katukuvassa nykyään pistää silmään nuorten naisten ylipaino. Miksei miesten ylipaino?? Miehet on niin sokeita. Eikä ne nuoret naiset ole kaduilla miesten, etenkin vamhojen ukkojen piristeeksi. Miksi muuten tää läskikauhistelu tulee aina miehiltä jotka ylipainoisia tai muuten vaan rapakuntoisia jotka makaa sohvalla??
Turhaan keskitytte naisiin, kun miehet on ylipainoisempia kuin naiset. Ylipainoiset miehet etsii hoikkaa naista mutta kun urheilulliset haluaa toisen urheilijan. Ylipainoisista naisista varmaan jotkut etsii hoikkaa miestä mutta yleensä he haluavat miehen joka kohtelee hyvin ja on joku. Kohtaanto-ongelma deottimarkkinoilla. Sama kun miehet etsii nuorta naista ja nuoret naiset oman ikäistä. Joo saahan sitä olla kriteerejä jos ei haittaa että sitten sitä on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas kauheaa syrjintää. Rumia ihmisiä 'syrjitään' myös, eli on vaikeampi päästä treffeille, eikä se varmaan yllätä ketään.
Vielä kun lihavuudelleen voi tehdä jotain toisin kuin rumuudelle tai vaikka pituudelle.
Voikos sun tyhmyydelle tehdä mitään, onko ollut lääkärin kanssa puhetta?
Läheppä läzki lenkille!
Buahahaa, et edes suomea osaa, tuskinpa paljon muutakaan.
Otappa lizää bullaa! Ja gaggua!
Jotkut ovat pöljiä.
Mutta yleisesti hoikka versio samasta ihmisestä on terveempi, ja miellyttää silmää enemmän.