HS: Liian iso treffeille

Vaikka ymmärrän kulttuurin vaikutuksen ns. yleisten kauneusihanteiden suhteen, ovat seurustelukumppanin valintaan vaikuttavat mieltymykset aina henkilökohtaisia. Mielestäni jotenkin kapeakatseinen juttu ja ottaa päähän, koska kuten joku jo aikaisemmin mainitsi, niin jotkut ihmiset tai ihmisryhmät kun oikeasti voivat kokea syrjintää eri elämänalueilla ja siinä on kyse aivan eri asiasta.

Sitä paitsi ainakin omasta lähipiiristäni tiedän mieheni ystävän, jonka kaikki tyttöystävät ovat olleet poikkeuksetta selvästi isompikokoisia ihmisiä. Hän on itse normaalipainoinen. Tämä on vain hänelle ilmeisesti asia, josta viehättyy enkä usko, että häntä saisi harkitsemaan kumppanikseen hoikkaa naista, vaikka kuinka kyseenalaistaisi hänen mieltymyksiään.

Jos on liian iso treffeille, niin se täysin oma vika. Ei kenenkään muun.

Mulle 40v miehelle kyllä kelpaavat ”plussakokoiset” naiset oikein hyvin, mutta jossain menee raja. XXL ja siitä ylöspäin on jo liikaa.

Nautin tästä hulluudesta. Koska tässä hyysäämisessä nähdään se iso kuva, että mihin tämä johtaa. Itse elän aktiivisesti ja haluan sellaisen kumppanin. Minä en oikeastaan siis syrji, mutta kukaan lihava ei ole halunnut lähteä mihinkään, edes juoksulenkille esim 15km. Nyt syrjin sitten niitä jotka eivät halua lenkkeillä 🤫 syrjin myös niitä jotka eivät ole onnellisia jo ennen sitä parisuhdetta. En halua että kumppanilla on epäterveelliset elintavat, mutta pian sekin on kai väärin. Suurin kysymys on että syrjiikö lihavat lihavia ja jos syrjivät niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Hyvää keskustelua, ap!

Sen verran korjaisin, että pallo on kyllä sekin ollut haluttu muoto: niinä aikoina kun vain rikkailla oli varaa syödä itsensä lihavaksi, se oli aukoton vaurauden merkki ja monen silmissä siitä syystä hyvinkin haluttavaa. Ympäröivä yhteiskunta ja arvot, joiden keskellä olemme kasvaneet siis muokkaavat kyllä kauneuskäsityksiämme. Mutta jos Hesarin artikkelissa annetaan ymmärtää että niitä voisi omalla kohdallaan tuosta vain päättää muokata minkälaisiksi vain, niin ei se kyllä niin yksinkertaista ole.

Itselläni on hyvin vähän ulkonäkökriteerejä puolisoa etsiessä, mutta lihavaan mieheen en ole ainakaan vielä koskaan ihastunut. Lyhyys esim. ei haittaa yhtään. Lihavuus taas on monesti sidoksissa persoonallisuuden piirteisiin, erityisesti sellaisiin joita en itse koe viehättävinä. Poikkeuksiakin tähän pääsääntöön varmasti on, mutta on silti harhaanjohtavaa väittää ettei lihavuudella ja persoonalla/mielenterveydellä olisi minkäänlaista yhteyttä keskenään.

(t. Entinen laiska, tahdoton ja lihava - nykyään aktiivinen, onnellinen ja normaalipainoinen)

Saivartelen tätä historiallista kauneusihannetta vielä eteenpäin: naisilla pallo ei koskaan ole ollut haluttu muoto, vaan korsetilla ja hyvällä ruualla rakennettu rehevä muodokkuus. Miehillä se pallomaha kertoi enemmän vauraudesta - eikä sekään kauneusihanne itsessään, vaan symboli vallalle ja rahalle, eli taloudellisesti turvatulle elämälle.

rantapallo kirjoitti:

Niin, on tosi vaikeaa olla yhtä lyhyt kuin pyöreä.  Ilman vyötäröä ja pienirintaisena. 

Voi sanoa, että on ollut hyvä tuuri syntyä muutama vuosikymmen sitten, nimittäin vielä kasariaikaan onnistui tosi hyvin jopa meikäläiseltä miehen iskeminen ja tainnuttaminen baaritiskillä.  Kyllä olisi jäänyt suku jatkamatta ja perhe perustamatta, jos olisin kakskymppinen vuonna 2021

Tämä.

