Pariskuntia joissa vain toinen osapuoli on uskonnollinen?

Tiedän parin jossa toinen himouskovainen ja toinen ateisti... ei hyvin käynyt vaikka muksukin oli heti alkuun duunattu -.-

Olin parisuhteessa uskovaisen kanssa aika monta vuotta (olen itse ateisti). Kumppanin suku oli uskonnollinen, mistä tuli oikeestaan enemmän ongelmia kuin kumppanin uskonnollisuudesta. Esim. anopilta jatkuvaa painostusta ja ihmettelyä tyyliin kuinka voit elää ilman armoa ja pelastusta. Perusarki sujui meillä ok, mutta riitojen yhteydessä uskonto nousi aina esille. Vaikka uskonto ei ollut suhteen aikana suuri ongelma, tai ei ainakaan tuntunut siltä, niin erotessa tuntui siltä, että kaikki ongelmat juonsi sieltä uskonnosta kuitenkin.

Harvoin toimii liitot joissa vain toinen osapuoli on uskollinen, ellei asiasta ole yhdessä sovittu etukäteen.

Hei, meillä kumpikaan ei peukuta mitään uskontoa. Silti ollaan kavereita ja oltu jo monta kymmentä vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 13:32"]

Meillä minä olen tapakristitty, mies ei usko. Aina on vietetty joulua, on kuulunut aina miehenkin elämään. Lapsemme kastettiin, koska miehellä ei ollut mitään sitä vastaan ja käymme srk:n kerhossa. Miehelle tuo sopii, kerhossa on lapsille kivaa tekemistä ja uskontoa ei tuputeta mitenkään. Minun kanssani lapset lukevat iltarukouksen, miehen kanssa ei.

[/quote]

Mitä aiotte sanoa lapsille vähän myöhemmin, kun he alkavat ihmetellä, miksi toisen kanssa rukoillaan ja toisen ei?

Minä olen wicca eli olen uskonnollinen. Mieheni on ateisti tai agnostikko. Ei usko oikein mihinkään, mutta pitää ns. mahdollisuudet avoimina eikä tuomitse.

Minun uskontoni ei ole käännyttävä uskonto, joten ei ole ollut tarvetta saarnata. Lapset eivät kuulu kirkkoon ja heille kerrotaan maailmassa olevan monia uskontoja ja erilaisia ajattelutapoja. Miestäni ja minua yhdistää ajatus siitä, että lasten täytyy saada itse valita mihin uskovat, kun olevat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään uskontonsa kaikki eri puolet.

Itse harjoitan uskontoani covenissa, jolloin mieheni lähtee lasten kanssa siksi aikaa muualle (esim. sukulaisille kyläilemään tms.). Uskonnollisia ja filosofisia kirjoja luen paljon ja puhun ajatuksiani ääneen miehenikin kanssa, mutta en odota että hän olisi samaa mieltä. Hän saa olla sellainen kun haluaa ja minä sellainen kun olen.

Me emme myöskään tuomitse toisella tavalla uskovia/ajattelevia. Ajattelemme, että uskonto on hyvin henkilökohtainen asia ja jokainen saa uskoa mihin haluaa. Käännyttäminen tosin aiheuttaa meissä molemmissa puistatuksia.

Wiccojen juhlapyhiä voi viettää tekemättä siitä perheen kesken niin suurta numeroa. Rituaaleja teen lähinnä coveissa muun perheen poissaollessa.

Samhain =Halloween/Kekri (Viimeisen sadonkorjuun juhla ja vanha teurastusaika, metsästysaika. Kuoleman juhla, karnevaali, kynttilöitä haudoille ja sukulaisten muistamista, lasten Halloweenjuhlat),

Yule =Joulu (kaikki tontut, pukit, talvipäivänseisauksen jutut, lahjat, jouluruoat, jne.),

Imbolc =Kynttilänpäivä (Valon paluusen liittyvä symboliikka, kynttilät, talven riemut kuten pulkkamäki ja letut ja kuuma kaakao),

Ostara =Kevätpäivänseisaus (Hedelmällisyysymbolit kuten puput, tiput, munat, ruoho),

Beltane =Vappu (Kevään karnevaali, aikuisten kesken seksin juhlaa, serpenttiinit, simat, tippaleivät ja munkit, vappusalkotanssit ja kaikki muu vappukrääsä),

Litha =Kesäpäivänseisaus (Perinteiset keksikesänjuhlan eri juhannuksen pakanalliset tavat kuten sauna, taiat, uiminen, kokot, grillaaminen, mansikat ja uudet perunat),

Lammas =Leivän juhla (ensimmäisen sadonkorjuun juhla, marjat, kanttarellit, jne. Herkuttelua. Arkeen paluuta kesän jälkeen.),

Mabon =Syyspäiväntasaus (sienet, omenat, toinen sadonkorjuun juhla.).

Siinä vähän viitteitä siitä miten minun maailmankatsomukseni juhlat näkyvät arjessamme.

Meillä on muutoinkin tosi hyvä ja keskusteleva liitto.

Niin kauan meni hyvin kunnes lapsia tuli. Lasten kasvatuksessa tulee välillä erimielisyyksiä, muuten ei haittaa juurikaan parisuhdetta mitenkään.

Ystäväni meni naimisiin muslimin kanssa. Alkuun kaikki meni tosi hyvin ja saivat sovittua yhteiset pelisäännöt jne. Määkin olin ihan yllättyny, mies oli hurjan mukava. Sitten kun saivat lapsen niin kaikki muuttui, alkoi käännyttämään ystävääni ja siinä oli kaikenlaista härdelliä. Erosivat lopulta ja nyt ystävällä on lähestymiskielto miehelle.

Meillä minä olen tapakristitty, mies ei usko. Aina on vietetty joulua, on kuulunut aina miehenkin elämään. Lapsemme kastettiin, koska miehellä ei ollut mitään sitä vastaan ja käymme srk:n kerhossa. Miehelle tuo sopii, kerhossa on lapsille kivaa tekemistä ja uskontoa ei tuputeta mitenkään. Minun kanssani lapset lukevat iltarukouksen, miehen kanssa ei.

Kaikki meni vallan mainiosti siihen asti kunnes saatiin meidän tytär. Vaikka niin oltiinki mukamas etukäteen sovittu asiat. Nyt aikamoinen kriisi meneillään. Minä kirkoton, mies ortodoksi.

Serkkuni kääntyi miehensä uskontoon. Ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu, ei saa edes lähisukuaan kovin enää tavata :/