Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on pakko olla sisukas
28.10.2014 |
Itseäni ärsyttää Suomen raaka mielipideilmapiiri: ihmisen pitää raataa ja olla sisukas, jopa niin kauan, että menee mielenterveys tai sorrutaan päihteidenkäyttöön. Tuosta perhesurmastakin tulee mieleeni sellainen, että jos ihmiset olisivat armollisempia toisilleen ja esimerkiksi lapset olisi viety jollekin tutulle hoitajalle, todennäköisesti onnettomuutta ei olisi edes tapahtunut. Jos tilanteessa olisi ollut muitakin läheisiä ihmisiä, jotka olisivat puhuneet äidille järkeä ja saaneet näkemään tilanteen oikeissa mittasuhteissaan.
Miksi Suomessa vaaditaan ihmisiltä niin paljon? Esimerkiksi perheellisen naisen pitää ideaalitilanteessa hoitaa lapsikatraansa yksin tai isän kanssa, mutta kotiapulaiset ja lastenhoitajat sekä au pairit ovat Suomessa merkki joko "laiskuudesta" tai toisaalta "rikkaiden hienostelua", jolloin henkilöä kadehditaan. Jos lapsen vie alle 3-vuotiaana päivähoitoon, niin vanhempia ja varsinkin äitiä syyllistetään ankarasti, vaikka hoitoon vieminen voi olla kaikille osapuolille oikeastikin paras ratkaisu.
Työssäkäyvät (joista monet ovat perheellisiä ja ihannetilanteessa hoitavat siis lapset itse ilman apua) paahtavat töissä ylitöitä ja tekevät parhaansa. Monilla työpaikoilla on vielä järkeistetty työntekoa siten, että sama henkilö voi ajoittain tehdä usean henkilön työt. Toisaalta osa putoaa työttömyyden kehään, josta on vaikeaa toisinaan päästä pois. Suomessa kaikki on verotettu moneen kertaan, ruoka on kallista ja mautonta. Lapset patistetaan muuttamaan kotoa pois heti 18-19-vuotiaiana. Kaikenlainen omien läheisten auttaminen tai ainakin avun vastaanotto on sellaista, mitä pidetään "heikkouden merkkinä".
Sitten monet juovat suruissaan ja epätoivoissaan alkoholia ja ovat jopa addiktoituneet siihen. Viranomaisia ja valtiota huudetaan apuun sellaisissakin tilanteissa, joissa paras apu olisi lähimmäisenrakkaus. Ei lähimmäisenrakkautta voi oikein rahalla ostaa viranomaiselta tai ainakaan se ei korvaa oikean ystävän, kaverin, läheisen tai sukulaisen huolenpitoa ja välittämistä. Ilmastokin on raaka, pimeä ja kylmä.
Kuitenkin monet noista asennoitumiseen liittyvistä kysymyksistä ovat sellaisia, että niihin jokainen voisi vaikuttaa omalla käytöksellään. Suomalaiset itse voisivat tehdä Suomesta mukavamman paikan elää. Ei aina ole pakko olla niin sisukas, vaan voi myös relata. Kyllä hommat hoituvat muillakin tavoilla kuin sillä konsensuksen hiomalla yhdellä ainoalla totuudella, joka kerrallaan mahtuu Suomeen - vai mitä?
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:43"]
Suomi elää itsepetoksssa. Vaatii paljon pitää kulisseja yllä, että olemme onnellisia maassa, missä kukaan ei saa olla onnellinen. Ongelmista ei saa keskustella tai jos avaa keskustelun, passitetaan suurinpiirtein päälääkärille - joka edustaa lääkemafiaa. Lähimmäisenrakkaus on tuntematon käsite suomalaisissa perheissä.
Omiaan ei auteta,kuin vain väkinäisestä velvollisuudentunnosta, ei rakkaudesta. Halusta auttaa omiaan. Omat passitetaan hoitoon laitoksiin ja lapset tosiaan lykätään pois näkyvistä.
