Masennuksesta

Mulla alitettiin lääkkeet n. 5 vko sitten. Mennyt vain huonompaan suuntaan. Viikon päästä uudestaan lääkäriin, luultavasti nostaa annosta tai kokeillaan muuta lääkettä.
Ootko käynyt vielä masennuksen takia lääkärissä? Jos et, niin meet vaan aamulla vaikka terveyskeskuksen päivystykseen ja kerrot sielä olostasi, niin sinulle varataan lääkäriaika. Kerrot vain rehellisesti miltä susta tuntuu. Ovat heti tarjoamassa lääkkeitä. Mä en heti aloittanut viime keväänä kun lääkärissä ekan kerran kävin, mutta nyt syksyllä tilanne oli ajautunut siihen, että on nyt pakko kokeilla niitäkin.

Kiitos vastauksesta.
Tiistaina meen terkkarille.
Mitä oireita sulla on/oli kun menit lääkäriin masennuksesta?
Tiedän että purskahdan itkuun kun kerron tilanteen.

Hei kohtalontoveri! Minulla masennus/ahdistus alkoi pikkuhiljaa ja voimistui ajan kuluessa. Ensiksi mietin, että en todellakaan mitään lääkkeitä syö, mutta lopulta oli pakko, kun ahdistus kävi niin yltisepääsemättömäksi. Ensin oli epätodellista oloa, väsymystä ja paniikkikohtauksia jonkin verran. Kun olo sitten paheni, en oikein mitään pystynyt tekemään, mietin kokoajan, että olenko hereillä vai unessa ja mikä mun tarkoitus täällä oikein on, sitten oli kaikkia sairauksien pelkoja sun muita. Ne purkautuivat iltaisin paniikki/itkukohtauksena. Välillä viiltelin, tuntui edes hetken, että olen elossa. Nykyään menee paremmin, kun sain Sertralin Orion-lääkkeet. En oikein muista, milloin olo helpottui lääkkeiden saamisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa paniikkikohtaukset ja alakuloisuus ym. kuolemaan liittyvät ajatukset helpottivat. Olen hyväksynyt sen, että masennus ja ahdistus kulkevat mukanani aina, lääkkeillä olo vain saatiin tasoitettua ja psykologikäynnit auttavat jaksamaan. Lääkkeet tekivät minulle ainakin sen, että elämä on tasaista. Mikään ei oikein miltään tunnu, mutta en pärjää ilman lääkkeitäkään, se oli yhtä helvettiä. Väsymystä on, mutta enää ei ole ahdistusta, paniikkia eikä jatkuvaa miettimistä kuolemasta ja omasta olosta. Tsemppiä! Teksti varmasti sekava, mutta toivottavasti kokemuksestani on sinulle hyötyä. Iso hali sinulle Ap! :)

Mulla oli jokapäiväisiä paniikki/ahdistuskohtauksia töissä ja kotona, itkin kokoajan, en saanut nukuttua, enkä syötyä.. Yhtenä aamuna olin ilmeisesti psykoosissa hakannut oman ranteeni rikki. Silloin kukaan ei tiennyt tilanteen vakavuudesta vaan valehtelin, että olin liukastunut. Pari viikkoa sen jälkeen mun mies raahasi mut lääkäriin, kun löysi mut metsästä harhailemasta.
Mulla oli tilanne siis päässyt jo ihan hallinnasta. Pahimpana oli siis nuo paniikkioireet.
Kannattaa ehdottomasti mennä lääkäriin jos yhtään tuntuu siltä. Mä en mennyt aiemmin, koska ajattelin, että se on jotenkin noloa ja että mun pitää vaan jaksaa. No, tässä sitä ollaan, edelleen työkyvyttömäksi (ja työttömänä) yli puoli vuotta myöhemmin.
Mulle on melkeen kaikki lääkärit olleet tosi ymmärtäväisiä ja tsemppaavia. Kukaan ei ole ns paheksunut minua (niinkuin pelkäsin).
Itkeminen ei todellakaan haittaa! Mulla oli pitkään mies aina lääkärissä mukana kun en itkemiseltäni sanaa saanut suustani. Luultavasti sun asia otetaan vaan vakavammin jos itket.
Tsemppiä sulle! :) jos haluut purkaa vielä tunteitasi tässä tai kysyä vielä jotain niin vastaan mielelläni, kiva vaan jos voin auttaa samassa veneessä olevaa.
T. 2

