Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset kokevat uhkana, kun haluttomuudesta keskustellaan?
25.10.2014 |
Aiemmin tällä viikolla tällä palstalla käytiin muutamia keskusteluja liittyen naisten haluttomuuteen. Tämä lanka toimi keskustelun aloittajana: http://www.vauva.fi/keskustelu/4300882/ketju/naisen_on_kaytannossa_pakko_antaa_parisuhteessa . Kyseisen keskustelun aloittaneessa uutislinkissä eräs (nais)erikoislääkäri kertoi, että naisten tulisi olla valmiita hyväksymään seuraukset, mikäli he yksipuolisesti kieltäytyvät seksistä parisuhteessa. Oli selvää, että kyseinen lääkäri viittasi haluttomiin naisiin, joissa ei ole lääketieteellisesti mitään vikaa, ja seurauksilla hän tarkoitti mitä ilmeisemmin miehen onnettomuutta, pettämistä tai parisuhteen päättymistä.
Varsin moni keskustelija veti herneen syvälle nenään kyseisen lääkärin sanomasta. Jotkut jopa uhkasivat moittiman lääkärin sanomisia Eviraan tmv. tahoon. Näiden reaktioiden perusteella on melko ilmeistä, että osa haluttomista naisista kokee varsinaisena uhkana, jos haluttomuus otetaan keskustelun aiheeksi. Itse toivoisin keskustelijoilta näkemyksiä siihen, että miksi näin on?
Jos minulta kysytään, niin vaikuttaa siltä, että varsin moni haluttomuudesta kärsivä nainen näyttäisi olevan ihan tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. He saavat parisuhteesta henkistä ja taloudellista turvaa, validointia sekä seuraa. He eivät toisaalta tunne seksuaalista vetoa miehiään kohtaan ja seksi on kenties pakollinen paha tai jopa eräänlainen palkitsemisen muoto. Kun seksin vähyys tulee puheeksi, joko parisuhteen sisällä tai päivän lehdessä, he kokevat sen uhkaavaksi. Vähäinen seksi voi olla eräänlainen vallan väline, jolla haluton nainen pitää parisuhteen rakenteen hänelle suotuisana. Kun vähäisestä seksistä puhutaan, se haastaa tämän rakenteen ja naisen eduksi toimivan parisuhteen.
Tiedän, että osa keskustelijoista tulee nyt kertomaan hormoneista, vaihdevuosista yms. ja syyttää minua haluttomien naisten syylistämisestä. Kuitenkin tälläkin palstalla monet naiset ovat paljastaneet, että aiemmin luulivat kärsivänsä haluttomuudesta esim. vaihdevuosien takia, mutta parisuhteen päätyttyä he tunsivatkin jälleen seksuaalista halua uutta miestä kohtaan. Lopuksi tähdennän, että olen sitä mieltä, että vähäseksinen parisuhde on jopa enemmän miesten vika, koska he mm. omaksuvat vääränlaisen roolin, rupsahtavat ja eräällä tavalla lakkaavat yrittämästä parisuhteen solmimisen jälkeen.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 18:41"]
Naiset eivät pysty keskustelemaan itsestään ja tunteistaan. Kaikki pitää käydä läpi miehen tunteiden kautta
[/quote]
Haluisitko hieman tarkentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse täysin haluttoman miehen kanssa vuosikausia eläneensä tiedän millaista helvettiä se on, kun seksuaaliset halut eivät kohtaa - eikä toinen edes suostu mihinkään kompromisseihin tai hakemaan apua omaan haluttomuuteen edes parisuhteen ja kumppanin vuoksi.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta sanoisin että jos vedät johtopäätöksiä (mm. "Jos minulta kysytään, niin vaikuttaa siltä, että varsin moni haluttomuudesta kärsivä nainen näyttäisi olevan ihan tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen.") niiden reaktioiden perusteella, mitä tuli tuohon artikkeliin niin olet aika hakoteillä. Vaikka asiaa miten yrittäisi käännellä, niin fakta on, että tuo juttu oli vähintäänkin huonosti kirjoitettu ja asiat oli esitetty harvinaisen provosoivasti.
Kirjoitin juuri tuohon linkittämääsi ketjuun perusteluja sille, miksi ymmärrän että artikkeli kuumensi tunteita. Voin kopioida ne tähän:
Muutamia huomioita tuosta jutusta/noista jutuista:
HT:n jutussa sanotaan "Vain pieni osa haluttomista naisista kärsii tilanteesta. Jopa puolet ajattelee voivansa elää ilman seksiä.". Toisaalta HT:n jutussa sanotaan myös "Haluttomuus ei ole sairaus, mutta iso ongelma, johon kaivataan apua sillä monet naiset haluaisivat haluta.". Niin että kuinka se nyt sitten oli?! Se on ongelma, josta ei kuitenkaan kärsitä vai?