Lesket miettivät vain omaa pärjäämistään, ei lapsiensa surua eikä taloudellista asemaa.
Suomi on äärimmäisen itsekkäiden ihmisten maa.
Verotus syvältä.
[/quote]
Itse olen miettinyt juuri tuota, että mikä ihme tekee ihmiset niin itsekkäiksi ja kateellisiksi erityisesti Suomessa? Juuri tämä ihmetyttää, kun omia sukulaisia tai perheenjäseniäänkään ei auteta. Ainakin mun lapsuudessani vielä 80-luvulla ihmiset pitivät enemmän yhtä ja auttoivat toisiaan. Ja nykyään jos matkustan ulkomaille, niin kyllä muualla on selvästi lämpimämmältä vaikuttava ilmapiiri perheenjäsenten ja sukulaisten sekä kavereiden kesken.
Voihan se luterilaisuus ja korkea verotus vaikuttaa, mutta jotenkin uskoisi, että se uskonnon vaikutus hieman hellittää ajan myötä, kun ihmiset maallistuvat. Ja toisaalta esim. roomalaiskatolisissa maissa ihmiset puolestaan ovat hyvinkin sukurakkaita, joten ei se sinänsä ainakaan kristinuskoon puhtaasti liity. Kun ihminen ajattelee vain itseään, hän on lopulta onneton, sillä usein muutkin tekevät niin, joten kaikki kokevat itsensä yksinäisiksi.
Vaikka ihminen olisi kuinka introvertti, ihminen on silti lajina sosiaalinen olento ja monissa elinikää tai terveydentilaa arvioivissa tutkimuksissakin on huomattu, että sosiaalinen verkostoituminen pidentää ikää ja parantaa terveyttäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:43"]
Suomi elää itsepetoksssa. Vaatii paljon pitää kulisseja yllä, että olemme onnellisia maassa, missä kukaan ei saa olla onnellinen. Ongelmista ei saa keskustella tai jos avaa keskustelun, passitetaan suurinpiirtein päälääkärille - joka edustaa lääkemafiaa. Lähimmäisenrakkaus on tuntematon käsite suomalaisissa perheissä.
Omiaan ei auteta,kuin vain väkinäisestä velvollisuudentunnosta, ei rakkaudesta. Halusta auttaa omiaan. Omat passitetaan hoitoon laitoksiin ja lapset tosiaan lykätään pois näkyvistä.
Lesket miettivät vain omaa pärjäämistään, ei lapsiensa surua eikä taloudellista asemaa.
Suomi on äärimmäisen itsekkäiden ihmisten maa.
Verotus syvältä.
[/quote]
Itse olen miettinyt juuri tuota, että mikä ihme tekee ihmiset niin itsekkäiksi ja kateellisiksi erityisesti Suomessa? Juuri tämä ihmetyttää, kun omia sukulaisia tai perheenjäseniäänkään ei auteta. Ainakin mun lapsuudessani vielä 80-luvulla ihmiset pitivät enemmän yhtä ja auttoivat toisiaan. Ja nykyään jos matkustan ulkomaille, niin kyllä muualla on selvästi lämpimämmältä vaikuttava ilmapiiri perheenjäsenten ja sukulaisten sekä kavereiden kesken.
Voihan se luterilaisuus ja korkea verotus vaikuttaa, mutta jotenkin uskoisi, että se uskonnon vaikutus hieman hellittää ajan myötä, kun ihmiset maallistuvat. Ja toisaalta esim. roomalaiskatolisissa maissa ihmiset puolestaan ovat hyvinkin sukurakkaita, joten ei se sinänsä ainakaan kristinuskoon puhtaasti liity. Kun ihminen ajattelee vain itseään, hän on lopulta onneton, sillä usein muutkin tekevät niin, joten kaikki kokevat itsensä yksinäisiksi.
