Ikuinen neitsytkö?

En tiedä oikein. Itselläkin on vaikea tutustua "siihen oikeaan", ja pöhöttynyt kaljamaha ei oikeen nappa.

Neitsytmies

Myy se ebayssa. Voit rikastua oikeasti.

Elä ny tollasia murehdi. Pää pystyyn, kukaan ei halua epätoivosta kumppania. Ole tyytyväinen siihen mitä sulla on, elämä ilman seksiä ei ole välttämättä huonoa. Ei sitä kumppania aktiivisella etsimisellä löydy. Tutustu uusiin ihmisiin ihan vaan kaverina ja pidä hauskaa jonkin muun kuin seksin parissa.

Tuon takia ryhdyin fwb ja yhden illan juttuihin 21-vuotiaana. 24 v eikä vielä parisuhdetta.

Kyllä se oikea vielä löytyy. Ei seksin harrastaminen ole mikään maata mullistava asia että siitä kannattaa stressiä ottaa. Parittelet sitten kun löydät kunnollisen kumppanin.

Et ilmeisesti ole antanut yhdellekkään miehelle edes pientä mahdollisuutta tai vihreän valon pilkahdusta, vaan dumannut kaikki heti suoralta kädeltä.

Jos nätti ja liikunnallinen nainen on vielä 29-vuotiaana neitsyt ja ikisinkku, niin se "oikea" tai "kelvollinen" on maksimissaan yksi tuhannesta miehestä ja mahdollisuudet edes olla joskus samassa tilassa tälläisen miehen kanssa on astronomisen pieni. Kannattaa siis tunnustaa ettei ole ollenkaan pariutuvaa sorttia ja elää sinkkuna ja neitsyenä.

Tuossa on vaan se vaara, että sitten jos sen ihannemiehen kanssa seksi onkin sitten todella kauheaa :D

Aina näihin ketjuihin tulee joku idiootti heittelemään jotain hihasta vedettyjä todennäköisyyksiä ja lannistamaan lisää omilla kapeakatseisilla mielipiteillään. Varmaan vaan lieventää sillä omaa pahaa oloaan. Ei ole olemassa mitään rajoja, jonka jälkeen on myöhäistä. Suomi on täynnä sinkkuja, se on fakta josta on hyvä lähteä liikkeelle. Sen oikean löytämiseen ei valitettavasti ole mitään reseptiä, mutta katkeroitumaan ei kannata ruveta.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 19:40"]

Aina näihin ketjuihin tulee joku idiootti heittelemään jotain hihasta vedettyjä todennäköisyyksiä ja lannistamaan lisää omilla kapeakatseisilla mielipiteillään. Varmaan vaan lieventää sillä omaa pahaa oloaan. Ei ole olemassa mitään rajoja, jonka jälkeen on myöhäistä. Suomi on täynnä sinkkuja, se on fakta josta on hyvä lähteä liikkeelle. Sen oikean löytämiseen ei valitettavasti ole mitään reseptiä, mutta katkeroitumaan ei kannata ruveta.

[/quote]

Totuus sattuu....

Millaista miestä sitten etsit?

7 ja 8: Kuten sanoin, ei niitä kiinnostuneita miehiä ole ollut. En työn tai harrastusten merkeissä tapaa uusia ihmisiä, ikinä en myöskään ole ollut ns. viihteellä kun baarimeno ei kiinnosta. Pitäisikö vaan mennä yksin baariin istumaan ja toivoa parasta? Tai sitten olen susiruma ja tätä ei minulle kukaan ole kehdannut kertoa.

Olen haaveillut että tapaisin jonkun ihan tavallisen, rehdin ja välittävän miehen. Huomaan kyllä itsekin alkavani olla epätoivoinen ja se tietysti vie loputkin mahdollisuudet. Yritän hyväksyä sinkkuuteni vaikka itkettääkin ajatella ettei ikinä tule olemaan omaa perhettä. En olisi muuta elämältä toivonut, rakastan lapsia ja kodinhoitoa, siivoamista myöten. Tulevaisuus näyttää melko tyhjältä juuri nyt.

Kiitos kaikille vastanneille. -ap

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 19:33"]

Tuossa on vaan se vaara, että sitten jos sen ihannemiehen kanssa seksi onkin sitten todella kauheaa :D

[/quote]

Mitä tarkoitat? Sen seksin sujuvuuden kanssa pitää vain olla kärsivällinen, niinkuin missä tahansa uudessa suhteessa. Ei se aikaisempi seksikokemus tai yhdenillanjutut takaa yhtään sen enempää että seksi uuden kumppanin kanssa olisi yhtään sen parempaa. Siihen ekaan kertaan se varmasti vaikuttaa, mutta kun liiasta jännityksestä on päästy, ei sillä ole enää mitään merkitystä. Yhtä lailla teinit voivat päätyä lopullisesti yhteen sen ekan seksikumppaninsa kanssa. Kypsä aikuinen ei anna liikaa painoarvoa joillekin entisille kokemuksille.

No et seksissä ole ainakaan menettänyt mitään, isopuheisia amatöörejä, niitä on sitäkin enemmän!

