ihan järkyttävä ahdistus

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 14:52"]

Tuntuu että pimahdan kohta. Onko muita ahdistuneita linjoilla?

[/quote]

On. Pitää vaan muistaa, ettei aidosti ole tulossa hulluksi ja se on vain oire siitä korkeasta ahdistustasosta.

Ei nyt. Nuorempana oli järkkyä ahdistusta.

On. Otin juuri rauhoittavaa koska on tunne että kuolen muuten. Tai lähinnä että tapan itseni koska tämä olo on vain kestämätön. Helpottaa jo, mutta en enää tiedä miten kauan tätä kuuluu kestää. Mutta kyllä se varmaan siitä. Kunhan tarpeeksi kauan saa taitettua ne olojen pahimmat kärjet ettei ehdi tehdä epätoivoissaan mitään tyhmää. Paljon, paljon tsemppiä ap. Elämä tuntuu toivottomalta mutta me ei voida muuta kuin hampaita kiristellen yrittää jaksaa ja jatkaa.

Täällä yks. Tänään taas on huonompi päivä. Aamu oli ihan järkky, sydän hakkas tuhatta ja sataa, oksetti ja vatsaa väänsi. Nyt hieman helpompi olo. Pakenen oloa kotitöihin, niin en ajattele asiaa niin paljon. Kohta iskee se tolkuton väsymys kun aamun taistelin sitä ksrmeaa oloa vastaan.
Luomuna mennään ilman lääkkeitä.

On todellakin. Olen ollut viimeiset 6 vuotta enemmän tai vähemmän ahdistunut. Mulla diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja saan silloin tällöin paniikkikohtauksia. Tuntuu ettei saa henkeä. Mulla sairaus hankaloittaa elämää ja usein tuntuu, etten jaksa enää. En saa nukuttua, enkä osaa tehdä asialle mitään. Keskustelemassa käyn, mutta puhuminen on hankalaa.

On. Ja bentsot on loppu! 

Mulla auttaa ahdistukseen hengitysharjoitukset, meditaatio ja midfulness. Mutta helvetti se vaatii työtä. Harrastan suunnilleen itsehypnoosia. Ainut vaihtoehto. 

Bentsoja on, mutta yritän olla nyt käyttämättä. Syksy kun tästä vaan pimenee ja taloudellinen ahdinko syvenee... 

Mä haluaisin puhua jollekin tästä ahdistuksesta mutta en oikein osaa varata aikaa mihinkään kun se on jotenkin hirveän iso askel... enkä oikein tiedä mitä puhuisinkaan kun en osaa selittää tätä oloa kovin hyvin

Ahdistaa ihan helvetisti jääkö tässä kuussa jotain laskuja maksamatta. Onneksi tää henk.koht. kassakriisi on vain väliaikainen. Toivottavasti. Auttaiskohan tähän ahdistukseen pala juustokakkua ja kuppi kahvia...

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 15:19"]Ahdistaa ihan helvetisti jääkö tässä kuussa jotain laskuja maksamatta. Onneksi tää henk.koht. kassakriisi on vain väliaikainen. Toivottavasti. Auttaiskohan tähän ahdistukseen pala juustokakkua ja kuppi kahvia...
[/quote]

Olisipa omakin ahdistus helpotettavissa kakkukahveilla....

Mullakin on usein ahdistusta ja pahimmat oireet ikävuosina 20-26 vähän elämäntilanteesta vaihdellen. Joskus olo on niinkin kauhea ollut että olen oikeasti miettinyt että jos en kestä sitä enää niin on pakko tappaa itseni. Ahdistus loppuu itsekseen yleensä yhtä nopeasti kun on alkanutkin, mutta kamalaa se on. Joissain elämäntilanteissa esim. vaikea parisuhde, työttömyys sitä on enemmän ja sitten kun meno on tasaisempaa niin ahdistus on vähäisempää ja helpommin hallittavissa. 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 15:11"]

Mä haluaisin puhua jollekin tästä ahdistuksesta mutta en oikein osaa varata aikaa mihinkään kun se on jotenkin hirveän iso askel... enkä oikein tiedä mitä puhuisinkaan kun en osaa selittää tätä oloa kovin hyvin

[/quote]

Ainakin jos on varaa mennä yksityiselle, ei tuollaisia tarvitse yhtään miettiä. Sinä olet maksava asiakas ja siksi arvostettu. Ei sen tarvitse olla iso askel esim. terapeutille varata aikaa. Joillain tarjoajilla on jopa sellaisia nettikonsultaatioita, että voi vaikka sähköpostitse ensin vähän jutella terapeutin kanssa ja miettiä yhdessä olisiko terapia oikea apu, ja sitten vasta päättää lähteekö itse terapiaprosessiin. 

