Lue keskustelun säännöt.
Vauvan neuletakin kavennukset
14.09.2021 |
En ymmärrä tätä ohjetta ollenkaan. Ohjeessa sanotaan että:
"Kun kpl:n korkeus on 14(17)20 cm, päätä molemmissa reunoissa kädenteitä varten 1x5 s = 57(67)77 s. Kun kädentien korkeus on 10(11)12 cm, päätä keskimmäiset 23(25)25 s pääntietä varten ja neulo ensin toinen puoli. Päätä vielä pääntien reunassa 2 krs:n kuluttua 2 s. Kun kädentien korkeus on 11(12)13 cm, päätä loput eli olan 15(19)24 s. Neulo pääntien toinen puoli vastaavasti."
Kuuluuko kavennukset tehdä ylivetokavennuksena vai kaksi oikein yhteen -kavennuksena? Kuuluuko minun siis samalla kerroksella kummassakin päässä kaventaa vai esim. aina puikon alussa eli vasemmasta laidasta vasta seuraavalla kerroksella? Kun päätän keskimmäiset 25 silmukkaa millä kavennuksella silloin tulee kaventaa? Mitä tarkoittaa että ensin neulotaan toinen puoli? Tarkoittaako se sitä olkapäähän tulevaa neuleen osaa? En tosiaan ole koskaan ennen neulonut tällaista ja olen ihan hukassa... :D
Tässä on vielä linkki: https://www.novitaknits.com/fi/vauvan-jakku-housut-ja-asusteet-(arkisto…
Kommentit (6)
Voi kiitos paljon selkeästä ja hyvästä vastauksesta! :) Totta, ainahan voi purkaa jos ei menekään kerralla hyvin. Nyt pääsen taas illalla jatkamaan neulomista tv:n ääressä... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on niin vanhanaikaisia tällaiset paloina tehtävät vauvan (ja isompienkin) vaatteet.
Nykyään on valtavasti hyviä malleja, jotka neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin, ilman saumoja. Suosittelen niitä jatkossa. Mukavampia päälläkin vauvalla, kun ei saumat paina mistään.
Enpä ollut tajunnutkaan ajatella asiaa ollenkaan tuolta kantilta. Varmasti saumaton neule olisi kyllä vauvalle kivempi....
Toisaalta noilla minikokoisilla vaatteilla on hyvä aloittaa, niistä usein on helpompi myös hahmottaa, miten se vaate oikein rakentuukaan. Yhtenä kappaleena kudottavat voivat olla joskus aika eksoottisen muotoisia keskeneräisinä ;-) ja niissä usein joutuu kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa enemmän.
Että molempi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta noilla minikokoisilla vaatteilla on hyvä aloittaa, niistä usein on helpompi myös hahmottaa, miten se vaate oikein rakentuukaan. Yhtenä kappaleena kudottavat voivat olla joskus aika eksoottisen muotoisia keskeneräisinä ;-) ja niissä usein joutuu kikkailemaan lisäysten ja kavennusten kanssa enemmän.
Että molempi parempi.
Olen yhden ainoan neuleen tehnyt kappaleista ja siinä vasta eksoottisia muotoja olikin. Meni melkein maku koko harrastukseen siinä kikkaillessa. Sen jälkeen olen tehnyt kaikki yhtenä kappaleena ylhäältä alas, eikä niissä ole ollut ympyrää tai putkea erkoisempia muotoja. En ihan allekirjoita sitä, että lisäykset tai kavennukset olisi yhtään monimutkaisempia. Kaarrokeneuleissa on muutama lisäyskerros joissa lisäykset tehdään tasavälein, ja raglan-mallisissa lisäykset tehdään aina samoissa kohdissa. On olemassa muitakin hieman erikoisempia malleja, mutta nämä taitavat olla nykypäivänä yleisimmät. Jokainen toki neuloo kuten tykkää ja on tottunut. Ei ole yhtään väärää tapaa.
eri
Ei ole väliä, millä tyylillä kavennat/päättelet silmukat. Noihinhan yleensä tulee vielä joku viimeistely/resori. Ylivetokavennus on varmaan joustavampi, joten koita sitä ensin siinä pääntiessä.
Et voi oikeastaan päätellä puikon molemmissa päissä samalla kerroksella, vaan ensin päättelen ekat 5 silmukkaa, kudot puikon loppuun, käännät työn ja päättelet taas ekat 5 silmukkaa.
Jos kavennetaan yksi silmukka, niin sen voi tehdä samalla kerroksella.
"Ensin neulotaan toinen puoli" tarkoittaa sitä, että kun olet päättänyt ne 25 keskimmäistä silmukkaa, sinulla on kaksi erillistä osaa, jota voit enää kutoa, ne olkapäät. Et kudo niitä yhtä aikaa, vaan ensin toisen ja kun se on valmis, niin sitten se toinen. Niin ja siis muista päätellä ne silmukat siten, että käytät sitä lankaa, etkä pujottele silmukoita toistensa yli - se ei jousta (nimimerkillä jostain syystä säärystimessä ei homma toiminutkaan...)
Ja aina voi purkaa. Neulominen/kutominen/tikkuaminen ja virkkauskin on siitä kivaa, että mikään ei ole lopullista, aina voi purkaa taaksepäin ja aloittaa uudestaan sopivasta kohdasta.