Miksi useimmat naiset sallii että lapset saa miehen sukunimen ilman keskustelua asiasta?

.

Meillä vaimo ei oo koskaan tykännyt omasta sukunimestään :D

Heii!! Sä oot päässy pois suljetulta! Miltä vapaus maistuu?

Mistä tiedät, että asiasta ei ole keskusteltu?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että asiasta ei ole keskusteltu?

Hän luulee niin, koska hän on ainoa, joka tällä palstalla kohkaa tuosta. Nyt alkaa tulla sukunimialoituksia kuin turkin hihasta, kun vanha ystävämme Sukunimihullu on päässyt ainakin viikonloppulomalle suljetulta tai saanut siellä käsiinsä jonkun sellaisen vehkeen, jolla pääsee nettiin.

Saman perheen lapsille ei voi antaa eri sukunimiä, Eli turhaan mietit sitä, että “vaikka on useampi lapsi”. Omasta puolestani Vastaaja, että miehen nimi on harvinaisempi, joten siksi lapset saivat sen.

Nykysin voi myös antaa yhdistelmäsukunimen lapselle eli molempien sukunimet saa yhdistettyä

Kyllä meillä ainakin keskusteltiin naimisiin mennessä sukunimestä vaikka päädyttiinkin sitten miehen harvinaiseen sukunimeen joka saattaisi loppua kokonaan ellei meidän lapset sitä käytä. Oma sukunimeni on taas kohtuullisen yleinen ja minulla on veljiä joilla lapsia jotka jatkavat tätä sukunimeä.

Miehelläni on paljon kauniimpi sukunimi ja kun nimiasioista keskusteltiin (toisin kuin ap olettaa) niin mies sai viimeisen sanan sukunimiin ja minä etunimiin.

Minä pidän omasta sukunimestäni paljon enemmän kuin miehen sukunimestä. Joten tässä meidän nimenomaisessa tapauksessa lapset saisivat ehdottomasti minun sukunimeni, jos minä sellaisia tähän maailmaan omalla kropallani tuottaisin. :D Asiaan saattaa vaikuttaa se, että näen raskaana olemisen ja synnyttämisen sen verran karmeana, että jätän väliin. Minun mielestäni se päättää, jolla on ollut lapsien teossa oma henki ja terveys pelissä.

Eiköhän tämä ole tapauskohtaista. Jos toisella on kaunis ja harvinainen nimi niin se valitaan, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Meillä esim mun sukunimi koska miehellä on tavallisempi nimi eikä niin kauniskaan.

Mulle omasta nimestä luopuminen oli helppo päätös. Yksi niistä monista, joita ollaan miehen kanssa tehty sen vuoksi, että meille perhe on tärkeä arvo, ehkä se tärkein. Meidän oma yhtenäinen perhe. Sillä on oltava yksi nimi, sillä on yhdet rahat, sillä on yksi koti. Sillä on yksi tehtävä; perheen jäsenien turvaaminen ja vaaliminen. 

Samoihin aikoihin, kun nimi luovuin nimestäni, mies luopui mieluisesta työstään, sillä vuorotyö ei sopinut perhearvoihimme, kun perheeseen oli syntynyt esikoinen. Mies meni huonommin palkattuun ja vähemmän mielenkiintoiseen työhön, että hän pystyy olemaan enemmän kotona. Yli 13 vuotta mies heräsi 4.30 päästäkseen töistä pois jo niin aikaisin, että on nopeasti kotona lasten kanssa ja saa viettää heidän kanssa mahdollisimman pitkän illan. 

Me molemmat ollaan tehty paljon kompromisseja yhteisen perheen hyväksi ja mun sukunimestä luopuminen on kyllä kompromisseista pienin.

Meidän lasten sukunimenä on Hirvipolku osoitteen mukaan. Ei päästy yhteisymmärrykseen, muttei tahdottu antaa lapsia poiskaan.

Ei ole mikään yh:n vahinkokappale.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ainakin keskusteltiin naimisiin mennessä sukunimestä vaikka päädyttiinkin sitten miehen harvinaiseen sukunimeen joka saattaisi loppua kokonaan ellei meidän lapset sitä käytä. Oma sukunimeni on taas kohtuullisen yleinen ja minulla on veljiä joilla lapsia jotka jatkavat tätä sukunimeä.

Meillä sama, harvinaisempi nimi voitti.

Oliko se vielä jopa 80-luvulla, kun naimisiin mennessä oli naisen pakko ottaa miehen sukunimi, ei ollut edes vaihtoehtona pitää omaa. Automaattisesti lapset siis saivat isän sukunimen. Jos lapsi syntyi avioliiton ulkopuolella, sai äidin sukunimen ja se taas leimasi lapsen aviottomaksi, isä tuntematon. Tästä on vielä niin vähän aikaa, että edelleen voi olla paineita antaa lapselle isän sukunimi. Varsinkin vanhemmilta ihmisiltä voi tulla asiatonta kuittailua ja helpommalla pääsee isän nimellä vaikkei naimisissa oltaisikaan. Onneksi nuo ajat alkavat olla ohi!

Vierailija kirjoitti:

Mulle omasta nimestä luopuminen oli helppo päätös. Yksi niistä monista, joita ollaan miehen kanssa tehty sen vuoksi, että meille perhe on tärkeä arvo, ehkä se tärkein. Meidän oma yhtenäinen perhe. Sillä on oltava yksi nimi, sillä on yhdet rahat, sillä on yksi koti. Sillä on yksi tehtävä; perheen jäsenien turvaaminen ja vaaliminen. 

Samoihin aikoihin, kun nimi luovuin nimestäni, mies luopui mieluisesta työstään, sillä vuorotyö ei sopinut perhearvoihimme, kun perheeseen oli syntynyt esikoinen. Mies meni huonommin palkattuun ja vähemmän mielenkiintoiseen työhön, että hän pystyy olemaan enemmän kotona. Yli 13 vuotta mies heräsi 4.30 päästäkseen töistä pois jo niin aikaisin, että on nopeasti kotona lasten kanssa ja saa viettää heidän kanssa mahdollisimman pitkän illan. 

Me molemmat ollaan tehty paljon kompromisseja yhteisen perheen hyväksi ja mun sukunimestä luopuminen on kyllä kompromisseista pienin.

Ja höpöhöpö.

Jos haluaa noudattaa perinteitä (parisuhde) niin miksei voisi noudattaa myös tuota perinnetta?