Tuo HT:n juttu on kokonaisuutena mielestäni ihan inhmillinen, mutta tämä on se kohta, joka kyllä herkästi laittaa koko artikkelin kummalliseen valoon: "Monet tulevat gynekologin vastaanotollekin hakemaan lupaa haluttomuudelle. Mielestäni parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja haluttomuus on sopimusrikkomus. Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset, Metsä-Heikkilä sanoo."
Ensinnäkin toisin kuin ilmeisesti joidenkin mielestä, minä en näe, että tuo "jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä..." -kohta itsestään selvästi viittaisi vain pysyvään ja totaaliseen kieltäytymiseen. Mielestäni tuollaista ei voi suoraan päätellä, vaikka epäilemättä sitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi on kohtalaisen ajattelematonta heittää kommentti "hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset" viittaamalla millään tavalla siihen, mitä ne seuraukset voisivat olla. Siksi tuo kuulostaa enemmän uhkailulta kuin miltään neuvolta. Ja vielä kolmanneksi, ilmaus "haluttomuus on sopimusrikkomus" on syyllistävä, sillä kuten tuossa itse jutussakin sanottiin, monet naiset haluaisivat haluta. Silti tuo ilmaus antaa ymmärtää, että jo se haluttomuus itsessään on "rikos", ja jos tekee rikoksen niin saa luvan hyväksyä seuraukset. Tuon yhden kappaleen valossa koko juttu vaikuttaa siltä, että haluton nainen on sopimusrikkoja ja mies on uhri. Ja jutussa sanotaan, että vain pieni osa naisista kärsii haluttomuudesta itse. Eli kun tuo käännetään toisin päin, voidaan ymmärtää että tuossa artikkelissa annetaan ymmärtää, että suuri osa naisista on näitä sopimusrikkojia, jotka saavat syyttää itseään näistä tarkemmin määrittelemättömistä seurauksista.
Yritän siis sanoa, että vaikka tuon jutun tarkoitus kokonaisuudessaan lienee hyvä, ja jutussa on kyllä esitelty myös niitä ratkaisukeinoja tai ainakin viitattu niihin (hormonit, puhuminen jne.), niin erityisesti tuo yksi kohta vaan on kirjoitettu kertakaikkiaan NIIN tökerösti, yksioikoisesti ja provosoivasti, että en todellakaan ihmettele sitä miten tuohon juttuun on reagoitu. Ja tosiaan kun vielä artikkelissa on mainittu vain pienen osan kärsivän tuosta asiasta itse, niin siinä annetaan ymmärtää suuren osan olevan näitä välinpitämättömiä sopimusrikkojia.
Ei hyvä. Vaikka jutun tarkoitus on varmaan ollut hyvä, niin jokin siinä on mennyt vikaan ja aika pahasti.
No eivätpä haluttomat miehetkään yleensä lähde ongelmaa hoitamaan !!!
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 18:47"]
No eivätpä haluttomat miehetkään yleensä lähde ongelmaa hoitamaan !!!
[/quote]
Uskon tämän, mutta toivoisin, että tässä ketjussa pohditaan naisten haluttomuutta ja ennen kaikkea heidän reaktioita, kuten aloituksessa pohjustin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki sitä uhkana koe, vaan epäreiluna, että aina puhutaan vain naisten haluttomuudesta ja miesten haluttomuus on hyväksyttävämpää. Myös silloin, kun ei ole kyse fyysisistä syistä haluttomuuteen. Se minua tuossa artikkelissakin otti ja ottaa edelleen päähän. Miesten ei siis tarvitse käytännössä suostua tai kestää seuraukset?
Minä olen ollut haluton imetysaikana. Kärsin tuolloin syyllisyyttä asiasta, mutta en halunnut siitä huolimatta suostua seksiin vain sen vuoksi, että toinen halusi. Ajatuskin seksistä tuntui niin vastenmieliseltä enkä halunnut lisätä inhon tunnetta seksiä kohtaan suostumalla siihen vasten tahtoani. Ajattelen, että minulla on oikeus toimia näin.
"Seurauksetkin" olin valmis hyväksymään, yhtä lailla kuin minulla on toki miehelläkin oikeus tehdä omat valintansa. Totesin siis miehelle, että hän voi minun puolestani etsiä seksiseuraa muualta, jos oma käsi ei riitä, eikä kärsivällisyys odottaa imetysajan yli. Mies koki tämän loukkaavana, ei kuulemma halua seksiä muiden kuin minun kanssani.