Lohdutuksen sana, en ole neitsyt, mutta reilusti yli 10 vuotta ilman. Ja tällä mennään varmaan loppuun asti. Oisko sitä sitten 'uusioneitsyt'.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 19:47"]

7 ja 8: Kuten sanoin, ei niitä kiinnostuneita miehiä ole ollut. En työn tai harrastusten merkeissä tapaa uusia ihmisiä, ikinä en myöskään ole ollut ns. viihteellä kun baarimeno ei kiinnosta. Pitäisikö vaan mennä yksin baariin istumaan ja toivoa parasta? Tai sitten olen susiruma ja tätä ei minulle kukaan ole kehdannut kertoa.

Olen haaveillut että tapaisin jonkun ihan tavallisen, rehdin ja välittävän miehen. Huomaan kyllä itsekin alkavani olla epätoivoinen ja se tietysti vie loputkin mahdollisuudet. Yritän hyväksyä sinkkuuteni vaikka itkettääkin ajatella ettei ikinä tule olemaan omaa perhettä. En olisi muuta elämältä toivonut, rakastan lapsia ja kodinhoitoa, siivoamista myöten. Tulevaisuus näyttää melko tyhjältä juuri nyt.

Kiitos kaikille vastanneille. -ap

[/quote]

'

Baari tai nettitreffit. Vai missä sen miehen luulit tapaavasi, jos et näissä? Ei nää koskaan jutut mene niinkuin leffoissa.... Se unelmien prinssi ei tule kotoa hakemaan, vaikka kuinka olisit nätti tai liikunnallinen.

Eikö sulla ole frendejä, joiden kanssa voisit mennä sinne baariin? Vaikka ihan harjoittelemaan?

Itse kunkin kait se on se sillivelli keitettävä, harvemmin neuvon yli parikymppisiä koska niillä on aivorunko jo täysin kehittynyt..

Hmm, oletko ikinä ajatellut nettideittailua vai tuntuuko se liian teennäiseltä? Jos listautuisit johonkin palveluun, johon laitetaan profiiliin myös kiinnostuksenkohteita (varmaan joku muu kuin Tinder, jossa käsittääkseni tykätään tyypeistä pelkkien Facebook-kuvien perusteella?), niin sitä kauttahan voisi olla mahdollista löytää samanhenkisiä, kanssasi enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa olevia miehiä.

Halusin yleisesti sanoa, että toivoa on, don't worry!! :) Pakko kertoa pari esimerkkiä lähisukulaisistani, sillä ne ovat mielestäni suloisia ja kannustavia jos kumppanin löytymisestä puhutaan.

Setäni löysi unelmiensa naisen yli 50-vuotiaana, ja kyseessä on kummankin ensimmäinen avioliitto. Sedälläni ei tiettävästi ole aiemmin ollut myöskään seurustelusuhteita (varmaan monet sukulaiset ja kaverit luulivat, että hän on kaappihomo), ainakaan semmoisia, mistä kukaan sukulainen olisi tiennyt. Jälkikäteen ajateltuna seurustelemattomuus johtui luultavasti siitä, että hän on ammatiltaan syöpätutkija ja oli naimisissa työnsä kanssa, kunnes löysi nykyisen vaimonsa. Setäni ja nykyinen vaimo tutustuivat yhteisten ystäviensä häissä. :)

Tätini puolestaan löysi nykyisen aviomiehensä ja meni tämän kanssa naimisiin yli 40-vuotiaana ja kyseessä oli tässäkin tapauksessa molempien ensimmäinen avioliitto. Pariskunta tapasi toisensa jonkun nettideittipalvelun kautta. Tädilläni oli tosin aiemminkin miesystäviä, joista osa oli löydetty netistä, mutta he olivat toinen toistaan erikoisempia ja osa myös vähän epämääräisiä tapauksia ja suhteet päättyivät ilmeisen toimimattomina. Nykyinen aviomies puolestaan on ihana, kiltti "kunnon mies", jolla on hyväpalkkainen työ ja joka on hyvin onnellinen tätini kanssa huolimatta siitä, että tädilläni on useita perussairauksia, jotka rajoittavat heidän elämäänsä jonkin verran.

Nämä esimerkit osoittavat mielestäni ihanasti, että "se oikea" voi osua kohdalle vasta keski-iässäkin! Toivottavasti tietysti sinun kohdallasi aiemmin, kun kerran kumppania toivot itsellesi :) Mikäli nettideittailu ei nappaa, niin ehkäpä sinun kannattaisi aloittaa joku uusi harrastus ja muutenkin aktiivisemmin käydä kavereittesi kanssa erilaisissa paikoissa, joissa voit tavata uusia ihmisiä. Juttelin juuri vähän aikaa sitten kaverini kanssa siitä, missä voi tavata potentiaalisia kumppaneita ja oma vastaukseni tuohon on ainakin se, että ihan missä vaan! :) Itse olen tavannut omat poikaystäväni samassa koulussa/yliopistossa, mutta esim. poikaystäväni sisko on tavannut avomiehensä jossain festareilla yms. Missä vaan voi osua ihania miehiä vastaan. Tärkeää vaan, että olet avoin mielin ja oma itsesi ja yrität ottaa semmoisen asenteen, että ei ole syytä olla epätoivoinen <3