Kuuluuko opiskelun olla niin järjettömän vaikeaa?

Jaa-a, kaipa se riippuu siitä, mitä opiskelee. Itse olen kokenut opiskelun aina mielenkiintoiseksi, leppoisaksi ja mukavaksi. Teen tietty parhaani, mutten mitenkään otsa hiessä, ja kaikki numerot on nelosta ja vitosta paria kolmosta lukuun ottamatta. Kieliä opiskelen siis itse, toivottavasti vielä pitkään :)

Jos ehkä vastataan ap:n kysymykseen eli kun yhden kurssin alussa on kynsien varassa kärryssä kiinni niin miten jatkossa tulee käymään?

Noista keskiarvoista sen verran, että Helsingin yliopistossa ei pääse tohtoriopiskelijaksi tästä lukukaudesta alkaen jollei syventävien aineiden ka ole vähintään 4 (Tosin 3.5 pyöristyy neljään).

Nythän yliopistojen rahoitusta myös leikataan jollei opiskelija saavuta 55 op vuodessa, eli odotettavissa on lisää suitsimista opintopisteiden kartuttamiseksi. Tai vaihtoehtoisesti helppoja nollakursseja.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:56"]

Opinnot ovat myös rakenteeltaan tyhmät. Joku käyttöliittymäsuunnittelijakonsultti ei tule ikinä työssään koodaamaan riviäkään, eikä tarvitsemaan jotain tietorakenteita tai käyttöjärjestelmiä vuorotteluineen ja ruuhkanhallintamekanismeineen. Pakko ne on silti lukea, jos aikoo valmistua edes kandiksi.

[/quote]

Nuo on kyllä sellaisia asioita, että saisivat olla jo peruskoulun/lukion opetusohjelmassa, nykyajan kansalaistaitoja. Ei kai kukaan kehtaa itseään kutusua tietotekniikan ammattilaiseksi, edes käyttöliittymäsuunnittelijakonsultiksi jossei ole mitään hajua edes kuinka tulostaa "Hello World" Javalla..?

Samalla tavalla fysiikka aloitetaan perusteista joiden jälkeen sitten erikoistutaan siihen omaan alaan.

[/quote]

Joo, Hello World voidaan opettaa jo peruskoulussa. Minä tosin en alkuunkaan ole sitä mieltä, että ohjelmointi olisi kansalaistaito, sillä se on vielä hyödyttömämpää kuin pakkoruotsi. Vähäisellä kielitaidolla ei tee juuri mitään, oli kyseessä sitten ohjelmointikieli tai luonnollinen kieli, ja aidosti hyödyllisen taidon hankkiminen kestää satoja ja tuhansia tunteja. Tokihan ne yliopistosta valmistuneet kälipuolen ihmisetkin osaavat koodata, ainakin jonkin verran, mutta yleensä eivät niin hyvin, että voisivat toimia ohjelmistoprojekteissa koodaajana. Niissäkin hommissa yliopiston käyneitä toki on, vaikka yliopiston tehtävänä ei olekaan kouluttaa koodareita.

Tietorakenteet ja käyttöjärjestelmän toiminta käyttöliittymän ulkopuolella etenkään eivät ole minkäänlaisia kansalaistaitoja, vaan teoreettista tietoa, jota suuri osa alan ihmisistäkään ei mihinkään tarvitse. Korkeintaan siihen, että osaavat ostaa oikeanlaisen tietokoneen, kun tietävät kuinka monta prosessoria siinä on, ja tietävät kannattaako ylimääräisistä mitään maksaa. Ei paljoa minuakaan kiinnosta, millä menetelmällä käyttöjärjestelmä tässä jakaa resursseja palstan, muiden auki olevien ikkunoiden ja musiikin kuuntelun välillä, enkä tietoa voi mistään tarkistaakaan. Hyvin toimii ja se riittää, vaikka ne vuorotteluteoriat (ainakin periaatteessa) tiedänkin. Vannon, etten koskaan tule sitä tietoa tarvitsemaan, sillä en tule hakeutumaan sellaisiin hommiin, jossa kyseistä tietoa käytetään.