Nykyään, imetyksen loputtua olen päässyt haluttomuudesta ja seksi on parempaa kuin koskaan ennen. En tiedä olisiko näin, jos olisin suostunut seksiin vastentahtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yhtälailla se mies käyttää seksiä vallan välineenä tuollaisessa tilanteessa kun uhkailee pettämisellä tai lähtemisellä jos ei nainen anna.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 18:41"]
Naiset eivät pysty keskustelemaan itsestään ja tunteistaan. Kaikki pitää käydä läpi miehen tunteiden kautta
[/quote]
Ei miehillä ole tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää tuommoinen aloittajan kaltainen asenteellisuus ja ennakkoluulojen levitys. Vai että oikeen vallan väline... kuinkahan moni nainen IHAN OIKEASTI pyörittää miestään tavaransa säätelyllä, mun mies ei ainakaan oo niin tossukka että antais itseään toosalla kiristää. Keitä siis on nämä toosavaltaa käyttävät naiset ja toosavallalle alistuvat miehet? ?
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 18:47"]No eivätpä haluttomat miehetkään yleensä lähde ongelmaa hoitamaan !!!
[/quote]
Tällainen syyttelyhän auttaa asiaa. Jokainen voi vaikuttaa itse omaan parisuhteeseensa jos tahtoa ja halua löytyy. Turha siinä on parisuhteen ulkopuolisiin vedota. "Ei mun tarvitse ratkaista ongelmaa, kun jotkut miehetkään ei tee haluttomuudelleen mitään". Ihme argumentti. Vai oliko tämä kannanotto siihen, että artikkeli käsitteli naisia? Alkaa jo haukotuttaa tämä ainainen "miehet vastaan naiset" -jankutus. Ihme muka feministi vouhotusta ja monesti vielä ihan ihme yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis Eviraan meinaavat ilmoittaa?? :D ok ymmärrän, että heidän mielestään toi lääkäri on lehmä jonka ne haluais laittaa teuraaksi, mutta Eviraa tuskin kiinnostaa lääkärin lausunnot iltapäivälehdessä :D
sori oli pakko, tiedän että tarkotit Valviraa
Provosoidun ja menen puolustuskannalle aiheen tullessa puheeksi, koska vaatimus pakottautua seksiin tarkoittaa minulle itseni syvien tuntojen ja tarpeiden kieltämistä jonkun toisen mielihyvän nimissä. Jos tekisin kuten lääkäri ehdottaa, alkaisin ennen pitkää inhota kumppaniani, koska hän haluaa osallistua aktiin, joka tuntuu minusta yksinkertaisesti aivan helvetin pahalta henkisesti ja fyysisesti. Tämän lisäksi alkaisin inhota itseäni, koska olen pettänyt oman luottamukseni viemällä itseni kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, josta haluan epätoivoisesti pois. Koen velvollisuuteni huolehtia omasta hyvinvoinnistani tärkeämmäksi kuin miehen seksuaalisen mielihyvän tai suhteen ylipäänsä, vaikka rakastankin miestäni paljon.
Läheisyyttä ja hellyydenosoituksia meiltä ei puutu, mutta seksistä ei tule mitään. Mieheni ei ole halukas etsimään toista panokaveria, vaikka olen yrittänyt puhua hänelle asiasta. Rehellisyyden nimissä se tuntuisi pahalta minustakin, mutta kuitenkin siedettävämmältä kuin penetraatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 19:01"]Eivät kaikki sitä uhkana koe, vaan epäreiluna, että aina puhutaan vain naisten haluttomuudesta ja miesten haluttomuus on hyväksyttävämpää. Myös silloin, kun ei ole kyse fyysisistä syistä haluttomuuteen. Se minua tuossa artikkelissakin otti ja ottaa edelleen päähän. Miesten ei siis tarvitse käytännössä suostua tai kestää seuraukset?
[/quote]
Tämä artikkeli käsitteli naisia. Yleensä valitaan rajattu aihe kun kirjoitetaan.
Oletteko ajatelleet, että miesten haluttomuus voi olla jonkin asteinen tabu. Miesten odotetaan olevan aina valmiita sonneja tositoimiin. Kuin seksi olisi ainoa miehuuden mitta. Taivastelun sijaan voisi toivoa, että myöd miesten haluttomuutta käsiteltäisiin.
Haluttomuus ylipäätään taitaa olla melko kipeä aihe, kun se näin paljon tunteita herättää.
Koska niin moni tuntuu ajattelevan että se haluttomuus on se itse ongelma, mutta ainakin minun kohdallani se on seuraus hyvin epätasapainoisesta, epäarvoisesta alistavasta suhteesta. Kuten joku aiemmin kirjoitti, joku voi kokea jatkuvan arvostelun ja mitätöinnin "turn-on'ina", mutta en minä. Toivoisin vain että se toinen osapuoli vaivautuisi kuuntelemaan ja opettelemaan kunnioittamaan minua ihmisenä, saisimme molemmat jotain tältä suhteelta.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 19:01"]Eivät kaikki sitä uhkana koe, vaan epäreiluna, että aina puhutaan vain naisten haluttomuudesta ja miesten haluttomuus on hyväksyttävämpää. Myös silloin, kun ei ole kyse fyysisistä syistä haluttomuuteen. Se minua tuossa artikkelissakin otti ja ottaa edelleen päähän. Miesten ei siis tarvitse käytännössä suostua tai kestää seuraukset?
