"Tee kaksi lasta pienellä ikäerolla, niistä tulee parhaat kaverit" . "Nyt on rankkaa mutta helpottaa kun kasvavat". PAS KAA

Sulla on vastuunpakoilijamies, ei sellaisesta ole muutenkaan apua, saati teinimonstereiden kanssa. Mutta homma kuitenkin voiton puolella, vielä juhlavuodet ja sitten se on ohi. Palkitsee sitten kun ovat aikuisia.

Pienet ikäerot todellakin on syvältä. Hyvä, että joku uskaltaa avata sanaisen arkkunsa siitä ja kertoa miten homma oikeasti menee.

Harmi vaan, ettei viesti yleensä ehdi tavoittaa niitä vauvakuumeisia pienen vauvan äitejä ajoissa, jotka eivät ensimmäisestä uhmastakaan vielä mitään tiedä.

Mutta ei suin ja surminkaan kannata siihen vapaaehtoisesti lähteä.

Niin tuttua. Ihanaa että joku uskaltaa puhua👍

Omaa harkintaa voi käyttää.

Mun tytöillä on ikäeroa 1 minuutti. Hyvin ovat tulleet toimeen koko ikänsä ja nyt teini-ikäisenäkin tekevät paljon asioita yhdessä. Pientä kinastelua on mutta ei mitään isoja riitoja. Viimeiset 15 vuotta heidän kanssaan on ollut elämäni parasta aikaa!

Meillä oli myös ikuista tappelua, mutta puolentoista vuoddn ikäeron pojat eivät riidelleet pelkästään sanoin vaan myös nyrkein. Oli todella raskasta aikaa. Se loppui vasta kun muuttivat omilleen ja nyt 24 ja 23 vuotiaina ovat parhaat kaverit. Mulla ja siskollani oli samanlaista. Vuoddn nuorempi sisko oli pelkkä kiusankappale mut nyt ei olla riidelty 30 vuoteen :)

Tämä ei sua tietenkään nyt auta, mut samanlaista se on melkein kaikilla. Huumori auttaa kun et sä niitä lapsia muuttaakaan voi.

Lapsia ei voi muuttaa, mutta kyllä heitä voi ja pitää kasvattaa. Se on vanhempien velvollisuus, kun ovat lapsia tehneet. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä!!! Jos ei jaksa lapsia kasvattaa, kannattaa miettiä kannattaako niitä sitten tehdä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun tytöillä on ikäeroa 1 minuutti. Hyvin ovat tulleet toimeen koko ikänsä ja nyt teini-ikäisenäkin tekevät paljon asioita yhdessä. Pientä kinastelua on mutta ei mitään isoja riitoja. Viimeiset 15 vuotta heidän kanssaan on ollut elämäni parasta aikaa!

Kaksoset on eri asia kuin vuoden ikäerolla olevat sisarukset. Kaksosilla on aivan eri tasolla oleva yhteys toisiinsa.

Tosi hienoa, lyödään lyötyä! Mitä epätoivoista äitiä auttaa että tullaan kertomaan, että omapa on vikasi ja mitäs olet huono kasvattaja. Ja ei meillä vaan riidellä, meillä kyllä on niin auvoisaa. Opetelkaa empatiaa.

Minulla on siskoni kanssa vajaa 2v ikäeroa, tappelimme ja riitelimme koko lapsuuden ja ihan siihen saakka kunnes muutin omilleni.

Nyt aikuisina olemme ihan hyvissä väleissä.

Omilla lapsillani on 5v ikäeroa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ikäeroon.

Ovat leikkineet yhdessä ikäerosta huolimatta, ei riitelyä. Esikoisesta oli myös suuri apu pikkusisaruksen hoidossa.

Nyt esikoinen on jo 20v ja asuu omillaan, pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä.

Minä en olisi ikinä uskaltanut 12-vuotiaana puhua noin rumasti kotona. En ole puhunut myöhemminkään. Miksei vanhemmat jyrähdä, että noin ei siskolle puhuta eikä asioita selvitetä riitelemällä? Onnea teini-ikään...