Tämän näkee muuten 80-luvun TV-sarjoistakin. Ihmiset paljon tavallisempia kuin nykysarjoissa…

Siellä syrjitään myös rumia ja pienirintaisia naisia sekä köyhiä miehiä. Ainoat, joita ei syrjitä on missin mitoissa olevat naiset sekä komeat ja/tai hyvin varakkaat miehet.

"Sosiaalisen median vaikuttaja Miisa Asikainen on huomannut, että pluskokoinen joutuu kohtaamaan vahvoja ennakkoluuloja deittimaailmassa."

Mitä ennakkoluuloja?

Jos profiilikuvissa näkyy todella lihava nainen niin ennakkoluuloksi muodostuu että profiilin takana oleva ihminen on todella lihava? Onko se ennakkoLUULO jos TIETÄÄ että näin on?

Mitävittuanyttaasolenkominätulluthulluksivaimaailmaympärilläni.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Silmäilin artikkelin ja sieltä nousi esiin mm. tämä kohta:

"Harjusen mielestä jokaisen olisi hyvä pohtia, mistä kumppanin valintaan vaikuttavat ulkonäköihanteet ovat syntyneet. On hyvä huomata, että esimerkiksi naisen hoikkuudesta ja miehen lihaksikkuudesta on tekemällä tehty ominaisuuksia, joista viehätymme.

Jos toisenlaisia kehoja näkyisi esimerkiksi mediassa, mainoksissa ja tv-ohjelmissa yhtä paljon, ihanne voisi olla myös jokin muu."

En usko, että on kyse noin yksinkertaisesta asiasta. Kyllä mieltymykset ovat jossain paljon syvemmällä ja saa ollakin. Yhteiskunta ei saa sortaa painon perusteella mutta parin ja seksikumppanin valinta on henkilökohtainen asia ja siinä jokaisella on oikeus etsiä kunnes löytää sellaisen, joka saa sukat pyörimään jalassa ilman että asia pitää järkeillä itselleen.

Itse en ole koskaan viehättynyt hintelistä miehistä eikä se muuksi muuttuisi, vaikka kaikki mainosten miehet muutettaisiin hinteliksi.

Ja minua ei viehätä lihava tai nallekarhumainen, iso mies.

Ei myöskään pottunokkainen tai monen muunkaanlainen, vaan mieltymykseni on aika rajoittuneetkin.

En ole koskaan asunut taloudessa jossa olisi televisio, ja olen lukenut lähinnä sanomalehtiä ja kirjoja.

Mainoksia toki näkee välillä jossain, mutta aika vähällä olen niiden suhteen päässyt.

Nykyään täällä netissä pomppii mainoksia silmille, mutta se on verrattain uusi ilmiö joka tuli kauan sen jälkeen kun mieltymykseni kehittyi.

Muistan jo pikkutyttönä pitäneeni tietyn näköisiä miehiä komeina.

Minä kyllä painosyrjin ja olen nainen. Kun lihavat miehet nyt vain ei itseäni viehätä. Teeskennelläkkö pitäisi?

N41

Jos yksi harrastuksistani on vaellus ja toivon löytäväni seuraa joka jaksaa matkassa viikonkin reissun tiettömässä kairassa niin syyllistynkö syrjintään kun pelkän kuvan perusteella uskon ettei Miisasta ole siihen?

Vierailija kirjoitti:

rantapallo kirjoitti:

Niin, on tosi vaikeaa olla yhtä lyhyt kuin pyöreä.  Ilman vyötäröä ja pienirintaisena. 

Voi sanoa, että on ollut hyvä tuuri syntyä muutama vuosikymmen sitten, nimittäin vielä kasariaikaan onnistui tosi hyvin jopa meikäläiseltä miehen iskeminen ja tainnuttaminen baaritiskillä.  Kyllä olisi jäänyt suku jatkamatta ja perhe perustamatta, jos olisin kakskymppinen vuonna 2021

Tämä.

Tämän näkee muuten 80-luvun TV-sarjoistakin. Ihmiset paljon tavallisempia kuin nykysarjoissa…

Kasarisarjoissa ihmiset tosiaan oli tavallisempia. Suomisarjat ei olleet täynnä mustia, lesboja, homoja ja tranzzuja. Ja yleisesti ottaen ihmiset olivat hoikempia.

