Pitääkö puolison huomioida herkkäunista puolisoa?

Idiootin esittäminen on yleisin tapa trollata.

Minusta pitää, itse olen se herkkäuninen. Mies voi katsoa televisiota, mutta pitää äänet mahdollisimman pienenä.

Se B-tason henkilö voi mennä omaan huoneeseen tulpat korvissa ja laput silmillä. En minä ainakaan ala hiipimään kotona tuon takia. Ei nyt mitään bileitä pidetä, mutta normaalia elämää.

Jos unen kanssa on noin selviä vaikeuksia, se kannattaa ehdottomasti huomioida asunnon järjestelyissä. Herkkis tarvinnee oman äänieristetyn kapselin eli oman makuusopen. Ei voi terrorisoida toista hiljaisuusvaatimuksilla jos kyse on normaalielämästä. Musiikin huudatus ja bailaus on sitten asia eriksen.

Tietysti pitää. Parisuhde pitää olla sellainen, että kumpikin ottaa huomioon toisen ongelmat, ja yrittää omalla käytöksellään helpottaa toisen vaikeuksia, ei lisätä niitä.

Oli puoliso herkkäuninen tai ei, niin kyllä mä yritän olla toisen nukkuessa niin hissukseen kuin mahdollista. Käytän kuulokkeita tai pidän volat pienellä, en imuroi/pese pyykkiä tai muuta, yritän olla kolistelematta kaappeja ja astioita. En minä nyt sillä lailla rajoita elämääni että en esim käyttäisi mikroa koska se piippaa jos mikroa tarvitsen, mutta kaikki melun minimointi mikä ei itselleni aiheuta kohtuutonta haittaa tulee kyllä huomioitua.

Mielestäni ihan itsestään selvää kyllä tavalliselle ihmiselle.

Vain sellainen ihminen joka on herkkäuninen ymmärtää tämän... 

Hiljaisuuden vaatiminen yöllä ei ole millään lailla kohtuutonta, jos toinen ei pysty muuten nukkumaan. Surullista, jos jollekin tämä ei ole itsestäänselvyys.

Jos haluaa asua minun kanssani niin pitää. Mulla on vaikeuksia nukahtaa ja herään helposti. Jatkuva univaje ajaa minut hulluuden partaalle joten jos yhteiselosta pitäisi tulla jotain niin silloin minun unensaantini on varmistettava. Jos ei halua asua yhdessä niin ongelma ratkeaa silläkin

Mielestäni pitää ehdottomasti huomioida. Olen itse kuin puoliso A ja mieheni herkkäuninen B. Koska työmme ovat hyvin erilaisia, mielelläni työskentelisin enemmän yöaikaan, mutta olen hänen vuokseen sopeuttanut tekemisiäni siten, että nukumme samaan aikaan. Kotona liikuskelu ja nukkumaan tuleminenkin saattaa herättää hänet. 

Vaikka vähän rajoittaakin, niin mielestäni yöunet ovat yksinkertaisesti niin tärkeä asia että niiden mahdollistamiseksi on tehtävä se minkä voi.  Tahallinen valvottaminen ja unen häiritseminen menee henkisen väkivallan puolelle.  Toivoisin toki itselleni joustavampaa vuorokausirytmiä, mutta näillä mennään (paitsi tietysti puolison loma-aikoina).

Ei kun parisuhteen ideahan on kiusata ja haitata puolisoa kaikin mahdollisin tavoin. Miksi muuten kukaan menisi kenenkään kanssa yhteen?

Herkkäuninen menee toiseen huoneeseen tai vierasmajaan nukkumaan. Ei normaalien ihmisten elämän tarvitse olla yhden sekoilijan armoilla.

Ihan selvää, että pitää huomioida! Olen herkkäuninen, isäntä ei. Menemme aina samaan aikaan nukkumaan, koska en saa nukutuksi jos hän ei ole vierellä (jotenkin jään valvomaan, josko se sieltä kohta kömpisi myös sänkyyn). Mä herään aiemmin esim vkl ja silloin olen hissuksiin kymmeneen asti, ollaan sovittu näin. Ja kyllä, paremmin eristetty talo on hakusessa.

Kohtuudella. Mielestäni herkkäunisen vastuulla on myös tulla vastaan, esim korvatulpilla. Jos sänkyyn kömpiminen herättää ja se häiritsee (eikä pysty esim heti nukahtamaan taas) niin silloin kannattaa jo harkita eri sängyssä nukkumista.

Kyllä mä miehenä huomioin, että mun nainen saa nukkua rauhassa.

Olen herkkäuninen. En voisi kuvitellakaan nukkuvani toisen ihmisen kanssa samassa huoneessa, sillä herään niin helposti enkä saa enää unta.

Totta kai pitää huomioida. Sitä on rakkaus ja parisuhde, että haluaa toiselle hyvää. Toki kohtuus kaikessa, mutta hiljaisuus klo 23-7 kuulostaa ihan kohtuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan selvää, että pitää huomioida! Olen herkkäuninen, isäntä ei. Menemme aina samaan aikaan nukkumaan, koska en saa nukutuksi jos hän ei ole vierellä (jotenkin jään valvomaan, josko se sieltä kohta kömpisi myös sänkyyn). Mä herään aiemmin esim vkl ja silloin olen hissuksiin kymmeneen asti, ollaan sovittu näin. Ja kyllä, paremmin eristetty talo on hakusessa.

Voi olla että omat kokemukset värittää mutta tuo kuulostaa hirveältä. Pakko mennä samaan aikaan nukkumaan? Miehesi varmaan tiedostaa että odotat siellä häntä nukkumaan. Mies joko potee syyllisyyttä valvomisestaan ja sitten menee vastahakoisesti sinun mieliksesi ennen aikojaan nukkumaan.

Itse katkeroiduin pikkuhiljaa kun yksi eksä oli tuollainen - aina piti mennä samaan aikaan nukkumaan väsytti tai ei. Jos häntä väsytti, mä en saanut jäädä jalkeille (tai siitä sai kuulla). Jos mua väsytti, mä en saanut mennä nukkumaan koska se ei halunnut valvoa yksin. Tosi rasittavaa.

Vastaus: Olisiko mahdollista tehdä kummallekin oma huone nukkumiseen, jolloin toinen ei herää. Ja korvatulpat +kuulosuojaimet varalle. Soitinharrastusta tai kovaäänistä ei voi harrastaa, pelaaminen tapahtuu kuulokkeilla. Jos on "intohimoinen kovaääninen superharrastaja", pitää asua eri asunnoissa varmaan. Joskus voi olla että kahden elämäntyylit lähenevät toisiaan, mutta aina ei niin käy. Jos ei ole mahdollisuutta eri makuuhuoneisiin, voiko olla kaksi 120cm sänkyä erillään. Entä unimaski ja yövalot kummallekin omiin yöpöytiin. Luovia ratkaisuja?

Uskon, että tämän asian tajuaa vain jos itse on se herkkäuninen.

Meillä mä nukun herkkäunisena sohvalla ja mies sängyssä. Olen pyytänyt, että hampaidenpesut ja muut tehtäisiin illalla, etten yöllä heräisi niihin (olohuone vessan vieressä). Yöllä voi toki käydä vessassa, jos tarvitsee. Onneksi miehelle tämä järjestely on ok.