Vaikka ihminen olisi kuinka introvertti, ihminen on silti lajina sosiaalinen olento ja monissa elinikää tai terveydentilaa arvioivissa tutkimuksissakin on huomattu, että sosiaalinen verkostoituminen pidentää ikää ja parantaa terveyttäkin.
[/quote]
Osasyy on geeneissä. Osa johtuu tästä kylämentaliteetista koska tämä on metsäläinen ja todella pieni yhteiskunta. Siksi monet tappelevat verissäpäin toisiaan vastaan koska katsotaan että "meidän pienessä kylässä" ei saa olla parempi kuin toinen. Minun mielestäni koko kansakunta voisi kömpiä takaisin metsän siimekseen keittelemään sellua ja pontikkaa kun kerran parempaan eivät pysty. Todella ottaa päähän Suomen selkäänpuukottaminen ja kyräily, kaikki ovat kuin jotain hurmoslahkolaisia fundamentalisteja, "meidän joukoista et elävänä lähde..."
Tuosta sukulaisten ja perheenjäsenien auttamisesta, taustalla että itse olen kotoisin maasta jossa sellainen on enemmän tapana... Minä uskon että syynä miksi muualla autetaan ja vaikka Suomessa ei, on paljolti se että täällä se asia on ulkoistettu paljolti yhteiskunnalle. Ja uskon että sama kehitys tapahtuisi melko nopeastikin muuallakin, jos yhtäkkiä ei olisi PAKKO pitää huolta toisistaan vaan yhteiskunta ja sosiaaliturva ottaisi sen asian vastuulleen. Paljolti yhteisvastuullisuutta pitää yllä se että tietää että itsekin voi joskus olla tilanteessa jossa tarvii lähimmäisten apua, joten parasta pitää hyvät välit ja auttaa muita silloin kun itse voi.
Eli itse en siis ajattele että suomalaiset olisi erityisen kylmiä tässä asiassa ja jotkut muut lämpimiä. Ajattelen että ovat samanlaisia pohjimmiltaan mutta Suomessa sosiaaliturva mahdollistaa kaikille perimmäisen itsenäisyyden tavoittelun (jota voi itsekkyydeksikin kutsua jos haluaa).
Yhteisöllisyys on hyvä jos sitä pitää yllä hyvät ihmiset. Yhteisöllisyyttäkun peräänkuulutetaan niin unohtuu millainen helvetti se on ollut joillekkin pikkukylän asukkaille. Ihmiset ovat pääosin kehittymättömiä ja pahanilkisiä. Laumassa on helposti hierarkia jossa jokaisella on paikkansa ja auta armias jos et siihen suostu. Bähän niinkuin prrheissäkin helposti ihmiset omaksuvat tietyn roolin jota sitten toistetaan. Jollekkin tietenkin pitää lykätä se syntipukinrooli jotta ei joudu miettimään asioita syvemmin.
Asioillaa pakkaa olemaan ne hyvät ja huonot puolet.ihmiset jotka auttava toista ilman " hintalappua" ovat harvassa.
Suomi elää itsepetoksssa. Vaatii paljon pitää kulisseja yllä, että olemme onnellisia maassa, missä kukaan ei saa olla onnellinen. Ongelmista ei saa keskustella tai jos avaa keskustelun, passitetaan suurinpiirtein päälääkärille - joka edustaa lääkemafiaa. Lähimmäisenrakkaus on tuntematon käsite suomalaisissa perheissä.
Omiaan ei auteta,kuin vain väkinäisestä velvollisuudentunnosta, ei rakkaudesta. Halusta auttaa omiaan. Omat passitetaan hoitoon laitoksiin ja lapset tosiaan lykätään pois näkyvistä.
Lesket miettivät vain omaa pärjäämistään, ei lapsiensa surua eikä taloudellista asemaa.
Suomi on äärimmäisen itsekkäiden ihmisten maa.
Verotus syvältä.