Olisipa kiva keskustella uusperheistä, asialllisesti

Enhän tietysti ikinä voi tietää, mitä kaikkien asioiden takana on, mutta minulla on tämä oma kokemukseni johon vertailen muita.

Meillä on miehellä 2 lasta ja minulla myös 2, yhteisiä on 2. Mieheni lapset vierailevat meillä joka toinen viikonloppu. Kaikki aiemmat lapset ovat suht samanikäisiä ja viihtyvät keskenään, mikä on tosi mukavaa, kun asutaan maalla ja kavereille on pitkä matka.

Kaikki isommat tuntuvat tykkäävän pikkusisaruksistaan, joista molemmat alle kolme vee.

Mieheni ei aina pidä minun lapsistani, enkä minä hänen, koska lapsemme ovat täysin erilaisia. Toiset suulaita, toiset tuppisuita, toiset tunteellisia, toiset jäyhiä.

Sitten siihen ongelma-asiaan, kun jatkuvasti huoltajat valittavat lastensa nuivaa kohtelua. Haluaisin ottaa puheeksi sen, että miten nämä etät kompensoivat sen, etteivät lapset koskaan saa viettää aikaansa enempää kuin sopimuksessa lukee tämän kaukovanhemman kanssa? Varmasti jokainen normaali isä tahtoisi seurata lastensa kasvua, mutta jos etävanhemmuus on kestänyt jo vuosikausia, niin voisiko olla mahdoton ajtus, että se oma perhe, jonka kanssa kuitenkin viettää yli puolet ajastaan, alkaa tuntua tärkeämmältä kuin nämä harvoin vierailevat omat lapset. Varsinkin kun monesti etän tärkein rooli tuntuu olevan sen maksajan.

Meillä on taiteiltu näin jo vuosikausia, ja varmaan mennään vielä vuosia eteenkinpäin, mutta rohkenen sanoa, ettei ole ihme, jos mies/nainen kiintyy enemmän niihin lapsiin, jonka kanssa viettää aikaa, kuin niihin lapsiin, jotka käy vaan silloin tällöin. Herätkää äidit, eivät miehetkään mitään koneita ole, jos tapaamiset eivät suju, niin vaikea on suhdetta pelkän saldon perustellla kehittä. Antakaa kaikille lapsille mahdollisuus viettää paljon aikaa isän/äidin kanssa!