[/quote]

Tärkeintä olisikin innostaa lapsia. Monessa maassa jo koodausta opetellaankin. Se, ettet käyttäisi työssäsi esimerkiksi matematiikkaa tai historiaa ei tarkoita että niitä ei tulisi opettaa. Tätä kutsutaan yleissivistykseksi. Kun lapsilla on hajua mitä ohjelmointi edes on, voi monella herätä siihen innostus vapaa-ajalla jossa sitten opitaan tarvittavat taidot. Kyllä Roviot ja Supercellit on niitä tuleivaisuuden yrityksiä Suomessakin ja koodari on se joka lyö leiville näillä markkinoilla.

Jos vaihdetaan se Ruotsi tähän? Se kun on hyödyllinen vain kansalaisten simputtamiseen.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:33"]Ei matikka ollut minusta ainakaan opiskelujen alussa vaikeaa. Toki yliopisto-opiskelu kuitenkin yleensä on vaativampaa kuin lukiossa. Minäkin olin tottunut lukiossa siihen, että sain hyviä arvosanoja vähällä vaivalle, mutta yliopistossa kertaaminen tenttejä edeltävänä iltana ei riittänytkään.
[/quote]

Meillä taas nimenomaan opintojen alkuun oli kasattu muutama todella vaativa kurssi. Tämä johtui kuulemma siitä, että niin moni tuli suoraan lukiosta ilman pääsykokeita, haluttiin nähdä ja näyttää taso.

Eri yliopistojen vaatimustasoissa on suuria eroja ainakin matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä. Jos täällä joku kertoo, että hänelle matematiikka ei ollut yliopisto-opintojen alussa vaikeaa, niin joko kirjoittaja on ollut vuosikurssinsa 2-3 parhaan opiskelijan joukossa tai vaihtoehtoisesti hän on opiskellut yliopistossa, jossa vaatimustaso on selvästi alhaisempi kuin eräissä toisissa suomalaisissa yliopistoissa. Opiskelin itse TKK:lla teknillistä fysiikkaa. Vuosikurssillani lähes kaikki olivat 5-6 laudaturin ylioppilaita, joilla oli matematiikasta laudatur. Siitä huolimatta meistä kaikista matematiikan ja fysiikan kurssit olivat aluksi vaikeita. Kuitenkin suurin osa meistä pärjäsi loppujen lopuksi opinnoissaan hyvin.

Ei siis tarvitse kuvitella olevansa väärällä alalla, jos kurssit tuntuvat aluksi mahdottoman vaikeilta. Sitten voi miettiä asiaa uudelleen, jos ekan vuoden jälkeen ei ole saanut juurikaan kursseja suoritettua tai on saanut niistä kaikista vain arvosanan 1-2, vaikka on tehnyt kovasti töitä. (Jos huonot arvosanat johtuvat siitä, että on opiskelun sijasta keskittynyt vapaa-ajan viettoon, ei vika ole välttämättä sopimattomassa alassa.)

En myöskään kauheasti harmittelisi "turhia kursseja", kuten jotkut täällä tekevät. Minulla on tutkinnossani yli 80 opintoviikkoa fysiikkaa. Yli 10 vuotta sitten vaihdoin tavallaan toiselle alalle (edelleen kuitenkin DI:n koulutusta vastaaviin), enkä ole sen jälkeen ollut lainkaan tekemisessä fysiikan kanssa. En ole kuitenkaan lainkaan sitä mieltä, että suorittamani fysiikan kurssit olisivat menneet hukkaan. Ne olivat hyödyllisiä juuri siksi, että ne olivat vaikeita. Opin niitä suorittaessani opiskelemaan ja ymmärtämään aluksi mahdottoman vaikeilta tuntuneita asioita. Tämä on taito, josta on hyötyä ihan jokaisella alalla.

