Lue keskustelun säännöt.
Vauva tuli, ystävät meni..
31.10.2014 |
Yksinäinen olo, tuntuu ettei ketään (entisistä?) ystävistäni enää kiinnosta mun seura. Meille syntyi toinen lapsi elokuussa (esikoinen 6v eskarissa) ja ystäviä ei lupauksistaan ja mun esittämistä kutsuista huolimatta oo näkynyt. Teenkö jotain väärin kun ympäriltä kaikotaan? Mulle kyllä vastataan puhelimeen vielä, mutta soittoa ei tuu sieltä suunnasta ja kun kysyn milloin sopii nähdä, niin vastaukset on ympäripyöreitä. Eniten harmittaa ne niin suuret puheet raskausaikana ja se, että tuntuu ettei mulla ole miehen lisäksi _ketään_.. :(
Mistä siis uusia kavereita? Täälläpäin tuntuu vauvakerhot ja ryhmät olevan esikoisen saaneille, muuten "toimintaa" on nihkeästi ja päiviä rytmittää esikoisen eskariin vienti ja haku, eli 4h aamupäivällä on aikaa seurustella "rauhassa". Leikkipuistoissa oon koittanut tutustua muihin lähiseudun äiteihin, mut tuntuu et katsotaan kieroon kun tervehtii ja juttelee.
Tiedän, että asiat vois olla huonomminkin, mutta tää vaivaa mua ja todella kaipaan ystäviä.
Kommentit (7)
Pikkupaikkakunnilla ollaan tosi ilkeitä monille. Jäänyt se sosiaalinen kehitys kesken joillain äideillä ja kasvattavat usein itsekin koulukiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko sulla ystäviä, jotka ovat päivisin kotona, mutta eivät tule kutsuttua kahville? Se on erikoista. Mitä, jos yrität tutustua niihin eskarivanhempiin? Ehkä sieltä löytyy joku kotiäiti tai sitten haet lapset eskarin jälkeen teille leikkimään ja laitat jotain helppoa arkiruokaa ja kutsut sen lapsen äidin suoraan töistä teille syömään. Olis seuraa sekä lapselle, että itsellesi.
Mutta tsemppiä. Toivottavasti löydät jotain puuhaa ja ihmisiä. Perhekerhot ja -tuvat ovat aika hyviä paikkoja.
Täällä on jo ehdotettukin, että mitä jos etsisit uusia ystäviä? Lasten kautta on mahdollista tutustua, tai naapurustossa voisi olla mukavia ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa.
Mistä päin olet?
Onko ne sun ystävät lapsettomia? Näin lapsettoman näkökulmasta voin kertoa, miksi en enää ikinä soittele lapsen saaneille ystäville: he ovat itse ilmeisesti kuuroutuneet jälkeläistensä metelille ja huudolle, mutta minä en ole. On ihan mahdoton puhua toisen kanssa, kun taustalta kuuluu koko ajan hirveä kirkuna ja huuto ja mekastus. Se ihan oikeasti sattuu korviin, ja kuulostaa kaiuttimista varmaan jopa pahemmalta kuin siellä toisessa päässä! Ja sen lisäksi puhelut keskeytyvät koko ajan, kun lapsilla ei ole mitään kuria vaan ne koko ajan tahtoo jotain ja äidin tietysti pitää sitä antaa vaikka on juttu kesken.
Eli ainakin näissä mun tapauksissa ihan lapsellisen oma vika. Soita puhelusi rauhallisessa HILJAISESSA paikassa (se ei ole hiljaista että olet vain toisessa huoneessa, ja taustalta kuuluu silti se kirkuminen), ja puhu muustakin kuin lapsistasi. Sillä päässee jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, munkin on ihan turha yrittää ÄNGETÄ mukaan siihe perhe-elämään, jota ex paras ystäväni nykyään elää. kaikki pyörii omien ja lasten ja miehen asioiden ympärillä. Ei sinkku yksinäinen ystävä mahdu siihen mukaan mitenkään, ja en tosiaankaan ala ruinata seuraa tai mielenkiintoa keneltäkään. Sinkku ystävän asiat ja vaikeudet ja sairaudet ei kiinnosta perheellisiä. Tää on tullut selväksi. Perheellisten oma elämä näkyy olevan niin täyteen ahdettu niitä lasten menoja ja harrastuksia , ei niitä kiinnosta enää joku sinkku ex ystävä että edes kysyisi joskus hänen vointia tai jaksamista tai mitään. Lopetin ystävyyden siihen. Ei edes lastensa kummiksi halunnut minua. Asiat tuli selväksi mulle, kun näytti mulle "paikkani" .
Missä asut? Mulla oli sama tilanne.. Tai se ainut kouluaikainen kaverini (olin siis muuttanut uudelle paikkakunnalle opiskelemaan) hylkäsi minut jo silloin kun aloin seurustelemaan.. Olisin mielelläninviettänyt aikaa myös ystäväni kanssa kuten ennen enkä koko ajan uuden kumppanin kanssa.. Vasta vuosien jälkeen sain kuulla syyksi että hän oli kateellinen minulle kun itsellään ei ollut ketään :/
Eikö teilläpäin ole mitäänperhekahviloita tai perhekerhoja?