aikuisopiskelijana ryhmäytyminen

Aloitin 35-vuotiaana ammattikorkeassa ja olin ainoa vanhemman ikäryhmän edustaja omalla ”luokallani”. Muut suoraan lukiosta tulleita tai välivuoden armeijan takia pitäneitä. Aika ulkopuoliseksi jäin, koska elämäntilanteet niin erilaiset eikä bileissä ja baareissa riekkuminen enää jaksanut innostaa. Keskityin suosiolla itse opiskeluun ja pidin asialliset välit muihin, ryhmätyöt kyllä sujuivat vaikka niiden ulkopuolella ei juurikaan kaveerailtu. Tosin osasin odottaa että näin tulee käymään, kun menin päiväpuolelle.

Vähän sama meininki joka koulussa, jossa on nuorisoa ja aikuisia alanvaihtajia samassa. Parikymppiset tahtovat mennä omissa porukoissaan ja kokea iloista (ja kosteaa) opiskelijaelämää. Jos ei itse ole menevää tyyppiä vaan opiskelemassa ensisijaisesti uuteen ammattiin, niin totta kai jää helposti näiden piirien ulkopuolelle. Vaihda monimuotoon jos olet ammattikorkeassa? 

Aloitin tietotekniikan opinnot yli kolmekymppisena yliopistossa, ja täytyy myöntää, että opiskelutahti muuttui niin kovaksi, että ei ollut aikaa noihin ylimääräisiin rientoihin. Oli jo yksi tutkinto alla, niin osasin arvioida kursseista että mihin kannattaa panostaa, ja mitkä skipata. Jostain skippasin luennot, toisesta harjoitusryhmät, oli kursseja jossa luin kirjan ja tein harjoitustyöt. Silti haastavissa opinnoissa ryhmäytyminen tapahtui kurssien kautta, joissakin kursseissa tehtiin ryhmissä asioita, joissakin kursseissa keskusteltiin luennoilla haastavista harjoitustöistä. Oli myös vaihto-opiskelijoita joiden kanssa oli helppo ruveta vääntämään juttua.

Täydensin tutkintoani yliopistossa 40- vuotiaana eli ikäeroa oli yli 20v. En mitenkään kaveerannut muiden kanssa, ei vaan tuntunut luontevalta tai kumpaakaan osapuolta kiinnostavalta. Toisaalta yksi minuakin vanhempi opiskelija otti tosi paljon kontaktia nuoriin. Kai se on persoonakysymys.

Yliopistossa ikävuodet 35-40, ryhmäydyin muutaman muun aikuisopiskelijan kanssa. Oltiin kaikki perheellisiä, työssäkäyviä alanvaihtajia, ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa opiskelijaelämään.

Olen ollut muita vanhempi amk-aikuisopiskelija ja sain kyllä juttuseuraa muista kurssikavereista aina tarvittaessa. En etsinyt heistä varsinaisia ystäviä, mutta oli helpompi tehdä ryhmätöitä kun ei jäänyt ihan ulos kaikista jutuista. 

Aloittajan kannattaisi ottaa kontaktia vaihtareihin, he ovat kokemukseni mukaan innokkaita tutustumaan natiiveihin. Samalla voi treenata englannin suullista kielitaitoa.  

Opiskelin monimuotona yli 40-vuotiaana ja eräs opiskelutoveri piti huolta siitä että minut eristettiin ryhmästä, kiusasi ja piinasi varmaan samaan tapaan kuin entisiä työtovereitaan. Valmistuminen meinasi mennä hankalaksi kun kukaan ei suostunut opponoimaan, sain vain täyslaidallisen törkyä niskaan henkilöltä jota en ollut edes nähnyt moneen vuoteen. Tämä kehopositiivinen kiusaamiskoordinaattori toimii nykyään sosiaaliohjaajana, säälin hänen asiakkaitaan jo valmiiksi. Onneksi valmistuin tästä ryhmäytymisestä huolimatta, mutta en aio enää jatkaa opiskelua missään muodossa.

Opiskelin nelikymppisenä yliopistossa. Perheellisenä minulla ei ollut vähäisintäkään tarvetta ryhmäytyä muiden opiskelijoitten kanssa. Vaikeaa se olisikin ollut siinä erittäin sekalaisessa seurassa, jossa oli niin edellisen kevään ylioppilaita kuin vakaan työuran tehneitä eläkeläisiä, ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Oppiaine oli hallintotiede.