DI

Mulla on kaksi yliopistotutkintoa ja toisessa on matikka pääaineena. Ja voin sanoa, että yliopiston sisällä ei voi ikinä edes verrata eri aineita vaatimustasoltaan. Kyllä matikka ja fysiikkakin ovat ihan toisessa sfäärissä verrattuna johonkin sosiaalispsykologiaan tai kasvatustieteeseen tai kaupallisiin aineisiin. Matemaattiset aineet on oikeasti vaikeita ja pelkkä läpipääsy kursseista vaatii ajoittain tuhottomasti työtä vs. joku kasvatustieteen tentti, josta saa 5% siitä työstä vitosen, kun matikasta tulee alimmilla pisteillä ykkönen.

Muistan yhden matikan kurssin, jota tentin neljä kertaa. Yleensä kurssit meni kerrasta läpi ja keskiarvo taisi valmistuessa olla siinä kolmosen huiteissa. Mutta tuo ongelmakurssi... Siinä oli vaan jotain sellaista, mikä ei mulle mennyt jakeluun. En osaa sanoa, miksi siitä tuli sen "thermopylai". Ei kauheasti naurattanut, kun kolmannella tenttikerralla luin 3 viikkoa tenttiin 7-10 tuntia päivässä ja vieläkään ei mennyt läpi. Lopulta neljännellä kerralla sitten heilahti toiseksi alimmilla pisteillä. Oikeasti mietin jo, että jääkö mun valmistuminen tästä kiinni. Ostin aidon shampanjapullon ja join sen sinä iltana, kun olin saanut rekisteriin tuosta kurssista ykkösen. Jossain toisessa aineessa ykkönen olisi ollut nolo, ei ainakaan juhlittava.

Arvosanoilla voi olla merkitystä valmistumisen jälkeen tai sitten ei - jollekulle on, toiselle ei. Lähtökohtaisesti voisi kuitenkin ajatella, ettei hyvistä arvosanoista kellekään ainakaan haittaa ole. Kilpailu työpaikoista on kovaa, eikä vastavalmistuneena välttämättä kauheasti muita näyttöjä osaamisesta ole kuin arvosanat. Itse työllistyin valmistumiseni jälkeen vaativahkoon asiantuntijatehtävään. Kysyin esimieheltäni valinnan jälkeen, millä perusteilla juuri minut valittiin. Ensimmäinen asia, jonka hän nosti esille, olivat arvosanat. Arvosanoista ei kuitenkaan puhuttu haastattelussa missään vaiheessa, vaan ne oli katsottu papereista. Hakijoissa oli myös sellaisia, joilla oli vastaavista tehtävistä lähes kymmenen vuoden työkokemus, mutta selvästi heikommat arvosanat. Itse olin kaikista vähiten kokenein haastatteluun kutsutuista.

Ja alkuperäiseen kysymykseen voisin sanoa, että mikäli opiskelu ei kiinnosta, kannattaa miettiä, onko ala sitä, mitä oikeasti haluaa opiskella. Jos opiskelu kuitenkin kiinnostaa, ei varmaankaan ole niin vakavaa, vaikkei saisikaan huppuarvosanoja. Kiinnostus omaa alkaa kohtaan on loppujen lopuksi tärkeintä myös työelämässä jaksamisen näkökulmasta.

Onko siis matematiikka kova vai pehmeä tiede?

Av:lta saa usein lukea että yliopisto-opiskelu ei vaadi muuta kuin perslihaksia =)

Ei matikka ollut minusta ainakaan opiskelujen alussa vaikeaa. Toki yliopisto-opiskelu kuitenkin yleensä on vaativampaa kuin lukiossa. Minäkin olin tottunut lukiossa siihen, että sain hyviä arvosanoja vähällä vaivalle, mutta yliopistossa kertaaminen tenttejä edeltävänä iltana ei riittänytkään.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:18"]

Nyt oikeasti hei. Minulla on keskiarvo 4.1 ja haluan pitää siitä kiinni. Nämä asiat käy mielenterveyden päälle jos annan jatkua.