Moikka,

Itselläni alkoi masennus siten, että elämässä sattui ja tapahtui paljon surullisia ja negatiivisia asioita monen vuoden ajan. Minua kohdeltiin huonosti, ja yritin aina vain sivuuttaa kaikki negatiiviset tunteet ja pahan olon.
Kaikki tuo patoutunut ja paha olo purkautui, kun löysin nykyisen mieheni, aloitin koulun ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Kaikki siis positiivisia muutoksia, mutta ainakin psykiatrin mukaan usein vaikeita aikoja eläneellä masennus ja ahdistus saattavat nousta pintaan juuri silloin kun asiat alkavat olla hyvin.
Itse en aluksi edes tajunnut olevani erittäin ahdistunut ja masentunut, vaikka nukuin yöt erittäin huonosti, saatoin herätä paniikinomaisessa tilassa keskellä yötä enkä saanut enää unta, en jaksanut usein edes lähteä kauppaan tai viemään roskia, saati käydä juuri aloittamaani koulua. Mieheni ymmärsi tilani paremmin (on itse kärsinyt 10 vuotta ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä ja masennuksesta) ja varasi minulle ajan lääkäriin.
Vastaanotolla purskahdin itkuun, en meinannut saada sanotuksi mitään. Lääkäri oli hyvin ymmärtäväinen ja kuunteli sen mitä sain sanotuksi. Diagnoosi oli silloin, ja on edelleen keskivaikea masennus, paha yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Lääkitykseksi sain aluksi Zipralexin, ja jonkun miedon unilääkkeen jonka avulla sain nukuttua yöt hieman paremmin. Zipralexista ei kuitenkaan itselleni ollut juuri apua, joten lääke vaihdettiin Cymbaltaan, joka on toiminut hieman paremmin.
Minulle lääkäri sanoi, että lääke tehoaa usein melko hitaasti, muutamasta viikosta jopa useampaan kuukauteen. Korosti myös, että ensimmäiset viikot lääkkeen aloittamisen jälkeen voivat olla entistä vaikeampia, mutta olo helpottaa kyllä ajan kanssa, kun vaan kroppa ja mieli tottuvat lääkkeisiin. Itselläni kesti lähes kaksi kuukautta, että lääke alkoi kunnolla vaikuttaa. Myöskään keskusteluapua ei kannata unohtaa, se auttaa monilla paremmin kuin mitkään lääkkeet.
Mitä aiemmin haet itsellesi apua, sitä nopeammin saat myös olosi helpottamaan, avun hakemista ja kipeistä asioista puhumista ei kannata hävetä, et ole yksin ♡ Paljon tsemppiä sinulle!

Kamala kuulla, mitä olet joutunut kokemaan. Toivottavasti olosi on jo hieman helpottanut ♡ Pystyn hyvin samaistumaan tuntemuksiisi.

T. 6

Kiitos teille vastauksista ja tuesta.. mulla on "oireet" sellasia että en saa mitään aikaseks muutakun pakolliset, lapsille ruuat ja vaipat.. kävin vielä kk sitten lasten kanssa perhekerhoissa nyt oon ollu 4 seinän sisällä :( aina mietin että huomenna meen ulos ja maanantaina kerhoon mutta en vaan jaksa ja pysty.. eilen alko itku kohtaukset.. mä en halua olla sohvalla makaava tylsä itkevä äiti.. haluun olla läsnä mun lapsille ja tehdä juttuja mutta kaikki tuntuu ylitse pääsemöttömältä..

Perspano vie masennuksen. Mee baarii ja tyrkytä ittees kaikille, ties vaikka saisit ryhmäseksiä

Minkälainen on paniikkikohtaus? T:Ap

Hei ap, mullakin oli ensioireet juuri sitä, että en saanut mitään aikaseksi, kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä. Halusin vain nukkua ja olla rauhassa. Kannattaa ehdottomasti hakea apua, kun sinulla on vielä lapsiakin joista sinun täytyy huolehtia!

