Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistuksesta
30.10.2014 |
Olen aika varma, että sekoan pian. Ennen en ole murentinut kansallisista asioista esim. sodista, sillä olen ajatellut että tulee jos on tullakseen. Minusta tuli äiti alkukesästä ja nyt olen pari kuukautta ollut todella ahdistunut. En nuku öisin, stressaan ja ja.. Olen vain pahasti ahdistunut.
Minua ahdistaa ebola, Venäjä, Isis yms. pahuus, joka nyt pyörii. Pelkään, että lapseni joutuu kovan kohtalon kokemaan. Pelkään menettäväni hänet esim. sodassa. Itkettää öisin, kun olen varma, että sota syttyy hetkenä minä hyvänsä. Tai kun ajattelen sitä, että joskus hamassa tulevaisuudessa pitäisi matkustaa lapsen kanssa ja joudummekin Isiksen kynsiin kidutettavaksi.
Tiedän, etten mahda mitään näille. Sota tulee, jos tulee. Mutta mitä teen omalle ahdistukselleni? Haluan voida nauttia pienokaisesta, ja pian olen niin väsynyt, etten pysty siihen. Onko muita, jotka ovat kokeneet saman? Auttakaa kiitos!
Kommentit (3)
Ja onnea pienokaisen johdosta, äidin pitääkin vähän olla huolissaan vauvasta! <3 t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kiitos vastauksesta! :) Otan yhteyttä oma lääkäriin, niin sitä kautta varmaan pääsen eteenpäin. Voimia sinullekin, ja kiitos onnitteluista! :)
-Ap
Alue: Aihe vapaa
Hei! Kyllä, täällä ilmoittautuu yksi, joka on ollut samassa jamassa. Se oli aivan hirveää, älyttömimpiä ajatuksia olivat esim. Että joku ampuu minut ja syövät yms. Myöskin maailman pahuus mietitytti. Tuli paniikkikohtauksia, kun mietin liikaa asioita... Huhhuh, mutta nyt on ollut reilut puoli vuotta lääkitys (Sertralin Orion) ja käyn psykologilla. Olo on helpottanut todella paljon, vaikka ensin en meinannutkaan lääkkeitä ottaa. En muista, milloin minulla viimeksi olisi ollut paniikkikohtaus tai olisin miettinyt pääni puhki jotain typerää asiaa. Mukana se kulkee, ja ei näistä kokonaan irti pääse, mutta nyt pystyn elämään itseni kanssa. Voimia!