Lue keskustelun säännöt.
Synnyin yhtenä kolmosista.
poika 18v
17.09.2021 |
Kun vanhempani menivät naimisiin muutamaa kuukautta myöhemmin, he alkoivat ajatella, että nyt oli hyvä aika saada ensimmäinen lapsi. Kyllä, he tiesivät, että kaikki eivät voi saada lapsia, vaikka haluaisivatkin, mutta he olettivat, että 4-5 lasta olisi heille sopiva määrä lapsia, toisin sanoen jos he saisivat lapsia.
Ehkäisystä luovuttiin, ja pian äiti alkoi odottaa lasta. Ainakin hän ajatteli niin. Kerran havaittiin, että kohdussa oli ainakin kaksosia, ehkä jopa kolme, koska ainakin kaksi sydämenlyöntiä kuultiin selvästi ja mahdollisesti kolmas syke. Vatsa on tuntuva raskauden aikana, ja vähintään kaksi lasta on käsin kosketeltavia.
Sitten äidin äkillinen syntymä alkoi muutama viikko ennen sovittua kotiaikaa. Onneksi isällä oli loma ja hän soitti kotiin ambulanssin viedäkseen äidin sairaalaan ja seuraamaan isää autossa. Isä ei ollut samaa mieltä ambulanssin kanssa, mutta isä tuli sairaalaan ja löysi oikean osaston, joten hän sai selville, että synnytys oli käynnissä eikä häntä voida pysäyttää. Äidille päätettiin kuitenkin tehdä ensiapu, koska sikiöiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Sitten synnyimme orgaanisessa kolmiossa, melko korkealla ja hyvin kehittyneellä raskauden aikana. Olimme sairaalassa yli 2 kuukautta ja tulimme sitten kotiin. Äiti ja isä sanoivat, että äidin raskaus, syntymä ja lapsuus olivat niin vaikeita kokemuksia kolmelle lapsellemme, että he eivät halunneet lisää lapsia.
Kommentit (2)
Jaha, tämä on päässyt viikonloppulomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten me kolme alkoi kasvaa ja kehittyä. Saavutimme pian kokopäiväisen kasvun ja kehityksen, vaikka olimme syntyneet ennenaikaisesti. Esimerkiksi äiti ja isä joutuivat kokemaan tämän, vaikka kolme lasta kävi koulua ja nuoruutta samanaikaisesti. Se ei todellakaan ollut hänelle helppoa. Olemme nyt aikuisia, meillä kaikilla on työ ja oma perhe. Äidillä ja isällä on jo 8 lastenlasta, vaikka he kaikki syntyivät peräkkäin.
Kun vanhempani menivät naimisiin, niin he alkoivat muutaman kuukauden kuluttua pohtia, että olisi sopivat hetki sille, että heille syntyisi esikoinen. He tiesivät kyllä, että kaikki eivät välttämättä lapsia saa vaikka haluaisivat mutta he olivat suunnitelleet, että 4-5 lasta olisi sopiva määrä lapsia heille, siis jos he lapsia saisivat.
He jättivät ehkäisyn pois ja melko pian äiti alkoi odottamaan lasta. Tai niin hän luuli. Aikanaan selvisi, että kohdussa on ainakin kaksoset, mahdollisesti kolmosetkin koska ainakin kahdet sydänäänet kuuluivat selvästi ja mahdollinen kolmaskin sydänääni kuului. Vatsaa tunnusteltiin raskauden aikana ja ainakin kaksi lasta tuntui selvästi.
Sitten äidin synnytys alkoi yllättäen kotona muutama viikko ennen laskettua aikaa. Onneksi isällä oli lomapäivä töistä ja hän oli kotona niin että hän saattoi soittaa ambulanssin joka vei äidin sairaalaan ja isä seurasi autolla perässä. Isä ei pysynyt nopeasti ajavan ambulanssin perässä, mutta isä pääsi sairaalaan ja löysi perille oikealle osastolle, niin hän sai tietää, että synnytys oli käynnissä eikä sitä voitu enää saada pysäytettyä. Kuitenkin äidille oli päätetty tehdä hätäsektio koska sikiöiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetty. Sitten me luomuna alkumme saaneet kolmoset synnyimme raskauden kestoon nähden melko hyvän kokoisina ja hyvin kehittyneinä. Reilut 2 kuukautta olimme sairaalassa ja sitten pääsimme kotiin. Äidin ja isän mukaan äidin raskaus, synnytys ja meidän kolmosten vauva-aika oli sen verran rankka kokemus että he eivät halunneet lisää lapsia. Sitten me kolmoset aloimme kasvamaan ja kehittymään. Melko nopeasti otimme täysiaikaisina syntyneet ikätoverimme kiinni kasvussa ja kehityksessä vaikka olimme syntyneet keskosina. Äiti ja isä joutuivat kokemaan esim. kolmen lapsen uhmaiät, kouluunmenot ja murrosiät kerralla. Ei ollut varmastikaan kovin helppoa heille. Nyt olemme jo aikuisia, meillä on kaikilla ammatit ja omat perheet. Äidillä ja isällä on jo 8 lastenlastakin, nämä tosin kaikki yksitellen syntyneinä.