Vierailija kirjoitti:

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)

Jos kerran lihavia on enemmän kuin laihoja, miksi he eivät pariudu keskenään? Jos on sinut oman painonsa kanssa, miksi vaatia kumppanilta normaalipainoa?

Mulla on selkäsairaus joka estää vähän kaikenlaista liikunnallista tekemistä. Ymmärrän että en ole sopiva kumppani himourheilijalle, eikä hän minulle. Itse taas en viehäty salimiehistä, vaan viehätyn niistä jotka elävät normielämää ilman ulkonäköpaineita. Näyttävät siltä että nauttivat elämästä. Kaikista isoin turn off ovat itsensä rakastajat, jotka peilaavat, sukivat, kiillottavat, pukeutuvat itseään korostavasti, kasvattelevat hauiksia ja harmittelevat kun vatsan kohdalta saa nahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on selkäsairaus joka estää vähän kaikenlaista liikunnallista tekemistä. Ymmärrän että en ole sopiva kumppani himourheilijalle, eikä hän minulle. Itse taas en viehäty salimiehistä, vaan viehätyn niistä jotka elävät normielämää ilman ulkonäköpaineita. Näyttävät siltä että nauttivat elämästä. Kaikista isoin turn off ovat itsensä rakastajat, jotka peilaavat, sukivat, kiillottavat, pukeutuvat itseään korostavasti, kasvattelevat hauiksia ja harmittelevat kun vatsan kohdalta saa nahasta kiinni.

Liikunta kuuluu normielämään. Rivienvälistä lukee että sinun mielestä ei.

Lihavuus ei ole pelkkä silmien väriin verrattavissa oleva ulkonäköominaisuus. Ex mieheni oli lihava ja voin sanoa että se vaikutti seksiasennoista alkaen kaikkeen. Usein lihavalla voi myös olla kipuilua kehonkuvansa kanssa, eikä itsetunto-ongelmista kärsivä, kehoaan surkutteleva kumppani ole kovin haluttava muutenkaan.

Mun tuntemilla lihavilla on paljon vientiä. Itse taas olen xs kokoa ja erittäin epäsuosittu miesten keskuudessa. Miksi lihavat naiset siis kokevat olevansa epähaluttuja?

N24

Vierailija kirjoitti:

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)

Näitä spekulointeja tulee aina keskusteluun ja aina tulee mieleen että kirjoittajan on hyvin lapsellinen, ajatustapa jotenkin jäänyt jälkeen.

On ihan ok sanoa ettei kiinnosti lihavista. Tuo loppu on naurettavaa. Minä olen laiha ja makaam sohvalla, en todellakaan lähde minnekään lenkille. Sen sijaan tunnen useamman tukevan jotka harrastaa paljon ja elää aktiivisesti. Nämä keskivartalolihavat olisi kuitenkin sinulle parempia kumppaneita kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on selkäsairaus joka estää vähän kaikenlaista liikunnallista tekemistä. Ymmärrän että en ole sopiva kumppani himourheilijalle, eikä hän minulle. Itse taas en viehäty salimiehistä, vaan viehätyn niistä jotka elävät normielämää ilman ulkonäköpaineita. Näyttävät siltä että nauttivat elämästä. Kaikista isoin turn off ovat itsensä rakastajat, jotka peilaavat, sukivat, kiillottavat, pukeutuvat itseään korostavasti, kasvattelevat hauiksia ja harmittelevat kun vatsan kohdalta saa nahasta kiinni.

Liikunta kuuluu normielämään. Rivienvälistä lukee että sinun mielestä ei.

Toisten mielestä ainoastaan salilla käynti ulkonäkötarkoituksessa on liikuntaa. Monille muille meistä liikkuminen noin ylipäätään on liikuntaa. 

Mikähän siinä onkin, että ne omat elämäntavat tuntuu siltä ”normielämältä” ja tulee sellainen harhakuvitelma että suurin osa elää samoin. Äitini esimerkiksi elää tuollaista normielämää jossa liikutaan vain tv:n ja jääkaapin väliä. Nyt koronan myötä on ihanasti saanut unohtaa sen viimeisenkin liikunnan; ruokakaupassa käynnin. Sekin hoituu nyt tilaamalla. Siitä olikin niin hirveästi vaivaa. Ja kaikkihan varmasti inhoaa liikuntaa ja haluaa katsella saippuasarjoja päivät pitkät, sitä normielämää?