9. Mulla on mies ja saan kyllä hyvää seksiä mutta se ei nyt ole se ongelma. T:ap

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:36"]Kiitos teille vastauksista ja tuesta.. mulla on "oireet" sellasia että en saa mitään aikaseks muutakun pakolliset, lapsille ruuat ja vaipat.. kävin vielä kk sitten lasten kanssa perhekerhoissa nyt oon ollu 4 seinän sisällä :( aina mietin että huomenna meen ulos ja maanantaina kerhoon mutta en vaan jaksa ja pysty.. eilen alko itku kohtaukset.. mä en halua olla sohvalla makaava tylsä itkevä äiti.. haluun olla läsnä mun lapsille ja tehdä juttuja mutta kaikki tuntuu ylitse pääsemöttömältä..
[/quote]

Sun ei tartte kokea millään lailla syyllisyyttä. Muista se ♡ Masennus on sairaus, johon meistä jokainen voi jossain vaiheessa elämäänsä sairastua, eikä sille aina itse voi mitään. Tärkeintä on hakea itselleen apua, ja puhua asioista, jotka mahdollisesti painavat mieltä. Onko sulla lähipiirissä joku, jolle voisit puhua? Mitä pikemmin pääset lääkärin juttusille, sitä nopeammin pääset myös normaalielämään kiinni. Voi kun voisin jotenkin auttaa.

Lapsia tässä just ajattelen.. niille kyllä jonkin aikaa pystyy esittää reipasta ja hymyilee mutta nyt rupee olee jo vaikeeta..

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:38"]Perspano vie masennuksen. Mee baarii ja tyrkytä ittees kaikille, ties vaikka saisit ryhmäseksiä
[/quote]

Oot vastenmielinen.

Kiitos 13 viestin lähettäjä.. itse tiedostan tilanteen ja nyt on pakko hakea apua.. rakastan mun lapsia niin paljon että hankin itselleni apua.. onneks mulla on mies tukena

9. Mistä sä tiedät mitä reikää miehelleni annan?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:40"]Minkälainen on paniikkikohtaus? T:Ap
[/quote]
Minulla paniikkikohtaus alkaa usein niin, että tulee yhtäkkinen poissaolokohtaus ja sit alkaa miettimään kaikkea että mikä mulla on ja sitten alkaa ahistamaan. Minun pitää ainakin liikkua silloin kokoajan, tuntuu että paikallaan kuolen.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:40"]Minkälainen on paniikkikohtaus? T:Ap
[/quote]
Minulla paniikkikohtaus alkaa usein niin, että tulee yhtäkkinen poissaolokohtaus ja sit alkaa miettimään kaikkea että mikä mulla on ja sitten alkaa ahistamaan. Minun pitää ainakin liikkua silloin kokoajan, tuntuu että paikallaan kuolen.
[/quote]

Mullakin on ton tapasia tullu.. sit sydän hakkaa ja kainalot hikoo vaikka makaan vaan sohvalla..

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:40"]Minkälainen on paniikkikohtaus? T:Ap
[/quote]

Paniikkikohtauksessa on monenlaisia oireita, ja ne voikin eri henkilöillä poiketa melko paljonkin toisistaan. Yleisimpiä oireita on sydämen tykytys, nopea syke, usein myös hetkellisesti kohunnut verenpaine, hikoilu, käsien tärinä, tunne ettei saa henkeä, rintakipu, raajojen puutuminen, erilaiset säryt ympäri kroppaa, hyperventilaatiokohtaukset, silmien sumeneminen, itkuisuus ymsyms. Usein paniikkikohtaukseen liittyy myös kuolemanpelkoa. Lääkäri on joskus sanonut minulle, että paha paniikkikohtaus voi olla paljon kivuliaampi kun sydänkohtaus, tällöin toki on jo kyse erittäin pahoista kohtauksista, joista onneksi kovinkaan moni paniikkihäiriöistä ei kärsi. Yleensä kohtaus kestää vain muutaman minuutin, itselläni kuitenkin pisin kohtaus kestänyt yli puoli tuntia.
Mulla pahimmat paniikkikohtauksen oireet on huimaaminen, silmien sumeneminen, tasapainohäiriöt, rintakipu ja tykytys, ja hengenahdistus. Muutama kohtaus on mennyt niin pahaksi, että olen pyörtynyt kotona ollessani yksin, ja saanut kalloon murtumia.. Monella auttaa paniikkikohtaukseen esim. pussiin tai nyrkkiin hengittäminen, ja yleensäkin rauhallinen hengittäminen, pitkään sisään ja pitkään ulos.
Huh kun tuli pitkä ja sekava vastaus, toivottavasti sait jotain selkoa :)
T. 6

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00405

Tuossa aika yleispätevä ja hyvä kuvaus paniikkikohtauksesta, ehkä hieman selkeämpi kun tuo mun selostukseni..
T. 6