Ryhmätyöt ja jopa paritentit tehtiin katsomalla lähintä vieressä istuvaa tai järjestäjän ilmoittamassa ryhmässä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei mitään ongelmaa, mitä nyt eräänä sunnuntaiaamuna ryhmätyön valmistumisesta huolestunut ryhmäläinen soitti, kun ei ollut mitään tietoa asian etenemisestä. Palautuspäivä oli seuraavana päivänä.

Opiskelen nelikymppisenä ammattikoulussa. Ryhmäytyminen on ollut yllättävän helppoa. Mutta luokallani kukaan ei taida harrastaa noita ryyppäjäisiä. Muutenkin alalle on hakeutunut aika rauhallisia persoonia.

Kun aloitin uudet opinnot 40 v. Ryhmäydyin 30 vuotiaitten kanssa. Tai samanikäisten

Löysin jopa yhden vanhemman. Mut onneks heti ekalla kurssilla oli niitä 30 v.

Minulla oli sama ettei kiinnostanut 20v nuorempien ryyppy illat kun niissä on nuorena kulkenut ihan tarpeeksi niin että se on nähty. Kyllä muita ikäisiäni kiinnosti varmaan sen takia että pysyy porukassa ja jäin myös ulkopuoliseksi kun muut puhuivat illanvietostaan. En siitä ahdistunut vaan ryhmätöistä jotka olivat ihan kamalaa sähläämistä osalla käämit palaen. 

Opiskelen yliopistossa, missä on paljon aikuisopiskelijoita. Pääaineeni on luennot+kirjat -tyyliä ilman mitään ryhmätöitä. Voi periaatteessa istua luennolla puhumatta kenellekään mitään. "Kaveerasin" lähinnä muiden keski-ikäisten kanssa. Nuoret kävi luennoilla hyvin vähän.

Sivuaineessa tehtiin ryhmätyö melkein joka luennolla + varsinainen ryhmätyö jollain kokoonpanolla. Aina jokin porukka löytyi. Usein vieruskaverien kanssa työ väännettiin. Kyllä nuortenkin kanssa juttuun tuli, mutten oikein ystäväksi päässyt. Ehkä joskus face-viesti tms. Iltaisin en tavannut ketään, ainakaan nuoria.

Jossakin aineessa voi olla niin, että porukat muodostuvat t. työt tehdään aina saman parin kanssa. Joku tekee jotain ja joku lintsaa. Joku tahtoo aina hyvän arvosanan, joku tyytyy kurssin läpäisyyn. Töitä voi olla tai ei. Nämä vaikuttavat.

Yli 40- vuotiaana yliopistossa. Ensimmäisenä vuonna eivät uskaltaneet edes puhua oma-aloitteisesti minulle, toisena vuotena jo uskalsivat. Enhän minä mihinkään ryhmään päässyt, mutta toisaalta ajattelin, että asia on ok. En kyllä yrittänytkään päästä.. Ajatuskin parikymppisten kanssa bilettämisestä....🙄Ryhmätöissä kaikki sujui ok, joten opiskelua mikään ei haitannut.

Aloitin amk:ssa verkko-opinnot kolmekymppisenä. Monimuoto- ja verkko-opinnoissa on usein vanhempia opiskelijoita :)

Meidän ryhmässä on 20-50 ikävuosien väliltä porukkaa. Paljon ryhmätöitä vaikka verkossa suurin osa tehdään. En itse kaipaa enkä tarvitse sellaista opiskelijaelämää enää tai edes uusia kavereita. Nähdäkseni korkeakouluopinnoissa ollaan kuitenkin jo aika suvaitsevaisia ja kyllä kaikki halukkaat “porukoihin” pääsee halutessaan. Sit pitää vaan olla ite aktiivinen.

En ole kokenut tarvetta ryhmäytymiseen. Ei ole aikaa opiskelukavereille vapaa-ajalla ja keskitynkin vain oleelliseen eli opiskeluun. Jokainen menee tyylillään, mutta koska alkoholi ei kuulu elämääni, olen aika luontevasti jäänyt pois kaikista ylimääräisistä koulun ulkopuolisista tapahtumista.

Toisille ryhmäytyminen on tärkeämpää mitä toisille. Minulle se ei ole lainkaan tärkeää.