1v8kk ikäero pojilla, molemmat vieläpä nepsyjä. Alkuun tietenkin oli rankkaa, kun kaksi pientä samaan aikaan. Päiväkoti-ikäisenä alkoi sitten helpottaa ja nyt ovat hyviä kavereita. Toki välillä riitaa, mutta harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei voi muuttaa, mutta kyllä heitä voi ja pitää kasvattaa. Se on vanhempien velvollisuus, kun ovat lapsia tehneet. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä!!! Jos ei jaksa lapsia kasvattaa, kannattaa miettiä kannattaako niitä sitten tehdä ollenkaan. 

Minulla on 2 poikaa, he tuntuvat vihaavan toisiaan ja ovat hirveitä toisilleen. Onneksi ei mitään fyysistä, mutta eivät vain tule toimeen. Ikäeroa on vähän yli 2 vuotta.

Kumpikin ovat olleet suosittuja kavereita ja pyydetty kesämökeille ja lomille mukaan, kehuttu kuinka hienosti käyttäytyviä he ovat, kohteliaita ja ystävällisiä. Se vain ei näy heidän keskinäisissä suhteissa yhtään. Olemme kasvattaneet siis heidät mielestäni hyvin mutta emme voi sille mitään että ilmeisesti kemiat eivät kohtaa. Hekin ovat kuitenkin ihmisiä joilla on oma temperamentti, ihan kaikkea ei voi vanhempi päättää.

Mun siskoilla 11kk ikäeroa ja ovat kuin paita ja perse. Piebenä tappelivat, mutta teini-iästä asti ollleet hyvät kaverit. Ovat nyt kuusikymppisiä. Minä taas olen jäänyt yksin, kun olen alle 50v.

On kyllä varmasti rankkaa olla yksin vastuussa.

Mutta nyt on ihan viimeinen hetki laittaa rajat ja sanktiot tuollaisesta käytöksestä. Jos mun aikana puhuu perheenjäsenelle noin, ei hyvä heilu.

T. Viiden lapsen äiti

Onko toinen tytär siis lesbo ja tämä ärsyttää toista?

Minulla on viisi lasta ja vanhimman ja nuorimman ikäero 4 vuotta (yhdet monikot, 4 tyttöä ja 1 poika). Esikoinen on nyt 11. Tappelevat kyllä juu kuten varmasti kaikki sisarukset mutta paljon on myös hyvää aikaa jolloin kaikki puhaltavat yhteen hiileen. En salli rumaa kielenkäyttöä enkä toisten haukkumista. Sisarusten välillä osa riitaantuu herkemmin ja toisilla henkilökemiat natsaavat paremmin, mutta ei voi vetää mitään johtopäätöstä että pieni ikäero olisi aina negatiivinen asia. Onhan tuo ihana seurata lasten yhteisiä puuhia ja suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät enää pidä kuria lapsilleen? Ennen vanhaan tuon mallin puheista olisi tullut kuritusta siihen malliin, että olisivat muistaneet sen vielä aikuisinakin.

Sisarukset voivat olla luonteiltaan täysin erilaiset. Se ei kurittamalla muutu.

"Tein näin, kun kuvittelin, että se olisi hyvä juttu. Asiat eivät menneetkään niin kuin kuvittelin ja nyt harmittaa." En oikein ymmärrä mistä näin suuri harmitus syntyy, ikään kuin pitäisi löytää joku muu syyllinen kuin itse... Ai niin, mies on koko ajan ollut ihan pyllystä, sekään ei toiminut yhtään niin kuin kuvittelin... Elämä on.

Jaa. No meillä on neljä viiden vuoden sisään mahtuvaa muksua, ja pääasiassa nätisti nuo yhdessä puuhaavat. Tietysti aina välillä tulee sanaharkkaa ja joskus ihan pienenä muksivatkin joskus toisiaan, mutta tuollainen puhe ei kyllä meillä menisi läpi ollenkaan vaan siitä tulisi välittömiä seuraamuksia. Ei niin että sellainen tulisi edes mieleensä. Ihan alusta pidettiin se linja, että lapset kohtelevat toisiaan nätisti, ja vähän jopa yritettiin hienovaraisesti rakentaa tiimihenkeä ja sellaista he vastaan vanhemmat -henkeä (eli saattoivat päästä pienestä koirankurista "huomaamatta" kuin koira veräjästä jos pitivät yhtä). Vanhin aloittaa ensi vuonna lukion, ja hyvin on tuo poppoo hitsautunut yhteen.