[/quote]

Et ole ilmeisesti ymmärtänyt, että niillä arvosanoilla ei ole yhtään mitään väliä. Ei yhtään mitään. Miksi stressata turhasta, kun voi keskittyä olennaiseen eli kurssien läpäisyyn?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:33"]

Ei matikka ollut minusta ainakaan opiskelujen alussa vaikeaa. Toki yliopisto-opiskelu kuitenkin yleensä on vaativampaa kuin lukiossa. Minäkin olin tottunut lukiossa siihen, että sain hyviä arvosanoja vähällä vaivalle, mutta yliopistossa kertaaminen tenttejä edeltävänä iltana ei riittänytkään.

[/quote]

Varmaan se riippuu siitäkin, mitä ja missä opiskelee. Minä opiskelin TKK:lla teknillistä fysiikkaa. En tiedä yhtään kurssikaveria, jonka mielestä kurssit eivät olisi alussa tuntuneet vaikeilta.

7

Oli meilläkin fysiikassa usein joitain laskutehtäviä, joita harvat osasivat ennen kuin ne käytiin assarin kanssa läpi. Tenteissä saattoi olla sitten lähes sama lasku, joten kyllä ne kannatti kuitenkin opetella.

Matematiikka on vaikeaa yliopistossa. Matematiikan linjalla on ihan hyväksyttävää, että ei tajua kaikkea. Se, joka tajuaa, on jonkinlainen nero.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:34"]

Et ole ilmeisesti ymmärtänyt, että niillä arvosanoilla ei ole yhtään mitään väliä. Ei yhtään mitään. Miksi stressata turhasta, kun voi keskittyä olennaiseen eli kurssien läpäisyyn?

[/quote]

Kyllä hyvistä arvosanoista on oikeasti hyötyä. Mutta vielä enemmän on hyötyä jatkokursseilla siitä, että on opiskellut peruskursseilla asiat kunnolla eikä ole tyytynyt siihen, että on joten kuten päässyt peruskursseita läpi ja jo unohtanut asiat jatkokursseilla tullessa.

Onko teillä ollut jo tenttejä tai välikokeita? Ainakin minulle oli yllätys se, kuinka helppoja matematiikan tentit olivat harjoitustehtäviin verrattuna.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:34"]

Et ole ilmeisesti ymmärtänyt, että niillä arvosanoilla ei ole yhtään mitään väliä. Ei yhtään mitään. Miksi stressata turhasta, kun voi keskittyä olennaiseen eli kurssien läpäisyyn?

[/quote]

Kyllä hyvistä arvosanoista on oikeasti hyötyä. Mutta vielä enemmän on hyötyä jatkokursseilla siitä, että on opiskellut peruskursseilla asiat kunnolla eikä ole tyytynyt siihen, että on joten kuten päässyt peruskursseita läpi ja jo unohtanut asiat jatkokursseilla tullessa.
[/quote]
Arvosanoja ei kukaan kysele työmarkkinoilla. Päättele hyöty siitä.

T. DI

Mulla on ainoat ykköset kursseista tulleet juurikin matikasta ja tietojenkäsittelytieteestä. Niihin kun ei pysty mutulla ja yleisellä elämänkokemuksella heittämään mitään. Vaikkapa siihen tietokoneen toimintaan toisessta ketjusta, ollaan tosiaan niin abstrakteissa asioissa, vaikka olisi koko elämänsä hakannut näppistä.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 20:32"]

Onko siis matematiikka kova vai pehmeä tiede?

[/quote]

Matematiikka on tieteiden kunkku. Sitä kovempaa jätkää ei ole.