Pettynyt työhön paluuseen!

Esinainen varoitteli, että jos olen kovin kauan vanhempainvapailla, voi työhönpaluu olla vaikeaa, koska työ muuttuu niin nopeasti. Hoidin lapsia kotona melkein yhdeksän vuotta ja palatessani petyin.

Sain vanhat työtehtäväni takaisin, mikä sinällään on hyvä, mutta vain pohjaksi. Kolmasosa työajasta menee tietokoneella aivan niinkuin ennenkin. Loppu on tekemistä, jossa tarvitaan nopeutta, näppäryyttä ja ajattelua aivan niinkuin enenkin. Olen näissä keskivertoa nopeampi ja kykenen käytännössä virheettömiin suorituksiin eli olen luotettava ja työhön soveltuva. Tietopohjaa olen päivittänyt ihan kotoa käsinkin.

Etukäteen ajattelin, että atk-systeemejä täytyy varmasti opetella uusiksi, mutta mitä vielä. Toki koneet on uusittu, ohjelmat vähän tuoreempia, mutta samat tehtäväkoodit ovat edelleen käytössä. Osaan ne vaikka unissani vieläkin!

Varasivat kaksi viikkoa perehdytykseeni. Selvisin viikolla ja saavutin normaaliin vauhtini. Työkaveri ihmetteli, että enkö ole unohtanut mitään yhdeksässä vuodessa. Unohtaisitteko te, vai olenko jotenkin poikkeava?

Toinen asia joka harmittaa on, että esinainen aina sanoi, että ei ollut aiheellista järjestää  laajempaa työkiertoa eri työpisteiden ja työtehtävien suhteen. Menee kuulemma kaksi vuotta, ennenkuin hallitsee jonkun alueen ja tehokkuus saadaan maksimiin. Uskon, että kyllästyn näihin vanhoihin tehtäviini muutamassa kuukaudessa! Työntekijöitä pitäsi kohdella yksilöinä! Osalla kauan töissä olleilla on laajempi työkierto.

Osavatko esimiehet samaistua työntekijöidensä työnkuvaan, kun väittävät, että työt unohtuvat ja niistä ei selviä entiseen malliin, jos viipyy kauemmin kotona lasten kanssa?