[/quote]
Tämä artikkeli käsitteli naisia. Yleensä valitaan rajattu aihe kun kirjoitetaan.
Oletteko ajatelleet, että miesten haluttomuus voi olla jonkin asteinen tabu. Miesten odotetaan olevan aina valmiita sonneja tositoimiin. Kuin seksi olisi ainoa miehuuden mitta. Taivastelun sijaan voisi toivoa, että myöd miesten haluttomuutta käsiteltäisiin.
Haluttomuus ylipäätään taitaa olla melko kipeä aihe, kun se näin paljon tunteita herättää.
[/quote]
Tottakai se käsitteli naisia, koska kuten sanoit, miesten haluttomuudesta ei saa puhua. Minä kyllä soisin puhuttavan, enkä kokenut ex-mieheni haluttomuutta niin, että mikset ole alati haluava mahtisonni. Aina ei tarvi haluta, mutta jos jatkuvasti antaa pakit eikä kerro mistä kiikastaa, niin en kyllä silittele päätä, että voi miesparkaa, ollaanpa sitten vaan hyshys ja hyväksytään. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla miesten suusta ne ei-fyysiset syyt. Onko se aina se, että oma muija on vaan niin ruma ja nähty? Sori, meni ot
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 19:38"]
Provosoidun ja menen puolustuskannalle aiheen tullessa puheeksi, koska vaatimus pakottautua seksiin tarkoittaa minulle itseni syvien tuntojen ja tarpeiden kieltämistä jonkun toisen mielihyvän nimissä. Jos tekisin kuten lääkäri ehdottaa, alkaisin ennen pitkää inhota kumppaniani, koska hän haluaa osallistua aktiin, joka tuntuu minusta yksinkertaisesti aivan helvetin pahalta henkisesti ja fyysisesti. Tämän lisäksi alkaisin inhota itseäni, koska olen pettänyt oman luottamukseni viemällä itseni kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, josta haluan epätoivoisesti pois. Koen velvollisuuteni huolehtia omasta hyvinvoinnistani tärkeämmäksi kuin miehen seksuaalisen mielihyvän tai suhteen ylipäänsä, vaikka rakastankin miestäni paljon.
Läheisyyttä ja hellyydenosoituksia meiltä ei puutu, mutta seksistä ei tule mitään. Mieheni ei ole halukas etsimään toista panokaveria, vaikka olen yrittänyt puhua hänelle asiasta. Rehellisyyden nimissä se tuntuisi pahalta minustakin, mutta kuitenkin siedettävämmältä kuin penetraatio.
[/quote]
Kuulostaa kyllä todella omituiselta. Miksi juuri se penetraatio tuntuu niin kauhealta, henkisesti ja ruumiillisesti? Onko miehesi ollut tietoinen tästä traumastasi ennenkuin sitoutui sinuun ja parisuhteeseenne? Oletko hakenut ammattiapua vaivaasi? Oletan että kyse on vähintäänkin raiskauksen tai hyväksikäytön aiheuttama trauma, ja miehelläsi ei siihen ole osaa eikä arpaa. Miehelle erittäin epäreilu tilanne, miehesi on kyllä erittäin suuren uhrauksen tehnyt, ja toivottavasti olet sen arvoinen.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 19:47"]Koska niin moni tuntuu ajattelevan että se haluttomuus on se itse ongelma, mutta ainakin minun kohdallani se on seuraus hyvin epätasapainoisesta, epäarvoisesta alistavasta suhteesta. Kuten joku aiemmin kirjoitti, joku voi kokea jatkuvan arvostelun ja mitätöinnin "turn-on'ina", mutta en minä. Toivoisin vain että se toinen osapuoli vaivautuisi kuuntelemaan ja opettelemaan kunnioittamaan minua ihmisenä, saisimme molemmat jotain tältä suhteelta.
[/quote]
Juuri näin. Meillä on seksi mennyt suhteen kehittyessä todella miehen nautintoon keskittyksi. Ei ole keskustelu ja huomautukset auttaneet. On vaikuttanut mun haluihin, seksiä tekee mieli mutta mielummin oman käden kautta, kun miehelle olen hänen tyydytyskone enkä rakas jonka kanssa yhdessä tuotetaan toisillemme nautintoa. Tähän kaikki arjen riidat ja vittuilut päälle niin avot, jopa halut laskee. Eikä miehessä vikaa, tietenkään.
Naiset eivät pysty keskustelemaan itsestään ja tunteistaan. Kaikki pitää käydä läpi miehen tunteiden kautta