Esim. Helsingissä on tällainen paikka josta saa myös verkkoneuvontaa https://vastaamo.fi/psykoterapia/helsinki?gclid=CMr7y9vH3sECFSXKtAodrBgApg 

Mullakin on välillä paha ahdistuneisuus ja pakko-oireinen häiriö. Kaikkein inhottavinta on se, että muut,terveet ihmiset eivät tunnu tajuavan miten vaikea olo voi olla, eikä ahdistusta saa itse päättämällä loppumaan.
Yleensäkkään mielenterveyden ongelmia eivät terveet ymmärrä vaan jotenkin väheksyvät ja halveksivat, pitävät tyhminä.

Ahdistuneisuus todellakin voi aiheuttaa ihan oikean työkyvyttömyyden.on olemassa myös fyysisiä sairauksia jotka aiheuttavat mm.ahdistuneisuutta, kannattaa sulkea ne aina pois ennen psyykelääkkeiden käyttöä. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta joka aiheuttaa ahdistuneisuutta ja hengen haukkomista.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 16:09"]Mullakin on välillä paha ahdistuneisuus ja pakko-oireinen häiriö. Kaikkein inhottavinta on se, että muut,terveet ihmiset eivät tunnu tajuavan miten vaikea olo voi olla, eikä ahdistusta saa itse päättämällä loppumaan.
Yleensäkkään mielenterveyden ongelmia eivät terveet ymmärrä vaan jotenkin väheksyvät ja halveksivat, pitävät tyhminä.

Ahdistuneisuus todellakin voi aiheuttaa ihan oikean työkyvyttömyyden.on olemassa myös fyysisiä sairauksia jotka aiheuttavat mm.ahdistuneisuutta, kannattaa sulkea ne aina pois ennen psyykelääkkeiden käyttöä. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta joka aiheuttaa ahdistuneisuutta ja hengen haukkomista.
[/quote]

No hoida se kilpirauhanen.

Ahdistaa. Minulla tämä on ajoittaista/jaksoittaista, vanhemmiten onneksi helpottanut nuoruusvuosiin verraten. Nyt tuli viikonloppuna otettua vähän viiniä ja se sotkee aivokemiani pitkäksi aikaa ja ahdistus on taattu. :/ Onneksi on opamoxia, koitan välttää viimeiseen asti nykyään, mutta joskus vaan on pakko kun tuntuu että kuolee. No, oma vika tällä kertaa, mutta olo on ihan sama "syyttömänäkin".

Olen nyt yrittänyt taistella lähes olemattomien yöunien kanssa, nyt kolme vuotta putkeen töitä ilman lomaa.. suihkuunkin pääseminen tuntuu käsittämättömän vaikelta, helposti viikko käymättä. En uskalla avata laskuja, ahdistus on aivan käsittämätöntä. Väitän että osaan ja kestän erittäin paljon mutta eikai se ole ihan normaalia että aamulla matkalla töihin pysähdyn välillä oksentamaan.

Ja sitten vielä kaikenlainen kuoleman ja tapaturmanpelko ja mikään ei mikään kiinnosta, yksikään asia mistä toedän pitäväni ei kiinnosta. Kaikki tuttavani pitävät minua erittäin iloisena ja positiivisena ihmisenä ja ovat jopa kateellisia. Olen siis maisteri peittämään tunteeni ja olotilani, pahimmat tärinä ja hikoilu kohtaukset selitän krapulalla (en juo lähes ollenkaan) olen käynyt monella lääkärillä mutta vielä ei ole kunnon apua tullut. En ole itsetuhoinen, olen epätoivoinen. Hyvä ystäväni sanoi että olen liian ylpeä kertoakseni lääkärille oikeasti mitä tunnen. Masennus muodostui pitkän stressin ja työpaikka kiusaamisen seurauksena.