Minä raskaana ja mies kuin mörökölli.

Ollaan 40+ aviopari. Meillä on miehen kanssa pitkä onnellinen yhteinen taival talous kunnossa ja kaksi lasta. Nyt odotan kolmatta lastamme helmikuussa syntyväksi ja tää raskaus oli molemmille täydellinen yllätys ja alkuun jopa järkytys. Itse pääsin kuitenkin nopeesti tuosta yli ja olisin nyt onneni kukkuloilla, ellei tuo mieheni asenne ja nuiva suhtautuminen tähän alkais latistaa ja kun mä niin kaipaisin juuri nyt häneltä tukea, heliä sanoja ja hyväilyjä. Vaan eihän tuo halua edes sipaista mua, saati et tunnustelis vauvan liikeitä masun päältä.

"Sitäkin" me on tehty vaan kaks kertaa sen jälkeen kun tää raskaus paljastui. Se toinen kerta oli eilis iltana ja lähes ensimmäisen kopio. Eli mies (joka ei juurikaan juo) oli molemmilla kerroilla pikkuisen huppelissa ja otti mut tosi rajusti niin että paikkoihin jopa sattui. Jouduin laittamaan käsiä väliin ja pyytämään olla varovaisempi. Aikaisemmin makkarissa touhuiltiin vähintään kerran viikossa miehen aloitteesta ja silloin se osas olla tosi hellä ja mua huomioiva... Voi miten kaipaankaan sitä samaa, mutta mies ei vaan näytä pääsevän tilanteessa eteenpäin ja on jämähtänyt murehtimaan tapahtunutta, jonka katsoo miesten tapaan mun syyksi.