Oma narsismini ärsyttää

Aina toitotetaan että narsisti ei itse omaa narsisimiaan myönnä saatikka edes tunnista, mutta olen millä mittarilla tahansa mitattuna melko narsistinen persoona. Narsismihan juontaa juurensa sairaalloisen heikkoon itsetuntoon ja kaikean pramean pinnan alla minulla sellainen onkin. Oikeasti näyttäydyn kaikille upeana, karismaattisena, rohkeana, nokkelana ja sanavalmiina sekä ennenkaikkea itsevarmana ihmisenä. Usein paistattelen omassa erinomaisuudessani ja rakastan liikkua ulkona kun huomaan saavani huomiota. Olen hyvä manipuloimaan, valehtelemaan ja iskemään ihmisten heikkoihin kohtiin. Oikeastaan kaikki on enemmän tai vähemmän valhetta ja peliä minulle. En koskaan koe huonoa omatuntoa, ainoastaan pelkoa kiinnijäämisestä. Näyttäydyn ihmisille vahvana ja luotettavana kalliona mutta oikeasti  olen petollinen ja ajan omaa asiaani. Olen harrastanut seksiä varattujen miesten sekä kavereideni miesten kanssa vain osoittaakseni että pystyn siihen, puhunut töissä paskaa saadakseni ylennyksen, tuhonnut ihmisten ihmissuhteita vain kieroiluani, valehdellut lukemattomasti oman etuni vuoksi ja tein tätä jo lapsena. 

"Tehtävässä" onnistuessani tunnen hetkellistä mielihyvää mutta oikeasti tunne-elämäni on hyvin köyhä. En ole koskaan ollut rakastunut tai tuntenut ikävää. En koskaan tunne minkäänlaista tunteiden paloa, vihaa ja kilpailuhalua ainoastaan sekä pettymystä. Olen tunnekylmä ja helposti kyllästyvä. Koen  jääväni paljosta paitsi kun en osaa kuin esittää hetkellisesti lämpimiä tunteita ja välittämistä oikein ketään kohtaan. Minulla on paljon ystäviä ja ihmisiä jotka pitävät minusta mutta sisäisesti olen jotenkin yksinäinen ja tyhjä. Onko mitään tehtävissä? Tuntevatko kaikki ihmiset pohjimmiltaan näin mutta esittävät vain kivoja ja lojaaleja toisiaan kohtaan? Niinhän minäkin teen, harva tajuaa millainen käärme oikeasti olen.