Muistatko kun Gunnarit julkaisi Illusion-levyt 30 vuotta sitten?

Erotatteko Adlerin ja Sorumin soittoa toisistaan?

Kummasta tykkäätte enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin kun nämä oli sellainen viimeinen aidosti hullu ja vaarallinen rock-bändi eikä edes esittäneet. Ja ihan oikeasti hyviä muusikoita.

Tässäpä se. He eivät todellakaan esittäneet, toisin kuin monet aikalaiset L.A-bändit. Homma vaan eteni omalla painollaan. Väliin tuli hienoja levyjä jamahtavia keikkoja, väliin mellakoita ja tappeluita ja sekoilua keikoilla, väliin pompöösejä musiikkivideoita, väliin heroiinista sekaisin olevia soittajia. Jne. Ja sirkus kulki. Eihän tuollaisesta voi olla tykkäämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Erotatteko Adlerin ja Sorumin soittoa toisistaan?

Kummasta tykkäätte enemmän?

Erotan ja selvästikin. Adler soittaa groovimmin/löysemmin, Sorum on teknisempi ja metallisempi. Pidän enemmän Adlerista, vaikka Sorum on ammattilainen. Steven oli kuitenkin osa sitä alkuperäistä kokoonpanoa ja saundissa oli oma hieno tatsinsa. Harmi kun veti homman vihkoon.

Tärkein oli kuitenkin Izzy. Hänen poislähtönsä aloitti syöksykierteen. Enkä puhu nyt soittajankyvyistä, vaan biisintekotaidoista ja kokonaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan ollut parempi julkaista vain yksi albumi, niin olisi yltänyt edes lähelle Appetiten tasoa.

Olisi. Ja olisi tuotettu vähemmän "turpeasti" niin olisi ollut ihan järkyttävän kova levy. Siis on kova nytkin, mutta tiivistämällä olisi saatu Appetiten veroinen.

Mutta muistakaas että myös Lies-albumilla on mahtavia biisejä ja alkuaikojen räkäinen meininki. Julkaistiin muistaakseni -88 tai -89. Joukossa toki hienoja slovareita, kuten Patience ja sitten mielipiteitä jakava One in a Million, joka mielestäni on klassikkokamaa, mutta kyseenalaisten sanoitusten vuoksi täysin unohdettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotatteko Adlerin ja Sorumin soittoa toisistaan?

Kummasta tykkäätte enemmän?

Erotan ja selvästikin. Adler soittaa groovimmin/löysemmin, Sorum on teknisempi ja metallisempi. Pidän enemmän Adlerista, vaikka Sorum on ammattilainen. Steven oli kuitenkin osa sitä alkuperäistä kokoonpanoa ja saundissa oli oma hieno tatsinsa. Harmi kun veti homman vihkoon.

Tärkein oli kuitenkin Izzy. Hänen poislähtönsä aloitti syöksykierteen. Enkä puhu nyt soittajankyvyistä, vaan biisintekotaidoista ja kokonaisuudesta.

Samaa mieltä minäkin, vaikkei Sorumissa mitään vikaa ollutkaan.

GnR:n soundin kuitenkin erotti edukseen muista sen ajan hard rock-bändeistä tuo Adlerin ja Duffin tuoma svengi. Moniulotteisempaa näin.

Eiköhän jokainen yli 40v aiheesta aikanaan edes etäisesti kiinnostunut muista. Moni alle 40v;kin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotatteko Adlerin ja Sorumin soittoa toisistaan?

Kummasta tykkäätte enemmän?

Erotan ja selvästikin. Adler soittaa groovimmin/löysemmin, Sorum on teknisempi ja metallisempi. Pidän enemmän Adlerista, vaikka Sorum on ammattilainen. Steven oli kuitenkin osa sitä alkuperäistä kokoonpanoa ja saundissa oli oma hieno tatsinsa. Harmi kun veti homman vihkoon.

Tärkein oli kuitenkin Izzy. Hänen poislähtönsä aloitti syöksykierteen. Enkä puhu nyt soittajankyvyistä, vaan biisintekotaidoista ja kokonaisuudesta.

Samaa mieltä minäkin, vaikkei Sorumissa mitään vikaa ollutkaan.

GnR:n soundin kuitenkin erotti edukseen muista sen ajan hard rock-bändeistä tuo Adlerin ja Duffin tuoma svengi. Moniulotteisempaa näin.

Se on juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Kävin Anttilasta ostamassa sen ja oli kyllä pienoinen pettymys. Puolet biiseistä oli hyviä ja loput turhia. Olisi mahtuneet parhaat niistä yhdelle levylle.

Äänitin ne parhaat biisit saman tien yhdelle kasetille enkä juuri niitä levyjä enää kuunnellut.

En tiedä onko minulla nyt joku paljon puhuttu valemuisto, mutta muistelisin että tätä levyä jopa jonotettiin aikanaan paikallisen pikkukaupungin Anttilan edessä kun se julkaistiin. Voiko olla mahdollista..

Ostin "Use Your Illusion I" (2 LP) ja "Use Your Illusion II" (2 LP) albumit heti tuoreltaan syyskuussa 1991 varmaankin paikallisen Anttilan levyosastolta. Olen myöhemmin hankkinut nuo samat albumit myös CD-levyinä.

Noita albumeja tuli aikoinaan huudatettua hyvinkin paljon yhdessä "Appetite for Destruction" (LP) ja "GNR Lies" (LP) ohella.

Harmi että nykyisin ei ole tullut enää samanlaisia "isoja rockbändejä" kuin vielä 1990-luvulla oli.

siihen aikaan nice boys didn´t play rock n roll.. ei oltu koulutettuja ja formiin sopivia äidin unelmavävyjä, vaan narkkaavia katujätkiä jotka teki biisit ympäröivästä todellisuudesta. aika aikaa kutakin..