Tarinoita eron jälkeen

Tinderiin ja kävelytreffeille. Huomasi, että on paljon kivoja miehiä vapaana...

Ero tuli voimaan pari viikkoa sitten, joten kovin paljon uusia asioita ei ole vielä aloitettuna. Mutta erilleen muutosta asti on ollut ihana rauha eikä kertaakaan ole tullut päättynyttä suhdetta ikävä. Varmaan olotilaan heijastuu se, kuinka jokainen kivi tuli käännettyä. Aina voi toki miettiä, olisiko jokin kivi pitänyt kääntää useasti tai olisiko jossain jemmassa lisää kiviä, mutta siihen ei riitä ihmisellä ikä eikä terveys.

Mulla meni eron jälkeen aika pitkään, reilu vuosi ennen kuin alkoi ns. haava parantumaan. Ero tapahtui äkillisesti ja arvaamatta, enkä itse olisi tahtonut erota. Se kipu oli jotain mieletöntä, en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin päättynyttä suhdetta, niitä asioita mistä eron vuoksi täytyi luopua (miehen perhe, pois muuttaminen, yhteinen ystäväpiiri) ja sitä pohjatonta kipua minkä ero aiheutti. En jaksanut nousta sängystä aamuisin ylös, en syönyt, maailma oli kovin synkkä silloin. Luulin, että tuo mies oli minulle se oikea, ja olin varma että olin menettänyt jotain mitä en enää koskaan saisi takaisin. No, sitten kun tapasin sen keneen oikeasti rakastuin, huomasin että tuo mies josta eroaminen aiheutti suunnatonta tuskaa, ei ollutkaan ns. Se Oikea. Noin kaksi vuotta eron jälkeen olin taas oma itseni, ja paljon onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Sitten tapasinkin koirapuistossa nykyisen mieheni, johon rakastuin ihan uudella tavalla.

Ero voi olla ihan julmetun synkkä tilanne, mutta onneksi myrskyn jälkeen on poutasää. :)